Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Wed, 05 Sep 2018 21:47:08 +0300 fi Rotuoppi on täällä taas – ? http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260508-rotuoppi-on-taalla-taas <p>Eli toisin sanoen: rumuus on katsojan silmässä.</p><p>Helsingin Sanomat kertoo <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000005815197.html">artikkelissaan 5.9.2018</a>, kuinka &rdquo;äidin hormonit vaikuttavat sikiön kehitykseen raskausaikana&rdquo;, ja tuottavat naishomojen joukkoon &rdquo;maskuliiniset butch-lesbot ja naisellisuuttaan ilmentävät femme-lesbot&rdquo;.</p><p>Kolme evoluutiobiologia, Markus J. Rantala, Severi Luoto ja Indrikis Krams, &rdquo;esittävät teorian ensimmäistä kertaa maailmassa&rdquo;.</p><p>&rdquo;Tiivistetysti teoria on seuraava: Jos tyttösikiö saa äidiltään yliannoksen testosteronia, hänestä tulee butch-lesbo. Jos tyttösikiö saa yliannoksen estrogeenia, kehittyy femme-lesbo.&rdquo;</p><p>&rdquo;Naispareissa monesti toinen on butch, toinen femme. Kun butch&ndash;femme-parit hankkivat lapsia, aloite tulee useammin femmelta, ja hän myös useammin synnyttää lapsen.&rdquo;</p><p>Viimeksi mainitun ilmiön esiintyvyyden voin väittää todenneeni jopa itse arkielämässä, ja kuulleeni jo nuorena väitettävän vakiotilanteeksi muiden &ndash; tavallisimmin tiukasti heteroseksuaaliksi itsensä märittelevien &ndash; suulla. Huvittavasti noiden lesboroolien silminnähtävää eroa pidetään usein homofoobikoiden piirissä todisteena siitä, että nämäkin rakastavaiset pyrkivät muka pohjimmiltaan &rdquo;normaaliin&rdquo; miehen ja naisen suhteeseen, ja ilmentävät siksi &rdquo;tavanomaisia&rdquo; erilaisia sukupuolirooleja ja käytännössä &rdquo;täydentävät toisiaan&rdquo; heteronormatiivisesti.</p><p>Tutkimustuloksessa on merkittävää tämä:</p><p>&rdquo;Tutkijoiden keskeinen viesti on, että kasvatus ja ympäristö eivät vaikuta ihmisen seksuaaliseen <em>suuntautumiseen</em>. Ne voivat vaikuttaa vain ihmisen seksuaaliseen <em>käyttäytymiseen</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Niinpä. Eivät perinnölliseen kuvataiteelliseen lahjakkuuteenkaan vaikuta kasvatus ja ympäristö, mutta lapsen mahdollisuudet toteuttaa pirustushalujaan eli se, miten vapaasti ja kannustusta saaden hän saa kehittää kykyjään, voi viedä hänet maailmankuuluisuuteen ja suuntaamaan taidetta uusille urille taikka pitää itsestään tietoiseksi tulemattoman taiteilijan keittiönlaatikkoon ostoslistojen taakse raapustelevana, ylirasttuneena, alaikäisenä pakolla naitettuna tusinan lapsen äitinä, esimerkiksi.</p><p>Kun heteroseksuaalisuus on ainoa yhteisön &rdquo;sallima&rdquo; tapa olla seksuaalinen olento, se voi pakottaa suuren prosenttimäärän ihmisistä elämään itselleen vastenmielisessä lähisuhteessa tai riutuvan yksinäisyydessä vailla inhimillistä intiimielämää. Kuka siitä hyötyy? Kristityt uskovaisetko, jotka vaativat ihmiskuntaa täyttämään kotiplaneettaansa aina vain lisää, vaikka tukehdutamme kaiken muunkin elämän ympäriltämme, emmekä vain tuhoa omaa lajiamme. No, juuri naishomojen suhteen ei lapsettomuudesta tarvitse kantaa huolta &ndash; eikä nykyisin enää sivistysmaissa mieshomojenkaan!</p><p>&nbsp;</p><p>Seurasin tarkkaan suurta homokeskustelua suomalaisessa mediassa. Jatkuvia pitkiä keskusteluja, &rdquo;homoiltoja&rdquo;, tarjosi 1960-luvun tv ja radio vuosikausia. Ylen elävästä arkistosta voi yhä katsoa vuosien 1996 ja 2010 <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/19/ajankohtaisen-kakkosen-homoillat">homoillat</a>. Samanlaisilla &rdquo;argumenteilla&rdquo; keskusteltiin 1960-luvullakin. Tai paremminkin myös silloin puhuttiin toistensa ohi.</p><p>Viimeistään 15-vuotiaana päädyin pysyviin käsityksini ihmiselle &rdquo;luvallisesta&rdquo; seksuaalisuuden toteuttamisesta ja ilmentämisestä. Olin ilman muuta omaksunut järkevien tutkijoiden ja psykologien näkemyksen, että seksuaaliseksi suuntautumiseksi nimitetty piirre ihmisessä on luonnollinen, mistään eettisistä ulottuvuuksista vapaa asia. Nuorta, mitään varsinaista seksuaalikasvatusta kotona saamatonta mieltäni askarrutti aluksi kovasti se, olivatko homous ja heterous todella biologista perua, eivätkä jonkin &rdquo;vahingollisen&rdquo; psykologisen prosessin tulos. Sitten koin äkkiä ahaa-elämyksen: mitä ihmeen väliä sillä sitten olisikaan? Jos kaksi ihmistä kokee haluavansa hellää kosketusta keskenään, ja he elävät elämänsä yhdessä toisiaan kunnioittavasti kohdellen, sehän on mitä ihanin tilanne!</p><p>Uskonnot olin hylännyt jo vuotta tai paria ennen tuota, rakkauden oppiin hurahtamistani. Ja olin tajunnut, että tieteellinen maailmankuva on avoin, valmis koska vain tarkistamaan perusteitaan ja muuttumaan, jos tutkimustietoa kumuloituu ja kääntää ihmistietämystä pois vanhoilta harhapoluiltaan. Ei sillä, mikä ihmispersoonassa on biologista perua ja mikä henkisen kasvun aikana muodostunutta, ehkä peläkän ympäristön paineista johtuvaa, ole merkitystä. SIllä on, että me ihmiset emme tee toisillemme pahaa. Emmekä tietenkään muillekaan tunteville ja tietoisille olennoille.</p><p>&nbsp;</p><p>Rakkaus on kaunista. Rakkaus rumentuu mistä tahansa toista vähättelevästä tai alentavasta sanasta, eleestä tai suhtautumisesta. Kuulin kerran, melkein 60-vuotiaana, luterlaisen papin puhuvan siitä, kuinka Jumalan rakkaus aina kohtottaa kohteensa arvoa. Silloin myös sain kuin äkillisen ylentävän oivalluksen: sitähän kaikki rakkaus on! Rakkaus arvostaa kohdettaan. Rakkaus pyrkii kohteensa parhaaseen. Ei rakkaus pyri pelottelemaan, ei se lannista ja latista. Rakkaus kysyy toisen toiveita ja tarpeita. Rakkautta ei ole ilman molemminpuolista suostumusta. Rakkaudessa on kauneus, keiden tahansa kesken.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eli toisin sanoen: rumuus on katsojan silmässä.

Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan 5.9.2018, kuinka ”äidin hormonit vaikuttavat sikiön kehitykseen raskausaikana”, ja tuottavat naishomojen joukkoon ”maskuliiniset butch-lesbot ja naisellisuuttaan ilmentävät femme-lesbot”.

Kolme evoluutiobiologia, Markus J. Rantala, Severi Luoto ja Indrikis Krams, ”esittävät teorian ensimmäistä kertaa maailmassa”.

”Tiivistetysti teoria on seuraava: Jos tyttösikiö saa äidiltään yliannoksen testosteronia, hänestä tulee butch-lesbo. Jos tyttösikiö saa yliannoksen estrogeenia, kehittyy femme-lesbo.”

”Naispareissa monesti toinen on butch, toinen femme. Kun butch–femme-parit hankkivat lapsia, aloite tulee useammin femmelta, ja hän myös useammin synnyttää lapsen.”

Viimeksi mainitun ilmiön esiintyvyyden voin väittää todenneeni jopa itse arkielämässä, ja kuulleeni jo nuorena väitettävän vakiotilanteeksi muiden – tavallisimmin tiukasti heteroseksuaaliksi itsensä märittelevien – suulla. Huvittavasti noiden lesboroolien silminnähtävää eroa pidetään usein homofoobikoiden piirissä todisteena siitä, että nämäkin rakastavaiset pyrkivät muka pohjimmiltaan ”normaaliin” miehen ja naisen suhteeseen, ja ilmentävät siksi ”tavanomaisia” erilaisia sukupuolirooleja ja käytännössä ”täydentävät toisiaan” heteronormatiivisesti.

Tutkimustuloksessa on merkittävää tämä:

”Tutkijoiden keskeinen viesti on, että kasvatus ja ympäristö eivät vaikuta ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen. Ne voivat vaikuttaa vain ihmisen seksuaaliseen käyttäytymiseen.”

 

Niinpä. Eivät perinnölliseen kuvataiteelliseen lahjakkuuteenkaan vaikuta kasvatus ja ympäristö, mutta lapsen mahdollisuudet toteuttaa pirustushalujaan eli se, miten vapaasti ja kannustusta saaden hän saa kehittää kykyjään, voi viedä hänet maailmankuuluisuuteen ja suuntaamaan taidetta uusille urille taikka pitää itsestään tietoiseksi tulemattoman taiteilijan keittiönlaatikkoon ostoslistojen taakse raapustelevana, ylirasttuneena, alaikäisenä pakolla naitettuna tusinan lapsen äitinä, esimerkiksi.

Kun heteroseksuaalisuus on ainoa yhteisön ”sallima” tapa olla seksuaalinen olento, se voi pakottaa suuren prosenttimäärän ihmisistä elämään itselleen vastenmielisessä lähisuhteessa tai riutuvan yksinäisyydessä vailla inhimillistä intiimielämää. Kuka siitä hyötyy? Kristityt uskovaisetko, jotka vaativat ihmiskuntaa täyttämään kotiplaneettaansa aina vain lisää, vaikka tukehdutamme kaiken muunkin elämän ympäriltämme, emmekä vain tuhoa omaa lajiamme. No, juuri naishomojen suhteen ei lapsettomuudesta tarvitse kantaa huolta – eikä nykyisin enää sivistysmaissa mieshomojenkaan!

 

Seurasin tarkkaan suurta homokeskustelua suomalaisessa mediassa. Jatkuvia pitkiä keskusteluja, ”homoiltoja”, tarjosi 1960-luvun tv ja radio vuosikausia. Ylen elävästä arkistosta voi yhä katsoa vuosien 1996 ja 2010 homoillat. Samanlaisilla ”argumenteilla” keskusteltiin 1960-luvullakin. Tai paremminkin myös silloin puhuttiin toistensa ohi.

Viimeistään 15-vuotiaana päädyin pysyviin käsityksini ihmiselle ”luvallisesta” seksuaalisuuden toteuttamisesta ja ilmentämisestä. Olin ilman muuta omaksunut järkevien tutkijoiden ja psykologien näkemyksen, että seksuaaliseksi suuntautumiseksi nimitetty piirre ihmisessä on luonnollinen, mistään eettisistä ulottuvuuksista vapaa asia. Nuorta, mitään varsinaista seksuaalikasvatusta kotona saamatonta mieltäni askarrutti aluksi kovasti se, olivatko homous ja heterous todella biologista perua, eivätkä jonkin ”vahingollisen” psykologisen prosessin tulos. Sitten koin äkkiä ahaa-elämyksen: mitä ihmeen väliä sillä sitten olisikaan? Jos kaksi ihmistä kokee haluavansa hellää kosketusta keskenään, ja he elävät elämänsä yhdessä toisiaan kunnioittavasti kohdellen, sehän on mitä ihanin tilanne!

Uskonnot olin hylännyt jo vuotta tai paria ennen tuota, rakkauden oppiin hurahtamistani. Ja olin tajunnut, että tieteellinen maailmankuva on avoin, valmis koska vain tarkistamaan perusteitaan ja muuttumaan, jos tutkimustietoa kumuloituu ja kääntää ihmistietämystä pois vanhoilta harhapoluiltaan. Ei sillä, mikä ihmispersoonassa on biologista perua ja mikä henkisen kasvun aikana muodostunutta, ehkä peläkän ympäristön paineista johtuvaa, ole merkitystä. SIllä on, että me ihmiset emme tee toisillemme pahaa. Emmekä tietenkään muillekaan tunteville ja tietoisille olennoille.

 

Rakkaus on kaunista. Rakkaus rumentuu mistä tahansa toista vähättelevästä tai alentavasta sanasta, eleestä tai suhtautumisesta. Kuulin kerran, melkein 60-vuotiaana, luterlaisen papin puhuvan siitä, kuinka Jumalan rakkaus aina kohtottaa kohteensa arvoa. Silloin myös sain kuin äkillisen ylentävän oivalluksen: sitähän kaikki rakkaus on! Rakkaus arvostaa kohdettaan. Rakkaus pyrkii kohteensa parhaaseen. Ei rakkaus pyri pelottelemaan, ei se lannista ja latista. Rakkaus kysyy toisen toiveita ja tarpeita. Rakkautta ei ole ilman molemminpuolista suostumusta. Rakkaudessa on kauneus, keiden tahansa kesken.

]]>
21 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260508-rotuoppi-on-taalla-taas#comments Heterous Homous Ihmisoikeudet Rakkaus Tutkimusfaktat Wed, 05 Sep 2018 18:47:08 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260508-rotuoppi-on-taalla-taas
#metoo #youtoo #herhimothertoo #ustoo #themtoo http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259904-metoo-youtoo-herhimothertoo-ustoo-themtoo <p>Olen kurkkuani myöten täynnä tätä termisekoilua.</p><p>Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus!</p><p>Tasa-arvo on yhdenvertaisuuden synonyymi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuten myös samanarvoisuus, tasavertaisuus, samanvertaisuus, yhdenarvoisuus (joissakin tilanteissa synonyymisanakirjan <a href="https://www.synonyymit.fi/" title="https://www.synonyymit.fi/">https://www.synonyymit.fi/</a> mukaan myös yhtäsuuruus, yhdenmukaisuus &ndash; muttei käsittääkseni merkityksessä &#39;samanlaisuus&#39;, vaan esimerkiksi oikeuksien tai velvollisuuksien vastaavuudessa).</p><p>Synonyymisanakirja tuntee tasa-arvolle synonyymiksi yhdenvertaisuuden, mutta ei yhdenvertaisuudelle synonyymiksi tasa-arvoa. Kuinka ihmeessä?</p><p>&nbsp;</p><p>Wikipedian selitys: &quot;Vapaus, veljeys ja tasa-arvo &ndash; alkuperäisen ranskankielisen ilmaisun Liberté, Égalité, Fraternité mukaisessa järjestyksessä vapaus, tasa-arvo, veljeys &ndash; on nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause. Se on perintöä suuresta vallankumouksesta ja sen ihanteista. Tunnuslauseen esitti Ranskan kansalliskokouksen hyväksyttäväksi markiisi de La Fayette vuonna 1789. Alun perin tunnuksessa oli neljäskin osa, ja se kuului: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort (&#39;Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema&#39;).&quot; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus,_veljeys_ja_tasa-arvo" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus,_veljeys_ja_tasa-arvo">https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus,_veljeys_ja_tasa-arvo</a></p><p>&nbsp;</p><p>Tasa-arvo</p><p>Suomessa on voimassa &quot;Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta&quot;, jota kutsutaan tavallisesti tasa-arvolaiksi. Se on säädetty 8.8.1986/609, ja sitä on paikkailtu myöhemmin, esimerkiksi ensimmäistä pykälää:</p><p>&quot;1&thinsp;&sect; (30.12.2014/1329) Lain tarkoitus</p><p>&quot;Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.&quot;</p><p><br />&quot;Korkeammasta kädestä&quot; saatuna on heti toiseen pykälään laitettu rajaus.</p><p>&quot;2 &sect; Lain soveltamisalan rajoitukset</p><p>Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:</p><p>1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä</p><p>2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin.&quot;</p><p>Momentti 2 vaikuttaa kylläkin voivan olla lähtöisin pelkästään erään naapurimaamme maallisen jumalhallitsijan, eikä ehkä sittenkään koko kristikunnan jumalan kädestä. Ainakaan, jos viimeksi mainittu on &ndash; pappiensa väitteiden mukaan &ndash; &quot;Rakkauden Jumala&quot;.</p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus" title="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus">http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609?search%5Btype%5D=pik...</a></p><p>&nbsp;</p><p>On käsittämätöntä, että suomenkieliseen keskusteluun, jopa asiatuntijapiireissä, on pesiytynyt harhanäkemys, että &quot;tasa-arvo&quot; olisi pelkästään eri sukupuolten (ja nyky-ymmärryksen mukaan myös muunsukupuolisten ja sukupuolettomien) välille asettuva ilmiö, joka ei kattaisi kaikkia mahdollisia ihmisten keskinäisiä epätasa-arvoisuuden ilmenemiä. Ei Ranskan vallankumouksen aikaan varmasti juuri kukaan uskaltanut edes haaveilla feministisestä tasa-arvokäsityksestä, jossa miehelle ei monella tavoin kuuluisi eittämätön valta-asema &quot;naiseensa&quot; nähden ja koko ihmisyhteisössä automaattisesti miehille erioikeuksia naisiin verrattuna. Ja tietenkin &quot;isän valta&quot; lapsiin ja palkollisiinkin kohdistuvana. Silloin lienee ollut radikaaleimpienkin vallankumouksellisten päässä vankka usko CIS-sukupuolisuuden kyseenalaistamattomuuteen &ndash; ja ehkä myös heteroseksuaalisuuden &quot;luonnonmukaisuuteen&quot;, josta poikkeaminen olisi jotenkin vahingollista asianomaisille &amp; ympäristölle, ja itsessään pahaa, sairasta tai &quot;syntistä&quot;. Enkä usko, että ranskalaismiehet olisivat olleet innokkaita joukolla luopumaan perusteettomasta ylivallastaan, vaikka jotkut ehkä teoriassa myönsivätkin sukupuolisyrjinnän vääryydeksi.</p><p><br />Tasa-arvolain pointti onkin sen &quot;tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä&quot;. Selkeä ilmaus &quot;sukupuolisyrjimättömyys työelämässä&quot; tai vastaava lain nimessä olisi estänyt sanasekoilun. Laki kylläkin koskee myös oppilaitoksia, järjestöjä ja kuluttajuutta. Mutta käsite &rdquo;tasa-arvo&rdquo; on kaikenlaista eriarvoistamisen poissaoloa, on typerää &rdquo;omia&rdquo; se millään foorumilla pelkästään yhden kapean sektorin, &rdquo;naisoletettujen&rdquo; ja &rdquo;miesoletettujen&rdquo; yhteyteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdenvertaisuus</p><p>Yhdenvertaisuuslaki säädettiin 30.12.2014/1325. Se kattaa yksinkertaisella kaupunkilaisjärjellä ymmärrettynä koko tasa-arvolain sisällön.</p><p><br />&quot;1&thinsp;&sect; Lain tarkoitus</p><p>Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.</p><p>2&thinsp;&sect; Soveltamisala</p><p>Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa.</p><p>Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen.&quot;</p><p><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus" title="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5Btype%5D=pika&amp;search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus">http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5Btype%5D=pik...</a></p><p>Sama rajaus kuin sukupuolten tasa-arvon laissa siis. Ei yhdenvertaisuutta kodeissa eikä kirkoissa! Paitsi joiltakin osin sentään naispappien osalta.</p><p><br />Yhdenvertaisuuslailla on suhteita:</p><p>&rdquo;3&thinsp;&sect; Suhde muuhun lainsäädäntöön</p><p>Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).</p><p>Rangaistus syrjinnästä, työsyrjinnästä ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan säädetään rikoslaissa (39/1889).</p><p>Hyvän tavan vastaisen markkinoinnin kiellosta säädetään kuluttajansuojalaissa (38/1978).&rdquo;</p><p><br />Olin ällistynyt, kun Suomeen säädettiin tasa-arvolain rinnalle yhdenvertaisuuslaki. Eikö olisi ollut yksinkertaisinta laajentaa jo voimassa ollutta lakia koskemaan muutakin kuin sukupuolisyrjintää tai kumota se kokonaan ja lisätä selvennykseksi mahdollisesti tarpeelliset kohdat uuteen lakiin. En tiedä, osaavatko juristit saivarrella jokaisessa epäillyssä syrjintätapauksessa keissin jommankumman lain piiriin yksiselitteisesti kuuluvaksi. Minä en osaisi.</p><p>Tasa-arvoa ei voi olla ilman yhdenvertaisuutta, eikä yhdenvertaisuutta ilman tasa-arvoa. Kyse on samasta asiasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta entä ne vapaus ja veljeys?</p><p>Vapaus on sitä, että saa olla. Kenenkään elämistä ja toimimista kotiplaneetallamme ja sosiaalisissa yhteisöissämme ei saa kyseenalaistaa sinänsä eikä rajoittaa kuin muiden vapauden turvaamiseksi tarpeellisessa määrin ja muiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi, veljeyden hengessä. Ranskan kielessä ei ole (nettisanakirjan mukaan) kätevää ilmausta erikseen sisaruudelle, mikä suomessa on hyvin luonteva termi. &rdquo;Solidarité féminine&rdquo; on kömpelö &rdquo;naisyhteenkuuluvuuden tunne&rdquo;, ja vastaava solidaarisuus voi olla maskuliininenkin.</p><p>Sisaruus / veljeys ei välttämättä ole isohalimaista positiivisten tunteiden vyöryä kaikkia kanssaihmisiä kohti. Se on rationaalisen ajattelun tuloksena syntynyt oivallus, että jos joku ihminen katsoo olevansa oikeutettu tekemään vääryyttä jollekulle toiselle ihmiselle, hän antaa samalla kelle tahansa periaatteellisen luvan kohdella itseään väärin. Äärimmillään sisaruuden &amp; veljeyden puute on &rdquo;vahvemman oikeutta&rdquo; ottaa väkivalloin pois heikommilta ihmisenä olemisen edellytykset. Se voi olla avoimen fyysisen väkivallan ohella toimeentulomahdollisuuksien riistämistä, avuttoman heitteille jättöä tai yhteisöstä ulos sulkemista. Älyllisesti nähdyssä yhdenvertaisuudessa ja oikeuden kohtuullisen hyvään elämään ymmärtämisessä syntymäoikeudeksi maapallon asukkaalle ei kukaan loukkaa toisen ihmisoikeuksia tietoisesti. Sitä on veljeys. Sitä on sisaruus. Sitä on ihmisyys.</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema!&rdquo;</p><p>Kuolemaa ja kuihtumista on se, mikä ei ole elävää kasvua ja kukintaa. Tuhannet ihmiset ovat aikojen mittaan antaneet henkensä eri ihmiskulttuureissa sen puolesta, että kaikilla olisi inhimillisesti antoisa vapaus, samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja tilaisuus kokea syvä yhteytensä kaikkiin muihin ihmisiin. Mikä vimma saa osan lajitovereistamme tuhlaamaan älylliset, tieteelliset ja tekniset resurssinsa toisten tappamiseen? Vapauden, yhdenvertaisuuden ja inhimillisen yhteisyyden tunteen &ndash; laajentuen myös toisiin tunteviin ja tiedostaviin olentoihin kuin me &ndash; varassa saisimme elää mukavalla Maa-planeetallamme, ei vailla huolen häivää, mutta pelkäämättä toisiamme ja edistykseen rynnäten kaikilla elämänalueilla.&nbsp;</p><p>Me ihmiset olemme osa olevaisuutta. Ei ole olemassa &rdquo;ihmisen hallitsemaa maailmaa&rdquo; ja &rdquo;luontoa&rdquo; siitä irrallaan. Ihminen kaikkine tieteen saavutuksineen, teknisine laitteineen, tuotantoprosesseineen ja kulutustottumuksineen, joita muussa eläintoiminnassa kotiplaneetallamme ei esiinny, toimii ekosysteemimme sisällä. Meillä on ylivertainen älykkyys vaikuttaa elinympäristöömme ja omien laumojemme tapaan elää yhdessä. Sille on luotu mainiot raamit YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa 10.12.1948. <a href="http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin">http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin</a></p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;1. artikla.</p><p>Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.</p><p>&nbsp;</p><p>2. artikla.</p><p>Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.</p><p>Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.</p><p><br />3. artikla.</p><p>Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.</p><p>&nbsp;</p><p>4. artikla.</p><p>Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.</p><p><br />5. artikla.</p><p>Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.</p><p><br />6. artikla.</p><p>Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen kurkkuani myöten täynnä tätä termisekoilua.

Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus!

Tasa-arvo on yhdenvertaisuuden synonyymi.

 

Kuten myös samanarvoisuus, tasavertaisuus, samanvertaisuus, yhdenarvoisuus (joissakin tilanteissa synonyymisanakirjan https://www.synonyymit.fi/ mukaan myös yhtäsuuruus, yhdenmukaisuus – muttei käsittääkseni merkityksessä 'samanlaisuus', vaan esimerkiksi oikeuksien tai velvollisuuksien vastaavuudessa).

Synonyymisanakirja tuntee tasa-arvolle synonyymiksi yhdenvertaisuuden, mutta ei yhdenvertaisuudelle synonyymiksi tasa-arvoa. Kuinka ihmeessä?

 

Wikipedian selitys: "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo – alkuperäisen ranskankielisen ilmaisun Liberté, Égalité, Fraternité mukaisessa järjestyksessä vapaus, tasa-arvo, veljeys – on nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause. Se on perintöä suuresta vallankumouksesta ja sen ihanteista. Tunnuslauseen esitti Ranskan kansalliskokouksen hyväksyttäväksi markiisi de La Fayette vuonna 1789. Alun perin tunnuksessa oli neljäskin osa, ja se kuului: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort ('Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema')." https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus,_veljeys_ja_tasa-arvo

 

Tasa-arvo

Suomessa on voimassa "Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta", jota kutsutaan tavallisesti tasa-arvolaiksi. Se on säädetty 8.8.1986/609, ja sitä on paikkailtu myöhemmin, esimerkiksi ensimmäistä pykälää:

"1 § (30.12.2014/1329) Lain tarkoitus

"Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä."


"Korkeammasta kädestä" saatuna on heti toiseen pykälään laitettu rajaus.

"2 § Lain soveltamisalan rajoitukset

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:

1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan; eikä

2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin."

Momentti 2 vaikuttaa kylläkin voivan olla lähtöisin pelkästään erään naapurimaamme maallisen jumalhallitsijan, eikä ehkä sittenkään koko kristikunnan jumalan kädestä. Ainakaan, jos viimeksi mainittu on – pappiensa väitteiden mukaan – "Rakkauden Jumala".

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860609?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus

 

On käsittämätöntä, että suomenkieliseen keskusteluun, jopa asiatuntijapiireissä, on pesiytynyt harhanäkemys, että "tasa-arvo" olisi pelkästään eri sukupuolten (ja nyky-ymmärryksen mukaan myös muunsukupuolisten ja sukupuolettomien) välille asettuva ilmiö, joka ei kattaisi kaikkia mahdollisia ihmisten keskinäisiä epätasa-arvoisuuden ilmenemiä. Ei Ranskan vallankumouksen aikaan varmasti juuri kukaan uskaltanut edes haaveilla feministisestä tasa-arvokäsityksestä, jossa miehelle ei monella tavoin kuuluisi eittämätön valta-asema "naiseensa" nähden ja koko ihmisyhteisössä automaattisesti miehille erioikeuksia naisiin verrattuna. Ja tietenkin "isän valta" lapsiin ja palkollisiinkin kohdistuvana. Silloin lienee ollut radikaaleimpienkin vallankumouksellisten päässä vankka usko CIS-sukupuolisuuden kyseenalaistamattomuuteen – ja ehkä myös heteroseksuaalisuuden "luonnonmukaisuuteen", josta poikkeaminen olisi jotenkin vahingollista asianomaisille & ympäristölle, ja itsessään pahaa, sairasta tai "syntistä". Enkä usko, että ranskalaismiehet olisivat olleet innokkaita joukolla luopumaan perusteettomasta ylivallastaan, vaikka jotkut ehkä teoriassa myönsivätkin sukupuolisyrjinnän vääryydeksi.


Tasa-arvolain pointti onkin sen "tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä". Selkeä ilmaus "sukupuolisyrjimättömyys työelämässä" tai vastaava lain nimessä olisi estänyt sanasekoilun. Laki kylläkin koskee myös oppilaitoksia, järjestöjä ja kuluttajuutta. Mutta käsite ”tasa-arvo” on kaikenlaista eriarvoistamisen poissaoloa, on typerää ”omia” se millään foorumilla pelkästään yhden kapean sektorin, ”naisoletettujen” ja ”miesoletettujen” yhteyteen.

 

Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuuslaki säädettiin 30.12.2014/1325. Se kattaa yksinkertaisella kaupunkilaisjärjellä ymmärrettynä koko tasa-arvolain sisällön.


"1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.

2 § Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa.

Lakia ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen."

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141325?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=yhdenvertaisuus

Sama rajaus kuin sukupuolten tasa-arvon laissa siis. Ei yhdenvertaisuutta kodeissa eikä kirkoissa! Paitsi joiltakin osin sentään naispappien osalta.


Yhdenvertaisuuslailla on suhteita:

”3 § Suhde muuhun lainsäädäntöön

Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).

Rangaistus syrjinnästä, työsyrjinnästä ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan säädetään rikoslaissa (39/1889).

Hyvän tavan vastaisen markkinoinnin kiellosta säädetään kuluttajansuojalaissa (38/1978).”


Olin ällistynyt, kun Suomeen säädettiin tasa-arvolain rinnalle yhdenvertaisuuslaki. Eikö olisi ollut yksinkertaisinta laajentaa jo voimassa ollutta lakia koskemaan muutakin kuin sukupuolisyrjintää tai kumota se kokonaan ja lisätä selvennykseksi mahdollisesti tarpeelliset kohdat uuteen lakiin. En tiedä, osaavatko juristit saivarrella jokaisessa epäillyssä syrjintätapauksessa keissin jommankumman lain piiriin yksiselitteisesti kuuluvaksi. Minä en osaisi.

Tasa-arvoa ei voi olla ilman yhdenvertaisuutta, eikä yhdenvertaisuutta ilman tasa-arvoa. Kyse on samasta asiasta.

 

Mutta entä ne vapaus ja veljeys?

Vapaus on sitä, että saa olla. Kenenkään elämistä ja toimimista kotiplaneetallamme ja sosiaalisissa yhteisöissämme ei saa kyseenalaistaa sinänsä eikä rajoittaa kuin muiden vapauden turvaamiseksi tarpeellisessa määrin ja muiden yhdenvertaisuuden varmistamiseksi, veljeyden hengessä. Ranskan kielessä ei ole (nettisanakirjan mukaan) kätevää ilmausta erikseen sisaruudelle, mikä suomessa on hyvin luonteva termi. ”Solidarité féminine” on kömpelö ”naisyhteenkuuluvuuden tunne”, ja vastaava solidaarisuus voi olla maskuliininenkin.

Sisaruus / veljeys ei välttämättä ole isohalimaista positiivisten tunteiden vyöryä kaikkia kanssaihmisiä kohti. Se on rationaalisen ajattelun tuloksena syntynyt oivallus, että jos joku ihminen katsoo olevansa oikeutettu tekemään vääryyttä jollekulle toiselle ihmiselle, hän antaa samalla kelle tahansa periaatteellisen luvan kohdella itseään väärin. Äärimmillään sisaruuden & veljeyden puute on ”vahvemman oikeutta” ottaa väkivalloin pois heikommilta ihmisenä olemisen edellytykset. Se voi olla avoimen fyysisen väkivallan ohella toimeentulomahdollisuuksien riistämistä, avuttoman heitteille jättöä tai yhteisöstä ulos sulkemista. Älyllisesti nähdyssä yhdenvertaisuudessa ja oikeuden kohtuullisen hyvään elämään ymmärtämisessä syntymäoikeudeksi maapallon asukkaalle ei kukaan loukkaa toisen ihmisoikeuksia tietoisesti. Sitä on veljeys. Sitä on sisaruus. Sitä on ihmisyys.

 

”Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema!”

Kuolemaa ja kuihtumista on se, mikä ei ole elävää kasvua ja kukintaa. Tuhannet ihmiset ovat aikojen mittaan antaneet henkensä eri ihmiskulttuureissa sen puolesta, että kaikilla olisi inhimillisesti antoisa vapaus, samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla ja tilaisuus kokea syvä yhteytensä kaikkiin muihin ihmisiin. Mikä vimma saa osan lajitovereistamme tuhlaamaan älylliset, tieteelliset ja tekniset resurssinsa toisten tappamiseen? Vapauden, yhdenvertaisuuden ja inhimillisen yhteisyyden tunteen – laajentuen myös toisiin tunteviin ja tiedostaviin olentoihin kuin me – varassa saisimme elää mukavalla Maa-planeetallamme, ei vailla huolen häivää, mutta pelkäämättä toisiamme ja edistykseen rynnäten kaikilla elämänalueilla. 

Me ihmiset olemme osa olevaisuutta. Ei ole olemassa ”ihmisen hallitsemaa maailmaa” ja ”luontoa” siitä irrallaan. Ihminen kaikkine tieteen saavutuksineen, teknisine laitteineen, tuotantoprosesseineen ja kulutustottumuksineen, joita muussa eläintoiminnassa kotiplaneetallamme ei esiinny, toimii ekosysteemimme sisällä. Meillä on ylivertainen älykkyys vaikuttaa elinympäristöömme ja omien laumojemme tapaan elää yhdessä. Sille on luotu mainiot raamit YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa 10.12.1948. http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin

 

”1. artikla.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

 

2. artikla.

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.


3. artikla.

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

 

4. artikla.

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.


5. artikla.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.


6. artikla.

Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.”

]]>
1 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259904-metoo-youtoo-herhimothertoo-ustoo-themtoo#comments Ihmisoikeudet Laillisuus Muunsukupuolisuus Sukupuoli YK Thu, 23 Aug 2018 13:15:54 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259904-metoo-youtoo-herhimothertoo-ustoo-themtoo
Leikkivän ihmisen elämänvaiheet – vai elämänvalheet? http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet <p>Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/06082018/art-2000005781185.html">artikkelissa</a> näinä päivinä koulutiensä aloittavista lapsista kysyttiin muutamalta vuonna 2011 syntyneeltä, &rdquo;mitä he odottavat tulevaisuudelta&rdquo;.</p><p>Pari vastausta raottaa ainakin hivenen aikuiselle lapsen näkökulmaa elämässään eteenpäin:</p><p>&rdquo;&ndash; Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen, [ihan kohta koululainen Pauliina] Salomon pohtii.&rdquo;</p><p>&rdquo;&ndash; Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt, [ihan kohta koululainen Sisu] Stelander jatkaa.&rdquo;</p><p>Aikuisen näkökulmaa tuo HS-juttuun mukaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Laura Pouru, joka &quot;uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa&quot;.</p><p>Kuinka hartaasti toivoisinkaan näiden lehtiartikkelin lasten &ndash; ja maailman kaikkien lasten &ndash; saavan kasvaa turvallisessa ilmapirissä ajattelemaan vapaasti ja luovasti, oppimaan olemaan pelkäämättä tosiasiaa sellaisen kauhistuttavimmassakaan ilmenemässä &ndash; jollaisia me aikuiset olemme kasanneet kosolti lastemme ja lastenlastemme havaittavaksi &ndash; ja kehittämään empatiakykyään rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä, kokien olevansa aina arvokkaita ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tärkeintä luulen olevan, että lapset oppisivat antamaan koskaan kiusaamatta toisille rauhan olla oma itsensä ja ilmaista avoimesti mielipiteensä mistä tahansa, siis käymään tasavertaista vuoropuhelua kaikkien kanssa &ndash; kaikesta. Ja jotta voisi kehittyä kaikesta aikaansaamastaan vastuun kantamaan pystyväksi aikuiseksi, on totuttava näkemään, ilman pelottelua ja hämmentämistä, jo alakoulussa, että asialla kuin asialla on äärimmäisen harvoin yksi puoli, tuskin monella vain kahtakaan. Asioista useimmat ovat kuin pisteitä tai palloja, niitä voi tarkastella kaikista suunnista. Kaikkien suuntien katsojia kuuluu kuunnella, kun tehdään joka suuntaan vaikuttavia ratkaisuja.</p><p>* * * * * * *</p><p>Mutta&hellip;</p><p>Elokuun 2018 Iso Numero -lehden (nro 27) artikkelissa vihreiden kansanedustaja Jani Toivolasta kerrotaan tämän kouluvierailuista: &rdquo;Hän on nähnyt, kuinka paljon on kiinni yksittäisen koulun johtamisesta. Hän tunnistaa johtamiskulttuurin jo astuessaan koulun opettajainhuoneeseen.&rdquo;</p><p>Suoraan Iso Numero lainaa Jani Toivolaa:</p><p>&rdquo;Jos opettajat uskaltavat hädin tuskin katsoa silmiin, niin oppilaat ovat usein samanlaisia. Toisissa kouluissa rehtori kävelee käytävällä ja oppilaat juoksevat halaamaan häntä. Se on kuva, johon jokaisen koulun tulisi pyrkiä. Isossa koulussakin tunnelma voi olla kuin mummolassa. Mutta mikään opetussuunnitelma ei takaa sitä, että yhteisö on avoin, rohkaiseva ja kohtaava.&rdquo; (Sivut 18 ja 20.)</p><p>* * * * * * *</p><p>Mitä lapset näkevätkään tulevaisuudessaan?</p><p>Tulevaisuus on:</p><p>&rdquo;Sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen&rdquo;?</p><p>&rdquo;Menee vanhemmaksi ja tulee työt&rdquo;?</p><p>Eikö seitsenvuotias näe välissä olevan tulevaisuutta kahdeksanvuotiaana, kymmenvuotiaana, viisitoistavuotiaana, kun saa ehkä ruveta ajamaan mopolla &ndash; kun saa liittyä yhdistyksen jäseneksi &ndash; kun pääsee rippikoulu- tai protuleirille &ndash; kun on nuori, muttei vielä aikuinen?</p><p>Entä:</p><p>Vuosi toisensa perään syntymäpäiväkakkuja aina edellistä useammilla kynttilöillä?</p><p>Pystyminen ensi vuonna hyppäämään sen leveän ojan yli, jossa eilen plutasi?</p><p>Kasvaminen ulos pieneksi jäävistä vaatteista ja uusien valitseminen?</p><p>Lelujen, urheiluvälineiden ja mielimusiikin uudistuminen?</p><p>Eikö se ole tulevaisuutta?<br /><br />Onko tulevaisuus vasta siellä, missä on täyttänyt 18 vuotta? Puuttuuko näköpiiristä luonteva ja kutsuva kuva vähittäisestä kasvamisesta kooltaan isommaksi ja uusien asioiden oppimisesta, uusien taitojen omaksumisesta, erilaisten itsensä ilmaisemisen mahdollisuuksien monipuolistumisesta? Eikö kouluikään tulevalla ole käsitystä omien voimavarojensa käyttämisestä itse valitsemiinsa tavoitteisiin pyrkimiseen, sen toteuttamiseen, mikä tuntuu kiinnostavalta tässä ja nyt, mikä saattaa alkaa kiinnostaa myöhemmin lapsena, nuorena&hellip; ja sitten joskus myös aikuisena, vanhuksena? Näkyykö vain jossakin kaukana häämöttämässä ennalta määrätyn lainen aikuisuus &rdquo;töineen&rdquo;? Jonkin ikävuoden saavuttamisen jälkeen, kun on mennyt vanhemmaksi, automaattisesti seuraava vääjäämättömien velvollisuuksien taakan nostaminen harteilleen?</p><p>Jos Helsingin Sanomat todella kysyi lapsilta, mitä he odottavat tulevaisuudelta, eikä mitä he odottavat aikuisuudelta, minä kysyn: onko lapsuus kadonnut tykkänään? Eikö alle puolivälissä matkallaan täysi-ikäisyyteen olevan lapsen pitäisi odottaa tulevaisuudeltaan pitkää pätkää lapsuutta, sitten nuoruutta ja vasta monien, toivottavasti antoisien vuosien kuluttua aikuisuutta töineen?</p><p>* * * * * * *</p><p>Mieleen tunkee kauhistuttava kysymys, ovatko lapset jo ennen kouluun menoa menettäneet tunteen oman itsensä ohjaksissa olemisesta? Eikö heillä ole kokemusta tomerasta seisomisesta omilla pienillä jaloillaan ja astelemisesta tahtonsa mukaiseen suuntaan, tietenkin kotinsa ja lähipiirinsä asettamissa rajoissa? Onko pois suljettuna kiinnostus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ihan kohta tai lapsen horisontissa realistisessa tulevaisuudessa, ensi viikonloppuna tai kun sataa lunta? Eikö lapsi koe tulevansa otetuksi mukaan suunnittelemaan perheen seuraavaa viikkoa, loma-aikaa, matkaa mummulaan tai ulkomaille? Kokeeko ekaluokkalainen lilluvansa hallitsemattomana lastuna aikuisten maailman juoksuttamassa virrassa, menevänsä kuin lihanauta karjakujaa pitkin teurastamolle &ndash; ei mitenkään henkeä vievään tai omaa olemusta lähtökohtaisesti vahingoittavaan &rdquo;teurastukseen&rdquo;, mutta täysin muiden armoille &rdquo;kasvatettavaksi aikuiseksi&rdquo;, sullottavaksi johonkin muottiin, josta sitten putkahtaa &rdquo;tulevaisuudessa&rdquo; esiin &rdquo;valmiina&rdquo;, oikean mallin mukaiseksi kovettuneena ja robotin lailla työskentelevänä tuotteena?</p><p>* * * * * * *</p><p>Juuri tuoko, että lapselle tulevaisuus &ndash; joka on aikuisuus &ndash; on jossakin muualla kuin &rdquo;minun tietoisuudessani&rdquo;, &rdquo;minun kosketeltavissani&rdquo;, kenties &rdquo;omalla vaikutuksellani rakennettavissa toivomakseni&rdquo; tai edes muokattavissa vähän enemmän mieleisekseni, selittääkin aikuisten ihmisten käsittämättömän näköalattomuuden ja typeryyden tehdessään vakavia päätöksiä sitten, kun ovat siellä kaukana siintäneessä &rdquo;tulevaisuudessa&rdquo;? Sekö estää ihmistä oikeasti kasvamasta aikuiseksi, se että on jotakin muuta kuin tietoinen tahtoja tässä ja nyt, pystyvä toimimaan aktiivisesti koko kulkemansa matkan ajan? Voiko kouluun menevä lapsi olla jo kerrassaan luovuttanut, antanut periksi sille, ettei häntä kuunnella, ettei häntä oteta tosissaan?</p><p>Siksikö mitä vaikutusvaltaisimmat ihmiset toimivat kuin infantiilisti krooniseen uhmaikään jämähtäneet kiukuttelijat ja jalkaansa maahan polkijat, suuttuvat siitä, että yksi tai toinen fakta ei sovi heidän tahtonsa mukaiseen maailmankuvaan? Senkö vuoksi ihmisyhteisöjen johtajina ei ole juuri ollenkaan persoonia, joilla olisi uskallus kohdata faktamaailma sellaisena kuin se on? Siksikö meitä vie turmioon kokonaisena eläinlajina, upeaan tieteellis-tekniseen osaamiseen kehittyneenä ihmiskuntana, vain kourallinen meitä hallitsevia laumanjohtajia, joiden mielestään &rdquo;ei kannata kuunnella dosentteja&rdquo;? Sekö heidät tyhmistää, etteivät he rohkene nähdä olleensa väärässä ja muuttaa suuntaa? Eikö heillä ole mitään vastuuta tekojensa seurauksista oikeassa tulevaisuudessa, koska ovat omaan &rdquo;tulevaisuuteensa&rdquo; jostakin putkesta täysin oppineina putkahtaneet?</p><p>Kuulin hiljattain kahvipöytäkeskustelussa lukioikäisten lasten vanhemman valittelevan sitä, että lukioon mentyään nuoret &ndash; puhujan havaintojen mukaan myös naapurien ja tuttavien, eikä vain oman perheen nuoret &ndash; lakkaavat ajattelemasta kriittisesti ja pohtimasta maailman asioita eri näkökulmista. He ikään kuin sitoutuvat omasta tahdostaan muitta mutkitta olemaan kyseenalaistamatta enää yhtään mitään, vaikka olisivat yläkoulussa haastaneet niin toisiaan kuin aikuisia kaikesta maan ja taivaan välillä &ndash; ja sielun syvyyksissäkin. Ammattikoululaiset taas mediatietojen ja omien havaintojeni mukaan viis veisaavat yhteiskunnallisista tapahtumista tai tendensseistä ja äänestävätkin kaikkein vähiten nuorista.</p><p>Tämä saa ihon kananlihalle: jos nuori siinä iässä, missä ennen vanhaan terästäydyttiin ottamaan selvää aikuisten maailman kommervenkeista ja ryhdyttiin usein hyvinkin aktiivisesti ja ärhäkkäästi vaikuttamaan lähipiiriin ja etsimään yhteyttä laajempiin, jopa globaaleihin virtauksiin, nykyään irrottautuu täydellisesti yhteisönsä kehityksestä ja vetäytyy yksityiselämänsä norsunluutorniin EVVK-asenteella, miten he ikinä onnistuvat ottamaan vastuullisesti hoitaakseen mielekkäitä tehtäviä? (EVVK, suomeksi &rdquo;ei vois vähempää kiinnostaa&rdquo;, taitaa olla kauan sitten käytöstä jäänyt termi? Tuli tutuksi lapseni puheesta, olen pudonnut lapsenlasteni kielimaailman kelkasta.)</p><p>Toisessa keskustelussa kuulin kasvatusalan ihmisen kertovan, että moni yliopisto-opiskelija masentuu ensimmäisinä opiskeluvuosinaan, kun tajuaa, ettei maailmassa olekaan vain yksinkertaisia ja selkeitä ratkaisuja, vaan että lähes kaikki on monimutkaista ja eri tavoin tulkittavissa. &rdquo;Tästä poikki ja pinoon!&rdquo; -ajattelu kuitenkin vallitsee kaikkialla, missä ei toimita deliberatiivisen demokratian periaatteella, &rdquo;diskuteerata&rdquo; niin pitkään, että kaikkien tahojen tarpeet ja toiveet tulevat esille ja että päädytään ratkaisuun, jossa ketään tai mitään tahoa (esimerkiksi paikallista ekosysteemiä tai arvokasta kulttuuriperintöä), ei kohdella kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisen turmiollisella tavalla.</p><p>* * * * * * *</p><p>Tutkija Laura Pourun käsitys, kun hän Hesarin mukaan &rdquo;uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa&quot;, on varmasti asia, johon uskoo moni muukin. Kukapa ei uskoisi? Ai niin: 1960-luvulta saakka valtaa käsissään pitäneet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat uskoneet, ettei ympäristötietoisuutta tarvita! Luovaa ajattelua on voitu suosia, kunhan se ei ole ilmennyt ekologisesti kestävän kehityksen vaatimisena. Empatiaa koskee sama: ei saa olla empaattinen ihmisille, jotka kärsivät luonnon hävittämisestä taloudellisten intressien vuoksi, eikä varsinkaan tuotantoeläinten tarpeettomia kärsimyksiä saa vastustaa! Empatia sallitaan vain &rdquo;taloudellisen pakon&rdquo; puitteissa, amebamaisesti muotoutuvana aina kulloinkin lyhytnäköisimpien voitontavoittelujen tarpeisiin &ndash; kuten ympäristönormien kiristäminen ja se luova ajattelukin.</p><p>Jokaisessa maailman maassa on ollut diktatorisesti päättämässä mänttipää tai enemmistönä &ndash; sikäli kuin jonkinlaisella demokraattisella enemmistösysteemillä on ratkaisuja tehty &ndash; päättämässä mänttipäiden klikki, jolle &quot;tosiasia&quot; ilmiönä ei merkitse mitään, vaan on muka yksi tasavertainen valittavana oleva asia &quot;vaihtoehtoisten faktojen&quot; rinnalla. Hihasta on kuka vain tärkeään asemaan kohonnut saanut vedellä mitä tahansa mielikuvituksellisia valheita, joilla on pystynyt &quot;perustelemaan&quot; täysin todellisuudesta irrallaan kulkevalla päättelyketjulla haluamansa tavoitteen ja voinut näin vapaasti kiihdyttää ilmastonmuutosta ja muita luonnon tuhoprosesseja. Aivan surutta on valehdeltu, että ympäristöä turvaavien ratkaisujen tekeminen olisi järjettömän kallista, pysäyttäisi talouskasvun ja saattaisi koko maan hirvittävään köyhyyteen ja kurjuuteen. Ja tämä on tehty kerran toisensa jälkeen jokaisessa maailman valtiossa! Hesarin jutun lapsilla on edessään näillä päätöksillä tärvellyn ekosysteemin nyt ja lähitulevaisuudessa esittämien jättimäisten laskujen maksaminen: kustannusten, joista olisi selvitty ajoissa reagoimalla murto-osalla siitä rahallisesta panoksesta, minkä ne nyt vaativat. Jos ongelmat ylipäänsä ovat enää ratkaistavissa...</p><p>Melkein vain sattumalta on joskus jossakin tehty välillä fiksuja ratkaisuja, kun on silloin tällöin otettu todesta tutkijoiden varoitukset yksittäisten vaarallisten päästöjen rajoittamisen tärkeydestä. Niissä hankkeissa on saatu aikaan paljon hyvää. Mutta aivan riittämättömän hitaasti on &quot;vetoketjusysteemillä&quot; siirrytty yhdessä maassa tai maaryhmässä pikkuinen askel eteenpäin rajoitetussa kemiallisen, fysikaalisen tai muun syy&ndash;seurausketjun saattamisessa kestävämmälle tasolle, ja sitten ovat muut maat tulleet vikisten perässä. Kokonaisuudesta ei ole piitattu ennen Pariisin ilmastokokousta joulukuussa 2015. Piitattaneenko nytkään, kun Pariisin päätökset olisi vihdoin oikeasti pantava toimeen? Ja niille tarvitaan pikaisesti päästöjä tiukentavaa jatkoa luonnonsysteemin pelastamiseksi. Sen ekosysteemin, johon kuulumme.</p><p>* * * * * * *</p><p>Asiantuntijoiden esiin nostamien todellisuuden faktojen virta on valunut vuosikymmeniä kuin vesi hanhen selästä ohi valta-asemassa olleiden johtajiemme tietoisuuden. Kyllä he siellä korkealla vallankahvoja väännellessään ovat pystyneet ajattelemaan yhtä loogisesti kuin kadunmieskin, ei se siitä ole ollut kiinni. He ovat vakain tuumin ja tietoisesti harkiten halunneet turmella kotiplaneettamme ekosysteemin. He ovat tahtoneet, ja tahtovat edelleen, estää elämästä elämäänsä loppuun itselleen biologisesti erittäin hyvin sopivissa olosuhteissa, fyysisesti miellyttävässä elinympäristössä, näitä Hesarin haastattelemia lapsia &ndash; kaikkien muiden ihmiskunnan jäsenten ja lukuisien miljardien toisten eläinlajien yksilöiden ohella. Miten ihmisen rationaalinen ajattelu on voinut taipua niin vääristyneille mutkille? Miksi heillä on ollut näin pahat mielessä?</p><p>Luonnon kierokulun tärvelemisen ohella samat päättäjät ovat yleensä pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kulttuuriyhteisöistämme &rdquo;luovan ajattelun ja empatian&rdquo;. Lähes kaikkialla maapalolla, eikä vähiten Suomessa, julkisen sektorin &quot;supistamispakon&quot; nimissä suurelta osalta kansalaisia typistetään jatkuvasti arkisia mahdollisuuksia tulla toimeen kohtuullisella työnteolla, eläkkeellä tai sosiaalituilla. Ylhäältä käsin valtiojohto lietsoo pelottavia &quot;viholliskuvia&quot;, maalailee kuvitteellisten ulkoisten uhkaajien tai sisäisten &quot;anarkistien&quot;, &quot;yhteiskuntaa hajottavien voimien&quot; (tavallisimmin ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien), aiheuttamaa &quot;vaaraa&quot;, jonka vuoksi normaaleja kansalaisoikeuksia aletaan kaventaa. Eri &rdquo;kansanryhmiä&rdquo; kiihotetaan toisiaan vastaan ministereiden levitellessä käsiään, ettei nyt voida parantaa sen tai tuon ihmisryhmän hintakehityksestä jälkeenjääneitä &ndash; kaikkien myöntäessä sen seikan &ndash; etuuksia, koska tämä toinen porukka on vaatinut itselleen jotain &rdquo;liiallista&rdquo;: jos eläkkeitä nostetaan, se on poissa syöpähoidoista, jos työttömille annetaan palveluja, varhaiskasvatus kärsii jne.</p><p>Yksinkertaisimmankin logiikan mukaan on selvää, että jokaiselle kuuluu se, mitä vaatimattomaan elämiseen tarvitaan, eikä 2000-luvun Suomella ole mitään vaikeuksia sitä jokaiselle taata. Monilla muilla mailla on, ja sitä pahentaa suomalaisten vetäytyminen tekemästä osuuttaan kehitysyhteistyössä ja erityisesti köyhien maiden ympäristönhuollossa. Turvapaikanhakijoiden lisääntyminen ei johdu Suomen &rdquo;houkuttelevuudesta&rdquo; pakomaana, vaan yhteisen &rdquo;länsimaisen&rdquo; välinpitämättömyytemme aiheuttamasta työntövoimasta pois kelvottomista oloista kotona.</p><p>Edellä lueteltuihin toimiin ja muuhun valtiojohdon kansalaisia halventavaan ja syrjäyttävään suhtautumiseen loppuu innovaatioita &rdquo;luova ajattelu&quot; niin yrityselämässä &ndash; missä se juuri olisi tuiki tärkeä tuotannontekijä teknisen robotisaatio- ja digitalisaatiomurroksen keskellä &ndash; kuin henkisen pääoman &quot;tuotannon&quot;, koko sivistysperustamme, taiteen, tieteen ja inhimillisen vuorovaikutuksen jatkuvan jalostamisen piirissä.</p><p>* * * * * * *</p><p>&quot;Heillä&quot;, päättäjillämme, lienee pahat mielessä tästä eteenpäinkin, sikäli kuin samat naamat äänestetään jatkamaan tuhotöitään &ndash; nuo vaihtoehdotonta &quot;välttämättömyyden politiikkaa&quot; tekevät, faktansietokyvyttömät, yhteiskuntarauhaa järkyttämättömät &quot;kunnon ihmiset&quot;. &quot;He&quot; puhuvat itseään mainostaessaan täysin päinvastaista kuin mitä aikovat tehdä. Räikeä suomalainen esimerkki poliittisen epäluotettavuuden ilmentymästä on <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulutuslupaus">vuoden 2015 eduskuntavaalien</a> #koulutuslupaus. Samalla metodilla tapahtuu koko ajan muutakin sietämätöntä tärvelemistä yhteisöelämällemme, kotimaallemme ja kotiplaneetallemme.</p><p>Me voimme muuttaa maailman. Me voimme harkita arkisia ostoksiamme, sanojamme ja suhtautumistamme elinpiirimme kaikkiin ilmiöihin. Me aikuiset olemme velvollisia antamaan lapsille tilaa olla lapsia, leikkiä, nauraa ja iloita, että he voivat olla aikuisinakin ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja leikkiviä ihmisiä &ndash; toisilleen kuuroina sotivien aikuisten sijasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien artikkelissa näinä päivinä koulutiensä aloittavista lapsista kysyttiin muutamalta vuonna 2011 syntyneeltä, ”mitä he odottavat tulevaisuudelta”.

Pari vastausta raottaa ainakin hivenen aikuiselle lapsen näkökulmaa elämässään eteenpäin:

”– Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen, [ihan kohta koululainen Pauliina] Salomon pohtii.”

”– Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt, [ihan kohta koululainen Sisu] Stelander jatkaa.”

Aikuisen näkökulmaa tuo HS-juttuun mukaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Laura Pouru, joka "uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa".

Kuinka hartaasti toivoisinkaan näiden lehtiartikkelin lasten – ja maailman kaikkien lasten – saavan kasvaa turvallisessa ilmapirissä ajattelemaan vapaasti ja luovasti, oppimaan olemaan pelkäämättä tosiasiaa sellaisen kauhistuttavimmassakaan ilmenemässä – jollaisia me aikuiset olemme kasanneet kosolti lastemme ja lastenlastemme havaittavaksi – ja kehittämään empatiakykyään rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä, kokien olevansa aina arvokkaita ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tärkeintä luulen olevan, että lapset oppisivat antamaan koskaan kiusaamatta toisille rauhan olla oma itsensä ja ilmaista avoimesti mielipiteensä mistä tahansa, siis käymään tasavertaista vuoropuhelua kaikkien kanssa – kaikesta. Ja jotta voisi kehittyä kaikesta aikaansaamastaan vastuun kantamaan pystyväksi aikuiseksi, on totuttava näkemään, ilman pelottelua ja hämmentämistä, jo alakoulussa, että asialla kuin asialla on äärimmäisen harvoin yksi puoli, tuskin monella vain kahtakaan. Asioista useimmat ovat kuin pisteitä tai palloja, niitä voi tarkastella kaikista suunnista. Kaikkien suuntien katsojia kuuluu kuunnella, kun tehdään joka suuntaan vaikuttavia ratkaisuja.

* * * * * * *

Mutta…

Elokuun 2018 Iso Numero -lehden (nro 27) artikkelissa vihreiden kansanedustaja Jani Toivolasta kerrotaan tämän kouluvierailuista: ”Hän on nähnyt, kuinka paljon on kiinni yksittäisen koulun johtamisesta. Hän tunnistaa johtamiskulttuurin jo astuessaan koulun opettajainhuoneeseen.”

Suoraan Iso Numero lainaa Jani Toivolaa:

”Jos opettajat uskaltavat hädin tuskin katsoa silmiin, niin oppilaat ovat usein samanlaisia. Toisissa kouluissa rehtori kävelee käytävällä ja oppilaat juoksevat halaamaan häntä. Se on kuva, johon jokaisen koulun tulisi pyrkiä. Isossa koulussakin tunnelma voi olla kuin mummolassa. Mutta mikään opetussuunnitelma ei takaa sitä, että yhteisö on avoin, rohkaiseva ja kohtaava.” (Sivut 18 ja 20.)

* * * * * * *

Mitä lapset näkevätkään tulevaisuudessaan?

Tulevaisuus on:

”Sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen”?

”Menee vanhemmaksi ja tulee työt”?

Eikö seitsenvuotias näe välissä olevan tulevaisuutta kahdeksanvuotiaana, kymmenvuotiaana, viisitoistavuotiaana, kun saa ehkä ruveta ajamaan mopolla – kun saa liittyä yhdistyksen jäseneksi – kun pääsee rippikoulu- tai protuleirille – kun on nuori, muttei vielä aikuinen?

Entä:

Vuosi toisensa perään syntymäpäiväkakkuja aina edellistä useammilla kynttilöillä?

Pystyminen ensi vuonna hyppäämään sen leveän ojan yli, jossa eilen plutasi?

Kasvaminen ulos pieneksi jäävistä vaatteista ja uusien valitseminen?

Lelujen, urheiluvälineiden ja mielimusiikin uudistuminen?

Eikö se ole tulevaisuutta?

Onko tulevaisuus vasta siellä, missä on täyttänyt 18 vuotta? Puuttuuko näköpiiristä luonteva ja kutsuva kuva vähittäisestä kasvamisesta kooltaan isommaksi ja uusien asioiden oppimisesta, uusien taitojen omaksumisesta, erilaisten itsensä ilmaisemisen mahdollisuuksien monipuolistumisesta? Eikö kouluikään tulevalla ole käsitystä omien voimavarojensa käyttämisestä itse valitsemiinsa tavoitteisiin pyrkimiseen, sen toteuttamiseen, mikä tuntuu kiinnostavalta tässä ja nyt, mikä saattaa alkaa kiinnostaa myöhemmin lapsena, nuorena… ja sitten joskus myös aikuisena, vanhuksena? Näkyykö vain jossakin kaukana häämöttämässä ennalta määrätyn lainen aikuisuus ”töineen”? Jonkin ikävuoden saavuttamisen jälkeen, kun on mennyt vanhemmaksi, automaattisesti seuraava vääjäämättömien velvollisuuksien taakan nostaminen harteilleen?

Jos Helsingin Sanomat todella kysyi lapsilta, mitä he odottavat tulevaisuudelta, eikä mitä he odottavat aikuisuudelta, minä kysyn: onko lapsuus kadonnut tykkänään? Eikö alle puolivälissä matkallaan täysi-ikäisyyteen olevan lapsen pitäisi odottaa tulevaisuudeltaan pitkää pätkää lapsuutta, sitten nuoruutta ja vasta monien, toivottavasti antoisien vuosien kuluttua aikuisuutta töineen?

* * * * * * *

Mieleen tunkee kauhistuttava kysymys, ovatko lapset jo ennen kouluun menoa menettäneet tunteen oman itsensä ohjaksissa olemisesta? Eikö heillä ole kokemusta tomerasta seisomisesta omilla pienillä jaloillaan ja astelemisesta tahtonsa mukaiseen suuntaan, tietenkin kotinsa ja lähipiirinsä asettamissa rajoissa? Onko pois suljettuna kiinnostus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ihan kohta tai lapsen horisontissa realistisessa tulevaisuudessa, ensi viikonloppuna tai kun sataa lunta? Eikö lapsi koe tulevansa otetuksi mukaan suunnittelemaan perheen seuraavaa viikkoa, loma-aikaa, matkaa mummulaan tai ulkomaille? Kokeeko ekaluokkalainen lilluvansa hallitsemattomana lastuna aikuisten maailman juoksuttamassa virrassa, menevänsä kuin lihanauta karjakujaa pitkin teurastamolle – ei mitenkään henkeä vievään tai omaa olemusta lähtökohtaisesti vahingoittavaan ”teurastukseen”, mutta täysin muiden armoille ”kasvatettavaksi aikuiseksi”, sullottavaksi johonkin muottiin, josta sitten putkahtaa ”tulevaisuudessa” esiin ”valmiina”, oikean mallin mukaiseksi kovettuneena ja robotin lailla työskentelevänä tuotteena?

* * * * * * *

Juuri tuoko, että lapselle tulevaisuus – joka on aikuisuus – on jossakin muualla kuin ”minun tietoisuudessani”, ”minun kosketeltavissani”, kenties ”omalla vaikutuksellani rakennettavissa toivomakseni” tai edes muokattavissa vähän enemmän mieleisekseni, selittääkin aikuisten ihmisten käsittämättömän näköalattomuuden ja typeryyden tehdessään vakavia päätöksiä sitten, kun ovat siellä kaukana siintäneessä ”tulevaisuudessa”? Sekö estää ihmistä oikeasti kasvamasta aikuiseksi, se että on jotakin muuta kuin tietoinen tahtoja tässä ja nyt, pystyvä toimimaan aktiivisesti koko kulkemansa matkan ajan? Voiko kouluun menevä lapsi olla jo kerrassaan luovuttanut, antanut periksi sille, ettei häntä kuunnella, ettei häntä oteta tosissaan?

Siksikö mitä vaikutusvaltaisimmat ihmiset toimivat kuin infantiilisti krooniseen uhmaikään jämähtäneet kiukuttelijat ja jalkaansa maahan polkijat, suuttuvat siitä, että yksi tai toinen fakta ei sovi heidän tahtonsa mukaiseen maailmankuvaan? Senkö vuoksi ihmisyhteisöjen johtajina ei ole juuri ollenkaan persoonia, joilla olisi uskallus kohdata faktamaailma sellaisena kuin se on? Siksikö meitä vie turmioon kokonaisena eläinlajina, upeaan tieteellis-tekniseen osaamiseen kehittyneenä ihmiskuntana, vain kourallinen meitä hallitsevia laumanjohtajia, joiden mielestään ”ei kannata kuunnella dosentteja”? Sekö heidät tyhmistää, etteivät he rohkene nähdä olleensa väärässä ja muuttaa suuntaa? Eikö heillä ole mitään vastuuta tekojensa seurauksista oikeassa tulevaisuudessa, koska ovat omaan ”tulevaisuuteensa” jostakin putkesta täysin oppineina putkahtaneet?

Kuulin hiljattain kahvipöytäkeskustelussa lukioikäisten lasten vanhemman valittelevan sitä, että lukioon mentyään nuoret – puhujan havaintojen mukaan myös naapurien ja tuttavien, eikä vain oman perheen nuoret – lakkaavat ajattelemasta kriittisesti ja pohtimasta maailman asioita eri näkökulmista. He ikään kuin sitoutuvat omasta tahdostaan muitta mutkitta olemaan kyseenalaistamatta enää yhtään mitään, vaikka olisivat yläkoulussa haastaneet niin toisiaan kuin aikuisia kaikesta maan ja taivaan välillä – ja sielun syvyyksissäkin. Ammattikoululaiset taas mediatietojen ja omien havaintojeni mukaan viis veisaavat yhteiskunnallisista tapahtumista tai tendensseistä ja äänestävätkin kaikkein vähiten nuorista.

Tämä saa ihon kananlihalle: jos nuori siinä iässä, missä ennen vanhaan terästäydyttiin ottamaan selvää aikuisten maailman kommervenkeista ja ryhdyttiin usein hyvinkin aktiivisesti ja ärhäkkäästi vaikuttamaan lähipiiriin ja etsimään yhteyttä laajempiin, jopa globaaleihin virtauksiin, nykyään irrottautuu täydellisesti yhteisönsä kehityksestä ja vetäytyy yksityiselämänsä norsunluutorniin EVVK-asenteella, miten he ikinä onnistuvat ottamaan vastuullisesti hoitaakseen mielekkäitä tehtäviä? (EVVK, suomeksi ”ei vois vähempää kiinnostaa”, taitaa olla kauan sitten käytöstä jäänyt termi? Tuli tutuksi lapseni puheesta, olen pudonnut lapsenlasteni kielimaailman kelkasta.)

Toisessa keskustelussa kuulin kasvatusalan ihmisen kertovan, että moni yliopisto-opiskelija masentuu ensimmäisinä opiskeluvuosinaan, kun tajuaa, ettei maailmassa olekaan vain yksinkertaisia ja selkeitä ratkaisuja, vaan että lähes kaikki on monimutkaista ja eri tavoin tulkittavissa. ”Tästä poikki ja pinoon!” -ajattelu kuitenkin vallitsee kaikkialla, missä ei toimita deliberatiivisen demokratian periaatteella, ”diskuteerata” niin pitkään, että kaikkien tahojen tarpeet ja toiveet tulevat esille ja että päädytään ratkaisuun, jossa ketään tai mitään tahoa (esimerkiksi paikallista ekosysteemiä tai arvokasta kulttuuriperintöä), ei kohdella kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisen turmiollisella tavalla.

* * * * * * *

Tutkija Laura Pourun käsitys, kun hän Hesarin mukaan ”uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa", on varmasti asia, johon uskoo moni muukin. Kukapa ei uskoisi? Ai niin: 1960-luvulta saakka valtaa käsissään pitäneet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat uskoneet, ettei ympäristötietoisuutta tarvita! Luovaa ajattelua on voitu suosia, kunhan se ei ole ilmennyt ekologisesti kestävän kehityksen vaatimisena. Empatiaa koskee sama: ei saa olla empaattinen ihmisille, jotka kärsivät luonnon hävittämisestä taloudellisten intressien vuoksi, eikä varsinkaan tuotantoeläinten tarpeettomia kärsimyksiä saa vastustaa! Empatia sallitaan vain ”taloudellisen pakon” puitteissa, amebamaisesti muotoutuvana aina kulloinkin lyhytnäköisimpien voitontavoittelujen tarpeisiin – kuten ympäristönormien kiristäminen ja se luova ajattelukin.

Jokaisessa maailman maassa on ollut diktatorisesti päättämässä mänttipää tai enemmistönä – sikäli kuin jonkinlaisella demokraattisella enemmistösysteemillä on ratkaisuja tehty – päättämässä mänttipäiden klikki, jolle "tosiasia" ilmiönä ei merkitse mitään, vaan on muka yksi tasavertainen valittavana oleva asia "vaihtoehtoisten faktojen" rinnalla. Hihasta on kuka vain tärkeään asemaan kohonnut saanut vedellä mitä tahansa mielikuvituksellisia valheita, joilla on pystynyt "perustelemaan" täysin todellisuudesta irrallaan kulkevalla päättelyketjulla haluamansa tavoitteen ja voinut näin vapaasti kiihdyttää ilmastonmuutosta ja muita luonnon tuhoprosesseja. Aivan surutta on valehdeltu, että ympäristöä turvaavien ratkaisujen tekeminen olisi järjettömän kallista, pysäyttäisi talouskasvun ja saattaisi koko maan hirvittävään köyhyyteen ja kurjuuteen. Ja tämä on tehty kerran toisensa jälkeen jokaisessa maailman valtiossa! Hesarin jutun lapsilla on edessään näillä päätöksillä tärvellyn ekosysteemin nyt ja lähitulevaisuudessa esittämien jättimäisten laskujen maksaminen: kustannusten, joista olisi selvitty ajoissa reagoimalla murto-osalla siitä rahallisesta panoksesta, minkä ne nyt vaativat. Jos ongelmat ylipäänsä ovat enää ratkaistavissa...

Melkein vain sattumalta on joskus jossakin tehty välillä fiksuja ratkaisuja, kun on silloin tällöin otettu todesta tutkijoiden varoitukset yksittäisten vaarallisten päästöjen rajoittamisen tärkeydestä. Niissä hankkeissa on saatu aikaan paljon hyvää. Mutta aivan riittämättömän hitaasti on "vetoketjusysteemillä" siirrytty yhdessä maassa tai maaryhmässä pikkuinen askel eteenpäin rajoitetussa kemiallisen, fysikaalisen tai muun syy–seurausketjun saattamisessa kestävämmälle tasolle, ja sitten ovat muut maat tulleet vikisten perässä. Kokonaisuudesta ei ole piitattu ennen Pariisin ilmastokokousta joulukuussa 2015. Piitattaneenko nytkään, kun Pariisin päätökset olisi vihdoin oikeasti pantava toimeen? Ja niille tarvitaan pikaisesti päästöjä tiukentavaa jatkoa luonnonsysteemin pelastamiseksi. Sen ekosysteemin, johon kuulumme.

* * * * * * *

Asiantuntijoiden esiin nostamien todellisuuden faktojen virta on valunut vuosikymmeniä kuin vesi hanhen selästä ohi valta-asemassa olleiden johtajiemme tietoisuuden. Kyllä he siellä korkealla vallankahvoja väännellessään ovat pystyneet ajattelemaan yhtä loogisesti kuin kadunmieskin, ei se siitä ole ollut kiinni. He ovat vakain tuumin ja tietoisesti harkiten halunneet turmella kotiplaneettamme ekosysteemin. He ovat tahtoneet, ja tahtovat edelleen, estää elämästä elämäänsä loppuun itselleen biologisesti erittäin hyvin sopivissa olosuhteissa, fyysisesti miellyttävässä elinympäristössä, näitä Hesarin haastattelemia lapsia – kaikkien muiden ihmiskunnan jäsenten ja lukuisien miljardien toisten eläinlajien yksilöiden ohella. Miten ihmisen rationaalinen ajattelu on voinut taipua niin vääristyneille mutkille? Miksi heillä on ollut näin pahat mielessä?

Luonnon kierokulun tärvelemisen ohella samat päättäjät ovat yleensä pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kulttuuriyhteisöistämme ”luovan ajattelun ja empatian”. Lähes kaikkialla maapalolla, eikä vähiten Suomessa, julkisen sektorin "supistamispakon" nimissä suurelta osalta kansalaisia typistetään jatkuvasti arkisia mahdollisuuksia tulla toimeen kohtuullisella työnteolla, eläkkeellä tai sosiaalituilla. Ylhäältä käsin valtiojohto lietsoo pelottavia "viholliskuvia", maalailee kuvitteellisten ulkoisten uhkaajien tai sisäisten "anarkistien", "yhteiskuntaa hajottavien voimien" (tavallisimmin ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien), aiheuttamaa "vaaraa", jonka vuoksi normaaleja kansalaisoikeuksia aletaan kaventaa. Eri ”kansanryhmiä” kiihotetaan toisiaan vastaan ministereiden levitellessä käsiään, ettei nyt voida parantaa sen tai tuon ihmisryhmän hintakehityksestä jälkeenjääneitä – kaikkien myöntäessä sen seikan – etuuksia, koska tämä toinen porukka on vaatinut itselleen jotain ”liiallista”: jos eläkkeitä nostetaan, se on poissa syöpähoidoista, jos työttömille annetaan palveluja, varhaiskasvatus kärsii jne.

Yksinkertaisimmankin logiikan mukaan on selvää, että jokaiselle kuuluu se, mitä vaatimattomaan elämiseen tarvitaan, eikä 2000-luvun Suomella ole mitään vaikeuksia sitä jokaiselle taata. Monilla muilla mailla on, ja sitä pahentaa suomalaisten vetäytyminen tekemästä osuuttaan kehitysyhteistyössä ja erityisesti köyhien maiden ympäristönhuollossa. Turvapaikanhakijoiden lisääntyminen ei johdu Suomen ”houkuttelevuudesta” pakomaana, vaan yhteisen ”länsimaisen” välinpitämättömyytemme aiheuttamasta työntövoimasta pois kelvottomista oloista kotona.

Edellä lueteltuihin toimiin ja muuhun valtiojohdon kansalaisia halventavaan ja syrjäyttävään suhtautumiseen loppuu innovaatioita ”luova ajattelu" niin yrityselämässä – missä se juuri olisi tuiki tärkeä tuotannontekijä teknisen robotisaatio- ja digitalisaatiomurroksen keskellä – kuin henkisen pääoman "tuotannon", koko sivistysperustamme, taiteen, tieteen ja inhimillisen vuorovaikutuksen jatkuvan jalostamisen piirissä.

* * * * * * *

"Heillä", päättäjillämme, lienee pahat mielessä tästä eteenpäinkin, sikäli kuin samat naamat äänestetään jatkamaan tuhotöitään – nuo vaihtoehdotonta "välttämättömyyden politiikkaa" tekevät, faktansietokyvyttömät, yhteiskuntarauhaa järkyttämättömät "kunnon ihmiset". "He" puhuvat itseään mainostaessaan täysin päinvastaista kuin mitä aikovat tehdä. Räikeä suomalainen esimerkki poliittisen epäluotettavuuden ilmentymästä on vuoden 2015 eduskuntavaalien #koulutuslupaus. Samalla metodilla tapahtuu koko ajan muutakin sietämätöntä tärvelemistä yhteisöelämällemme, kotimaallemme ja kotiplaneetallemme.

Me voimme muuttaa maailman. Me voimme harkita arkisia ostoksiamme, sanojamme ja suhtautumistamme elinpiirimme kaikkiin ilmiöihin. Me aikuiset olemme velvollisia antamaan lapsille tilaa olla lapsia, leikkiä, nauraa ja iloita, että he voivat olla aikuisinakin ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja leikkiviä ihmisiä – toisilleen kuuroina sotivien aikuisten sijasta.

]]>
1 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet#comments Ihmisoikeudet Kiusaaminen Koulu Koulutuslupaus Lapset Mon, 06 Aug 2018 18:44:54 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet
Tarinoivien professoreiden aika on koittanut! http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258220-tarinoivien-professoreiden-aika-on-koittanut <p>Leijuuko Helsingin yllä maanantaina 16.7.2018 tunnekylmä vai laiminlyöty vauvailmapallo?<br />Eli sekalaisia mietteitä hetkestä, jona Suomi on maailman keskipiste.</p><p>Mahtipresidentit, Venäjän Vladimir Putin ja Yhdysvaltaiin Donald Trump (sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä), kohtaavat toisensa täällä vuoden 1975 Etyk:n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) päätöskokouksen parhaan saavutuksen, &rdquo;Helsingin hengen&rdquo;, syntysijoilla. En väitä enkä edes arvaile, onko jompikumpi tai ovatko molemmat heistä toisen tai toisen Britanniassa, University College Londonissa, psykopatialle altistavia tekijöitä tutkivan professori Essi Vidingin kuvaaman, käytöshäiriöitä aiheuttavan &rdquo;vamman&rdquo; vaivaama.</p><p>Yle näytti perjantaina 13.7.2018, kuinka <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10302961"><u>mielenosoittajat lennättivät Lontoossa</u></a> &rdquo;kuusimetristä Trump-vauvaa esittävää palloa&rdquo;. Yle kertoi myös Presidentti Trumpin sanoneen The Sun -lehdelle haluavansa &rdquo;välttää [Englannin] pääkaupunkia mahdollisimman paljon&rdquo;. Suomen pääkaupunkia hän ei aio vältellä &ndash; täällä on jo hitsattu sadevesikaivojen kannet kiinni ja ohjattu torimyynti, julkinen liikenne sekä mielenosoitukset pois isojen presidenttien kulkureiteiltä ja paikallaoloajoilta.</p><p>Presidentti Putin ei ole näinä päivinä reissannut &rdquo;pahassa&rdquo; lännessä mielenosoittajia välttelemässä, joten en osaa suomalaiskansallisen &rdquo;tasapuolisuuden&rdquo; nimissä jakaa linkkiä tuoreeseen, tähän maanantaitapaamiseen niveltyvään pilakuvaan tai pilakapineeseen hänestä. Putin myös voi lennähtää Suomeen läheisestä Moskovasta, Trumpin on järkevää tulla tänne nukkumaan jo edelliseksi yöksi, kun on valmiiksi Euroopassa.</p><p>Perjantain <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/13072018/art-2000005753671.html"><u>Helsingin Sanomat kertoi</u></a> suomalaissyntyisen professori Essi Vidingin näkemyksistä:</p><p><em>&rdquo;Tunnekylmien lasten aivoissa ovat normaalia passiivisempia ne aivojen osat, jotka normaalisti reagoivat muiden ihmisten hätään. Sen sijaan kaltoin kohdeltujen lasten ryhmässä nämä osat aivoista ovat yliaktiivisia.<br /><br />&rsquo;Molemmilla ryhmillä on siis epätyypillinen reaktio mutta ihan erilainen. Vaikka molemmat saisivat käytöshäiriödiagnoosin, syy käytöshäiriöön eroaa täysin. Kun mietitään hoitomuotoja, he tarvitsevat apua eri asioiden kanssa.&rsquo;</em></p><p><em>Tunnekylmään</em><em> lapseen ei vaikuta millään tavalla, että toisella on hätä tai tämä itkee. Hän voi edelleen jatkaa hyökkäystään uhria vastaan, sillä hätäsignaalit eivät haittaa lainkaan.<br /><br />Toisen ryhmän lapsilla sen sijaan on aivan normaali reaktio muiden ihmisten hätään. Nämäkään lapset eivät välttämättä tee sosiaalisesti oikeita asioita, mutta heistä ei tunnu hyvältä nähdä toisten ihmisten hätää, Viding täsmentää.&rdquo; </em></p><p>Hoidoksi tunnekylmyyteen eli psykopatiaan professori suosittelee porkkanan tarjoamista kepin sijasta:</p><p><em>&rdquo;Tunnekylmien lasten kasvatuksessa tarvitaan Vidingin mukaan luovuutta, sillä normaalit lasten kasvatusmenetelmät eivät heihin tehoa. Kun normaalille lapselle selittää, ettei Timoa saa lyödä, koska Timolle tulee paha mieli, lapsi ymmärtää sen.</em></p><p><em>&rsquo;Tyypillisesti lapsille tulee tällöin paha ja syyllinen olo. He ymmärtävät, miltä tuntuu, kun itkettää. Lapset myös haluavat tuottaa iloa. He pitävät siitä, että äiti nauraa tai isä taputtaa olkapäälle ja sanoo jotain rohkaisevaa.&rsquo;</em></p><p><em>Tunnekylmää lasta ei kiinnosta myöskään muiden ilahduttaminen, eikä hän reagoi edes rangaistuksiin samalla tavalla kuin muut lapset.</em></p><p><strong><em>Miten</em></strong><em> siis voi kasvattaa tunnekylmää lasta?<br /><br />Lapseen saattaa tehota sellainen palkinto, joka saa hänet ymmärtämään, että hyvä käytös on oma etu, Viding kertoo. Lapsi voi siis käyttäytyä hyvin saadakseen palkinnon, joka häntä kiinnostaa.&rdquo; </em></p><p>&nbsp;</p><p>Minulle valkeni artikkelin lukemisesta taas vähän lisää ihmisen psyyken toiminnasta. Psykopatia ja sosiopatia ovat vanhastaan tuttuja käsitteitä &ndash; vaikken niitä varmastikaan kouluttamattomuuspohjaltani kunnolla tajua. <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005568138.html"><u>Helmikuisessa Hesarissa</u></a> Niuvanniemen oikeuspsykiatrisen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen kuvaa psykopaatteja näin:</p><p><em>&rdquo;Heillä on halveksuva ja vastuuton suhtautuminen toisiin ihmisiin. Se luonnollisesti värittää kaikkia ihmissuhteita. Muut ihmiset voivat jäädä asemaan, että heidän kanssaan ollaan kavereita niin kauan kuin siitä on itselle hyötyä. Pyyteetön vastavuoroisuus ja altruismi puuttuvat.&rdquo;</em></p><p>Olen aikoja sitten lukenut jonkun psykiatrin sanoneen, että valtaosa keskuudessamme elävistä psykopaateista ei aiheuta vahinkoa toisille ihmisille juuri siksi, että he ovat oppineet, millaisesta käyttäytymisestä ympäristö suuttuu ja reagoi tekijälle epämiellyttävin toimin: moittimalla, oudoksumalla, sulkemalla pois porukasta tai esimerkiksi vanhempien antamin rangaistuksin. Näin muiden tunteista täysin piittaamatonkin on omaksunut rutiininomaisen hyvän käytöksen &ndash; ja olettamieni psykopaattien kohtaamisteni perusteella usein jopa erityisen huomaavaisenkin.</p><p>Tämä on tietenkin vain omaa keittiöpsykologiaani, mutta olen pannut merkille, että nimenomaan myöhemmin saamieni tietojen mukaan todellista, raakaakin, perheväkivaltaa tehneet tai muuten varsinaisia ilkitöitä, esimerkiksi taloudellista hyväksikäyttöä, läheisiinsä kohdistaneet ovat tuntuneet poikkeuksellisen empaattisilta ja hyväntahtoisilta kahvipöytäkeskusteluissa, jossakin yhteisessä puuhassa tai muuten elämässä ei ihan läheisinä kanssamatkustajina. He ovat luoneet itsestään harvinaisen luotettavan kuvan ja keräilleet irtopisteitä olemalla aina ystävällisiä, reiluja ja herkkiä hoksaamaan toisten tarpeet, yhtä hyvin maitotölkin ojentamisena ruokapöydässä sitä kaipaavalle kuin lohduttaessaan kertakaikkisen kovan kolhun kokenutta kaveriaan. Todellinen psykopaatin karva on paljastunut vasta, kun joku &rdquo;ystävistä&rdquo; on sattunut asemaan, jossa tuo tunteeton tyyppi on hyötynyt häneen kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta ja toteuttanut sen muitta mutkitta itse tai liittynyt johonkin &rdquo;vastapuoleen&rdquo;, joka toimii moraalisesti väärin kyseistä ihmistä kohtaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvajournalismia ala- ja yläviistoon</p><p>Ylen haastattelussa 11.7.2018 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10298446?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social"><u>nettiartikkeli</u></a> <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10298446?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social" title="https://yle.fi/uutiset/3-10298446?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=social">https://yle.fi/uutiset/3-10298446?utm_source=facebook-share&amp;utm_medium=s...</a> ja Yle Areenan <a href="https://areena.yle.fi/1-4482662"><u>audiotallenne</u></a> <a href="https://areena.yle.fi/1-4482662"><u>https://areena.yle.fi/1-4482662</u></a>) taiteen tohtori ja valokuvataiteilija Harri Pälviranta arvioi Trumpista ja Putinista julkaistujen kuvien esittämää perinteistä &rdquo;maskuliinista kehokulttuuria&rdquo;. Hän mainitsee poliittisiin päättäjiin liimatun &rdquo;myrkyllisen maskuliinisuuden&rdquo;, jossa miesoletetun kuviin on &rdquo;välivallan siemen sisään rakennettuna&rdquo;.</p><p>Putinin usein yläruumis paljaana harrastamat miehiset uroteot yksinkertaisissa, suorastaan askeettisissakin raameissa tai kuvattuna koskemattoman luonnon siluettia vasten vaikuttavat ensin suorastaan vastakohdalta Trumpin omahyväiseen keekoiluun kullan ja kimalluksen, eittämättömän vaurauden, keskellä. Valokuvaajatohtori myöntää kuitenkin toimittaja Atte Uusinokan kysymykseen heidän molempien ilmentävän erilailla konservatiivista miehisyyttä. Tässä &rdquo;poikien&rdquo; keskustelussa ei tuoda feminisminäkökulmaa selkeästi esiin, mutta Harri Pälviranta epäilee, ettei tunne venäläisen sielunmaiseman &rdquo;maskuliinisuuden ideaa&rdquo; ja että Putin tuottaa itsestään kuvastoa paljolti kotiyleisölleen. Minä epäilen sen yleisön feministisen herännäisyyden saattavan olla jälkeenjäänyttä. Ei naispuolison meidän päivinämme tarvitse hankkia itselleen suojaksi vahvaa nuijasankaripuolisoa eikä laumansa johtajaksi sotahullua riehujaa. Tai ei ainakaan kohta, kun #Metoo on valloittanut koko maailman.</p><p>Pälviranta moitiskelee toimittajien &rdquo;pässilauman&rdquo; Trumpista tuottamaa &rdquo;urpokuvastoa&rdquo;, joka alatyylisyydessään vain vahvistaa tämän kannattajien myötäloukkaantunutta fanitusta, eikä toisaalta tympäisevyydessään lisää vastustajienkaan uskoa näkemystensä oikeellisuuteen.&nbsp;</p><p>Silti &rdquo;Pälvirannan mielestä vakavasti otettavaa kuvaviestintää olisi tehtävä arvostavasti ja harkiten, koska muuten voi käydä niin, että kuvavalintojen avulla jaetaan Trumpin kannattajia ja vastustajia entistä vahvemmin kahteen leiriin.&rdquo; (Ylen puheesta sujuvoittama kooste.)</p><p>&nbsp;</p><p>Haloo, täällä Helsinki!</p><p>Suomi on pelkkä tapaamisalusta. Kuitenkin upeimmankin kulta-astiakattauksen alta pilkottaa tarjotin. Meillä on tärkeä rooli viestiä &rdquo;arvostavasti ja harkiten&rdquo; niin kuvin kuin sanoin, kun maailman median kamerat ja mikrofonit on suunnattu meihin. Ainakin itsestämme antamamme kuvan pystymme valitsemaan vapaasti sivistyskansan tai urpopässien kansiosta. Emmekä ole vastuussa siitä, mitä vieraamme sanovat. Eikä meidän tarvitse selitellä heidän mahdollisia kummallisia edesottamuksiaan. Ei meillä myöskään ole lupaa tulkita arvovieraiden ulosantia muka muita paremmin sitä ymmärtävinä. Reipasta journalismia toki saa julkaista niin suomalainen kuin maailman media, ja haastateltavat asiantutijat vastaavat omista näkemyksistään. Se on sananvapautta. Suomessa se on.</p><p>Todennäköisesti jotkut monissa eri tempauksissa mieltään ilmaisevat tulevat sortumaan ikäviin, väärin toimivina pitämiään valtiomiehiä halventaviin ylilyönteihin. Ne nostetaan tietysti otsikkoihin ja levitetään näkyvimmin yleisölle. Onneksi ne mielenosoittajat, jotka ovat halukkaimpia tekemään ilkivaltaa tai jopa väkivaltaa, ovat jommankumman vierailijapresidentin kiihkeitä kannattajia. Toivottavasti heille ei synny keskinäistä kahinaa. Luultavasti he voivat kokea syvääkin yhteenkuuluvuutta, kun kymmenettuhannet suomalaiset marssivat meidän ihmisoikeuspuolustajien ja kotiekosysteemimme elämää vaativien riveissä. Suvakkihuoria vihaavat kaikki fasistit. Haluaisin kovasti, että kotimaani vaikuttaisi rauhan ja ihmisoikeuksien edistäjältä kuten vielä pitkään Etyk:n jälkeenkin, myös kansalaisten ruohonjuuritoiminnassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Vallan huipulla saa lakata kuulemasta?</p><p>Harri Pälviranta toteaa, etteivät presidentti Donald Trumpista tarkoituksella julkaistavat kuvat, joissa &rdquo;alleviivataan hänen ääliömäisyyttään&rdquo;, vähennä mitenkään hänen valtaansa. Mahtaako Vladimir Putinin suhteen olla toisin? Jos hänestä leviteltäisiin oudoista kuvakulmista lauottuja otoksia, joissa naama vääristyy tai suu on hölmösti auki, laskisiko venäläisten piirissä hänen suosionsa &ndash; ilmeisesti aidosti olemassa oleva, vaikka voikin kysyä, onko vaihtoehdoista faktatietoa saatavilla? Ainakin yletön herkkähipiäisyys taannoisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pussy_Riot"><u>Pussy Riot -provokaation</u></a> vuoksi ja ylimitoitetut vankeusrangaistukset bändin tytöille saivat täältä lännestä katsovan tuumimaan, eikö sellainen kärpäsen nosto härkäseksi anna valtionpäämiehestä jo naurettavan kuvan &ndash; ja saa ihmisten arvostuksen laskusuuntaan.</p><p>Pidän yhden uskontokunnan pyhäkössä, kristillisessä kirkossa, esitettyä Putinin vastaista performanssia ääliömäisenä tempauksena. Vaikka juuri Putin onkin kietonut Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtiovallan takaisin vanhaan tsaarinajan symbioosiin, yhdessä vastustamaan ihmisoikeuksia ja avointa demokratiaa, olisi fiksua olla loukkaamatta suurella pensselillä ison kansanosan uskonnollisia tunteita, kun tahtoo vaikuttaa reaalipolitiikkaan. Sellainen enemminkin työntää tukijoita pois periaatteessa oikeita asioita ajavilta kuin vetää uusia mukaan ihmisoikeustaisteluun.</p><p>Saman äärivanhoillisen uskonnollisuuden kytkemisen rasismin uuteen nousuun viralliseksi ja laajasti hyväksytyksi politiikaksi on tehnyt Donald Trump tahollaan. Hän tiettävästi nauraa makeasti itsensä pilkkaamiselle. Se on varmasti viisaampi tapa kuin suivaantuminen joka tölväisystä. Amerikkalaiset eivät ihan heti suostuisi suidensa laastarointiin: on Yhdysvaltain perustuslain &rdquo;vapausaate&rdquo; jonkin verran myönteistäkin tuonut kansan kollektiiviseen tajuntaan, vaikka se takaakin konservatiivisimpien mielestä myös ampuma-aseen vapaan käytön hätävarjeluksi vaikeasti arvioitavissa tilanteissa.</p><p>Yhdysvalloissa on ilmennyt käsittämätöntä poliisiväkivaltaa vähemmistöjä kohtaan jo ennen Trumpia. En tiedä, oliko Venäjällä hiljaisesti vaiettua väkivaltaa ei-heteroseksuaaleja kohtaan ennen Putinin suorittamaa homofobiansa kirjaamista valtion lakiin. Sen jälkeen on mediatietojen mukaan tullut Venäjän homouhrien kimppuun käyville yhtä vallitsevaksi rankaisemattomuuden kulttuuri kuin &rdquo;väärän värisiä&rdquo; murhaaville amerikkalaispoliiseille on vanhastaan ollut. Trump lienee kateellinen Putinille ainakin siitä, että tämä pystyi myös laittamaan &rdquo;miehisille miehille&rdquo; lailliseksi vaimonsa pahoinpitelyn, mihin ei demokratiaa teeskentelevässä Yhdysvalloissa taitaisi sentään tulla republikaanien tukea riittävästi.</p><p>Nuo toimet eivät ole vähentäneet presidenttien Putin ja Trump valtaa. Heillä ei ole syytä kuunnella, mitä kansa heiltä toivoisi. Vaalithan ovat todistaneet, että enemmistö antaa täyden tukensa harjoitettavalle politiikalle. Mitään moraalista selkärankaa ja todellisesti olemassa olevien perinteisten, humanististen arvojen mukaan toimimista ei kumpikaan iso kansa odota. Me muissa maissa sitä vastoin saatamme edellyttää hallitsijoiltamme eettisten perusteiden esittämistä teoilleen. Voimme nähdä myös yläpuolellamme tehtävien vääryyksien olevan pahoja. Meistä monien mielestä valta ei valkopese väärämielisyyttä, eikä lakaise maton alle koko ihmiskuntaa ja maapallon ekosysteemiä uhkaavien katastrofien kiihdyttämistä. Siksi huudamme omien päättäjiemme lisäksi kovaa ja korkealta myös Putinille ja Trumpille.</p><p>&nbsp;</p><p>Paluu Etykistä alkaneelle hennon toivon tielle?</p><p>Pekka Haavistolta kysyttiin vuosia sitten jossakin haastattelussa (ei tule heti vastaan nettihaulla), miten hän voi istua tyynesti neuvottelemassa jonkin terroristijärjestön päällikön kanssa YK:n teltassa, kun tietää tämän johtamien taistelijoiden samaan aikaan murhaavan, raiskaavan ja ryöstävän muutaman kymmenen kilometrin päässä viidakkokylässä viattomia &rdquo;vihollisheimonsa&rdquo; jäseniä. Rauhanneuvottelijan vastausta en muista tarkasti, mutta sisältö oli, että se on nopein ja usein ainoa mahdollinen tapa saada väkivalta loppumaan.</p><p>Toivon samaa globaalin ihmiskunnan &rdquo;terroristijohtajien&rdquo; kanssa &rdquo;neuvottelemiselta&rdquo;. Ehkä vain noin 20 prosenttia maailman väestöstä elää oikeusvaltioissa, joissa vallitsee jotensakin riittävän tasoinen sananvapaus ja demokratia ja joissa ihmisiä ei jaeta joillakin mielivaltaisilla syillä, kuin &rdquo;rotuopillisesti&rdquo;, hyväksyttäviin ja yhteisöstä ulos suljettaviin &rdquo;kansanryhmiin&rdquo;. Miksi meilläkin, EU:n avoimissa &ndash; valitettavasti myös joissakin sulkeutumassa olevissa &ndash; demokratioissa, ihmiset vapaaehtoisesti äänestävät vailla eettistä selkärankaa olevia öykkäreitä johtajikseen?</p><p>Suomessa suuren kansanosan perusturvallisuuden on täytynyt järkkyä sukupolvesta toiseen lisääntyvästi. Ei lapsuudessani 1960-luvulla olisi ollut mentaalista tilaa eikä varsinkaan tilausta avoimen rasistisille poliittisille liikkeille, vaikka rakenteellista piilorasismia, naisten, vammaisten, ei-heteroiden ym. syrjimistä ei yleisesti tiedostettukaan vääryydeksi. Silloin kuitenkin nähtiin toinen ihminen edes kapeasti saman ihmisarvon omaavana kuin katsoja itse. Se oli kristillisiin arvoihin pohjautuva itsestäänselvyys, muillakin kuin koulun pakkouskonnon tunneilla opetettu. Luulin sen muuntuvan 1970-luvulla sekulaariksi, kiistattomaksi yleisinhimillisten perusarvojen kunnioittamiseksi, YK:n ihmisoikeussopimusten virallisesti vahvistamaksi.</p><p>Me Euroopassa olemme päässeet kestävälle, vaikkakin jo haurastetulle ja horjuvalle, perustalle yhdenvertaisuuteen ja jokaisen kansalaisen kohtuullisten elämänedellytysten turvaamiseen pyrkimisessä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan, kääntynyt peruutusvaihteelle, palaamaan synkkään, heikoimpia kaltoin kohtelevaan menneisyyteen. Sekä Vladimir Putin että Donald Trump ovat heittäneet vesilintua &rdquo;dosenteilla&rdquo; ja tutkimustiedolla. He yrittävät tehdä yhteiskunnistaan yhä enemmän eriarvoistavia ja &rdquo;perinteisten arvojen&rdquo; mukaisesti määriteltyjä ihmisryhmiä sortavia. Faktansietokykyä ei suvaita kummassakaan maassa. Vallitseva fundamentalistinen uskonoppi on erilainen, mutta perustalta löytyvä rasismi ja &rdquo;vahvemman oikeuden&rdquo; hyväksyminen on yhtä pelottavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>ETYK:llä oli yksi konkreettinen rauhaa turvaava seuraus: myöhemmin perustettiin Etyj (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö), jota luonnehditaan <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/kansainvalinentoiminta/Etyj_valtuuskunta/Sivut/default.aspx"><u>eduskunnan sivuilla</u></a> <em>&rdquo;maailman laajapohjaisimmaksi turvallisuutta käsitteleväksi alueelliseksi järjestöksi&rdquo;</em>. Etyj:n tehtävästä kerrotaan: <em>&rdquo;Etyj käsittelee turvallisuutta laajasta näkökulmasta. Keskeisimpiä toimialueita ovat asevalvonta ja aseidenriisunta, ennaltaehkäisevä diplomatia, demokratia, luottamusta herättävät toimet, ihmisoikeudet, taloudellinen ja ympäristön turvallisuus. Järjestön tavoitteena on tuoda valtiot tasa-arvoisina kumppaneina keskustelemaan ja sopimaan toimenpiteistä, jotka lisäävät yksittäisten maiden sekä kaikkien yhteistä turvallisuutta.&rdquo; </em></p><p>&nbsp;</p><p>Rauhaa ei voi rakentaa suorituskyvyltään parhaillakaan ja kustannustehokkaimmillakaan, valmistajavaltion eläviin maaleihin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gazan_mielenosoitukset_2018"><u>naapurimaassaan testaamilla</u></a>, automaattitähtäimin varustetuilla ja Nato-yhteensopivilla <a href="http://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9397"><u>pintatorjuntaohjusjärjestelmillä</u></a>. Sota on poissa, kun aseita ei käytetä. &rdquo;Kauhun tasapainoa&rdquo; ei ole. Turvallisuudentunne syntyy, kun aseita riisutaan. Sitä ei voi tehdä suit sait ihmisen hölmöyden luomassa nykyisessä maailmantilanteessa. On eletty aikaa, jolloin jokainen suosiotaan lisätä haluava länsijohtaja sanoi pyrkivänsä aseriisuntanaan ja ihmisarvoiseen rinnakkaineloon. Toisin tahtovat on sen jälkeen äänestetty valtaan. Rauhaan on pitkä matka. Maanantai 16.7.2018 voi olla yksi astumisen kestävä katukivi sillä tiellä. Kunpa se ei olisi kuokan isku asfalttiin eikä likavesivuodon tien pohjaa rapauttamaan päästävän reiän poraus!</p><p>Sekä Trump että Putin vaativat suu virneessä Suomea nostamaan puolustusmenojaan. Trumpille &ndash; joka painostaa erityisesti Natomaita varustautumaan enemmällä rahalla &ndash; se merkitsee valtavia asetilauksia Yhdysvalloista. Putinille &ndash; joka ei ehkä esitä vaatimuksiaan suorin sanoin vaan muin toimin &ndash; Suomen pitämistä ihmisoikeuksia kaventavalla ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rippeetkin poistavalla talouskurilinjalla, heikkona ja helposti manipuloitavana naapurina.</p><p>Molemmat &rdquo;ilmapallot&rdquo; kohottavat siis Suomea irti järkiperäiseltä maan kamaralta kohti infantiilia varustelukilpaa ja muskeleiden pullistelua. Ehkä presidentit eivät oikeasti tiedä paremmasta. Jospa heitä on pienenä haavoitettu, kohdeltu kaltoin tai lyöty laimin? Tai jos he ovatkin tunnekylmiä psykopaatteja, eivätkä todellakaan pysty kokemaan inhimillisiä tunteita? Jälkimmäisessä tapauksessa he saattavat laskea etunsa olevan kansainvälisen tasapainotilan säilyttäminen ja oleminen paiskomatta toistensa nenän edessä ovia kovin tiukasti kiinni. Laiminlyötyjen tai kaltoin kohdeltujen lasten auttamiseksi ei Helsingin Sanomien jutussa kerrottu professorilta saadun hyviä neuvoja. Mutta hänhän tutkiikin nimenomaan psykopatiaa. Ehkä kellään ei ole tietoa, miten vääryyttä kokeneiden lasten mieleen saataisiin turva ja rauha, joiden perustalta he osaisivat nähdä hyviä ja kestäviäkin vaihtoehtoja. Kepittämisellä emme saa hyviä tuloksia. Mistä löytäisimme sopvat porkkanat kummallekin presidentille?</p><p>&nbsp;</p><p>Dosentit esiin ö-mapista!</p><p>Professori Essi Vidingistä kertovan HS-artikkelin kommentoija &rdquo;<a href="https://www.hs.fi/kayttaja/?userId=Matti%20E%20Lehtinen"><u>Matti E Lehtinen </u></a>13.7. 9:08&rdquo; päättää kirjoituksensa: <em>&rdquo;Valtaosa lapsistamme ovat henkisesti epäkypsiä aikuisikään tultuaan, myös nuo tarinoivat professorit sitä useimmiten ovat itse.&rdquo;</em></p><p>Ehkäpä niinkin. Ihmisiä me kaikki olemme, puutteita on jokaisella yhteiskunnan oksalla istujilla. Tänä &rdquo;totuuden jälkeisenä&rdquo;, &rdquo;postfaktuaalisena&rdquo;, antroposofisen maailmankauden sivistyksellisesti pohjimmaisena ajanjaksona on ainoa näkemäni toivo parempaan suuntaan pääsemisestä se, että alamme jälleen kuunnella &rdquo;dosentteja&rdquo;, erotella faktoja fiktiosta, ja perustaa päätöksemme todellisuuden ilmiöille sekä tiedolle niiden keskinäisistä riippuvuussuhteista. Tiedon pitäisi olla valtaa. Valtaa tulee käyttää vastuullisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Me jotka osallistumme sunnuntaina ja maanantaina tapahtumiin <a href="https://www.facebook.com/events/202337593758652/"><u>Helsinki Calling!</u></a>, <a href="https://www.facebook.com/events/410505832778885/"><u>Amnesty@Helsinki Calling!</u></a>, <a href="https://www.facebook.com/events/2114037182147737/"><u>Trump ja Putin: Ikkunoista terveiset tyranneille!</u></a> sekä <a href="https://www.facebook.com/events/1032017363640894/"><u>Helsinki against Trump and Putin</u></a>, tahdomme kaikkien ihmisten ja varsinkin meidän johtajiemme käyttävän laajaa älyään ja kansalaisten runsasta taitotietoa tämän kauniin kotiplaneettamme elämän turvaamiseen ja sen elävien asukkaiden hyvään kohteluun. Jokainen voi valita olla tekemättä pahaa, jos sen pystyy tekemään vaarantamatta omaansa tai läheistensä henkeä ja turvallisuutta. Monissa maissa joutuu asettamaan henkensä tai ainakin toimeentulonsa vaakalaudalle sanoessaan jotakin sellaista, mitä me nyt huudamme avoimesti kaduilla ja toreilla: Rakkaat lähimmäiset, eletään ihmisiksi yhdessä ja lakataan tappamasta ja sortamasta toisiamme!</p><p>Ihmisoikeudet ovat jokamiehenoikeus &ndash; koko kotiplaneetallamme!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Leijuuko Helsingin yllä maanantaina 16.7.2018 tunnekylmä vai laiminlyöty vauvailmapallo?
Eli sekalaisia mietteitä hetkestä, jona Suomi on maailman keskipiste.

Mahtipresidentit, Venäjän Vladimir Putin ja Yhdysvaltaiin Donald Trump (sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä), kohtaavat toisensa täällä vuoden 1975 Etyk:n (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi) päätöskokouksen parhaan saavutuksen, ”Helsingin hengen”, syntysijoilla. En väitä enkä edes arvaile, onko jompikumpi tai ovatko molemmat heistä toisen tai toisen Britanniassa, University College Londonissa, psykopatialle altistavia tekijöitä tutkivan professori Essi Vidingin kuvaaman, käytöshäiriöitä aiheuttavan ”vamman” vaivaama.

Yle näytti perjantaina 13.7.2018, kuinka mielenosoittajat lennättivät Lontoossa ”kuusimetristä Trump-vauvaa esittävää palloa”. Yle kertoi myös Presidentti Trumpin sanoneen The Sun -lehdelle haluavansa ”välttää [Englannin] pääkaupunkia mahdollisimman paljon”. Suomen pääkaupunkia hän ei aio vältellä – täällä on jo hitsattu sadevesikaivojen kannet kiinni ja ohjattu torimyynti, julkinen liikenne sekä mielenosoitukset pois isojen presidenttien kulkureiteiltä ja paikallaoloajoilta.

Presidentti Putin ei ole näinä päivinä reissannut ”pahassa” lännessä mielenosoittajia välttelemässä, joten en osaa suomalaiskansallisen ”tasapuolisuuden” nimissä jakaa linkkiä tuoreeseen, tähän maanantaitapaamiseen niveltyvään pilakuvaan tai pilakapineeseen hänestä. Putin myös voi lennähtää Suomeen läheisestä Moskovasta, Trumpin on järkevää tulla tänne nukkumaan jo edelliseksi yöksi, kun on valmiiksi Euroopassa.

Perjantain Helsingin Sanomat kertoi suomalaissyntyisen professori Essi Vidingin näkemyksistä:

”Tunnekylmien lasten aivoissa ovat normaalia passiivisempia ne aivojen osat, jotka normaalisti reagoivat muiden ihmisten hätään. Sen sijaan kaltoin kohdeltujen lasten ryhmässä nämä osat aivoista ovat yliaktiivisia.

’Molemmilla ryhmillä on siis epätyypillinen reaktio mutta ihan erilainen. Vaikka molemmat saisivat käytöshäiriödiagnoosin, syy käytöshäiriöön eroaa täysin. Kun mietitään hoitomuotoja, he tarvitsevat apua eri asioiden kanssa.’

Tunnekylmään lapseen ei vaikuta millään tavalla, että toisella on hätä tai tämä itkee. Hän voi edelleen jatkaa hyökkäystään uhria vastaan, sillä hätäsignaalit eivät haittaa lainkaan.

Toisen ryhmän lapsilla sen sijaan on aivan normaali reaktio muiden ihmisten hätään. Nämäkään lapset eivät välttämättä tee sosiaalisesti oikeita asioita, mutta heistä ei tunnu hyvältä nähdä toisten ihmisten hätää, Viding täsmentää.”

Hoidoksi tunnekylmyyteen eli psykopatiaan professori suosittelee porkkanan tarjoamista kepin sijasta:

”Tunnekylmien lasten kasvatuksessa tarvitaan Vidingin mukaan luovuutta, sillä normaalit lasten kasvatusmenetelmät eivät heihin tehoa. Kun normaalille lapselle selittää, ettei Timoa saa lyödä, koska Timolle tulee paha mieli, lapsi ymmärtää sen.

’Tyypillisesti lapsille tulee tällöin paha ja syyllinen olo. He ymmärtävät, miltä tuntuu, kun itkettää. Lapset myös haluavat tuottaa iloa. He pitävät siitä, että äiti nauraa tai isä taputtaa olkapäälle ja sanoo jotain rohkaisevaa.’

Tunnekylmää lasta ei kiinnosta myöskään muiden ilahduttaminen, eikä hän reagoi edes rangaistuksiin samalla tavalla kuin muut lapset.

Miten siis voi kasvattaa tunnekylmää lasta?

Lapseen saattaa tehota sellainen palkinto, joka saa hänet ymmärtämään, että hyvä käytös on oma etu, Viding kertoo. Lapsi voi siis käyttäytyä hyvin saadakseen palkinnon, joka häntä kiinnostaa.”

 

Minulle valkeni artikkelin lukemisesta taas vähän lisää ihmisen psyyken toiminnasta. Psykopatia ja sosiopatia ovat vanhastaan tuttuja käsitteitä – vaikken niitä varmastikaan kouluttamattomuuspohjaltani kunnolla tajua. Helmikuisessa Hesarissa Niuvanniemen oikeuspsykiatrisen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen kuvaa psykopaatteja näin:

”Heillä on halveksuva ja vastuuton suhtautuminen toisiin ihmisiin. Se luonnollisesti värittää kaikkia ihmissuhteita. Muut ihmiset voivat jäädä asemaan, että heidän kanssaan ollaan kavereita niin kauan kuin siitä on itselle hyötyä. Pyyteetön vastavuoroisuus ja altruismi puuttuvat.”

Olen aikoja sitten lukenut jonkun psykiatrin sanoneen, että valtaosa keskuudessamme elävistä psykopaateista ei aiheuta vahinkoa toisille ihmisille juuri siksi, että he ovat oppineet, millaisesta käyttäytymisestä ympäristö suuttuu ja reagoi tekijälle epämiellyttävin toimin: moittimalla, oudoksumalla, sulkemalla pois porukasta tai esimerkiksi vanhempien antamin rangaistuksin. Näin muiden tunteista täysin piittaamatonkin on omaksunut rutiininomaisen hyvän käytöksen – ja olettamieni psykopaattien kohtaamisteni perusteella usein jopa erityisen huomaavaisenkin.

Tämä on tietenkin vain omaa keittiöpsykologiaani, mutta olen pannut merkille, että nimenomaan myöhemmin saamieni tietojen mukaan todellista, raakaakin, perheväkivaltaa tehneet tai muuten varsinaisia ilkitöitä, esimerkiksi taloudellista hyväksikäyttöä, läheisiinsä kohdistaneet ovat tuntuneet poikkeuksellisen empaattisilta ja hyväntahtoisilta kahvipöytäkeskusteluissa, jossakin yhteisessä puuhassa tai muuten elämässä ei ihan läheisinä kanssamatkustajina. He ovat luoneet itsestään harvinaisen luotettavan kuvan ja keräilleet irtopisteitä olemalla aina ystävällisiä, reiluja ja herkkiä hoksaamaan toisten tarpeet, yhtä hyvin maitotölkin ojentamisena ruokapöydässä sitä kaipaavalle kuin lohduttaessaan kertakaikkisen kovan kolhun kokenutta kaveriaan. Todellinen psykopaatin karva on paljastunut vasta, kun joku ”ystävistä” on sattunut asemaan, jossa tuo tunteeton tyyppi on hyötynyt häneen kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta ja toteuttanut sen muitta mutkitta itse tai liittynyt johonkin ”vastapuoleen”, joka toimii moraalisesti väärin kyseistä ihmistä kohtaan. 

 

Kuvajournalismia ala- ja yläviistoon

Ylen haastattelussa 11.7.2018 (nettiartikkeli https://yle.fi/uutiset/3-10298446?utm_source=facebook-share&utm_medium=social ja Yle Areenan audiotallenne https://areena.yle.fi/1-4482662) taiteen tohtori ja valokuvataiteilija Harri Pälviranta arvioi Trumpista ja Putinista julkaistujen kuvien esittämää perinteistä ”maskuliinista kehokulttuuria”. Hän mainitsee poliittisiin päättäjiin liimatun ”myrkyllisen maskuliinisuuden”, jossa miesoletetun kuviin on ”välivallan siemen sisään rakennettuna”.

Putinin usein yläruumis paljaana harrastamat miehiset uroteot yksinkertaisissa, suorastaan askeettisissakin raameissa tai kuvattuna koskemattoman luonnon siluettia vasten vaikuttavat ensin suorastaan vastakohdalta Trumpin omahyväiseen keekoiluun kullan ja kimalluksen, eittämättömän vaurauden, keskellä. Valokuvaajatohtori myöntää kuitenkin toimittaja Atte Uusinokan kysymykseen heidän molempien ilmentävän erilailla konservatiivista miehisyyttä. Tässä ”poikien” keskustelussa ei tuoda feminisminäkökulmaa selkeästi esiin, mutta Harri Pälviranta epäilee, ettei tunne venäläisen sielunmaiseman ”maskuliinisuuden ideaa” ja että Putin tuottaa itsestään kuvastoa paljolti kotiyleisölleen. Minä epäilen sen yleisön feministisen herännäisyyden saattavan olla jälkeenjäänyttä. Ei naispuolison meidän päivinämme tarvitse hankkia itselleen suojaksi vahvaa nuijasankaripuolisoa eikä laumansa johtajaksi sotahullua riehujaa. Tai ei ainakaan kohta, kun #Metoo on valloittanut koko maailman.

Pälviranta moitiskelee toimittajien ”pässilauman” Trumpista tuottamaa ”urpokuvastoa”, joka alatyylisyydessään vain vahvistaa tämän kannattajien myötäloukkaantunutta fanitusta, eikä toisaalta tympäisevyydessään lisää vastustajienkaan uskoa näkemystensä oikeellisuuteen. 

Silti ”Pälvirannan mielestä vakavasti otettavaa kuvaviestintää olisi tehtävä arvostavasti ja harkiten, koska muuten voi käydä niin, että kuvavalintojen avulla jaetaan Trumpin kannattajia ja vastustajia entistä vahvemmin kahteen leiriin.” (Ylen puheesta sujuvoittama kooste.)

 

Haloo, täällä Helsinki!

Suomi on pelkkä tapaamisalusta. Kuitenkin upeimmankin kulta-astiakattauksen alta pilkottaa tarjotin. Meillä on tärkeä rooli viestiä ”arvostavasti ja harkiten” niin kuvin kuin sanoin, kun maailman median kamerat ja mikrofonit on suunnattu meihin. Ainakin itsestämme antamamme kuvan pystymme valitsemaan vapaasti sivistyskansan tai urpopässien kansiosta. Emmekä ole vastuussa siitä, mitä vieraamme sanovat. Eikä meidän tarvitse selitellä heidän mahdollisia kummallisia edesottamuksiaan. Ei meillä myöskään ole lupaa tulkita arvovieraiden ulosantia muka muita paremmin sitä ymmärtävinä. Reipasta journalismia toki saa julkaista niin suomalainen kuin maailman media, ja haastateltavat asiantutijat vastaavat omista näkemyksistään. Se on sananvapautta. Suomessa se on.

Todennäköisesti jotkut monissa eri tempauksissa mieltään ilmaisevat tulevat sortumaan ikäviin, väärin toimivina pitämiään valtiomiehiä halventaviin ylilyönteihin. Ne nostetaan tietysti otsikkoihin ja levitetään näkyvimmin yleisölle. Onneksi ne mielenosoittajat, jotka ovat halukkaimpia tekemään ilkivaltaa tai jopa väkivaltaa, ovat jommankumman vierailijapresidentin kiihkeitä kannattajia. Toivottavasti heille ei synny keskinäistä kahinaa. Luultavasti he voivat kokea syvääkin yhteenkuuluvuutta, kun kymmenettuhannet suomalaiset marssivat meidän ihmisoikeuspuolustajien ja kotiekosysteemimme elämää vaativien riveissä. Suvakkihuoria vihaavat kaikki fasistit. Haluaisin kovasti, että kotimaani vaikuttaisi rauhan ja ihmisoikeuksien edistäjältä kuten vielä pitkään Etyk:n jälkeenkin, myös kansalaisten ruohonjuuritoiminnassa.

 

Vallan huipulla saa lakata kuulemasta?

Harri Pälviranta toteaa, etteivät presidentti Donald Trumpista tarkoituksella julkaistavat kuvat, joissa ”alleviivataan hänen ääliömäisyyttään”, vähennä mitenkään hänen valtaansa. Mahtaako Vladimir Putinin suhteen olla toisin? Jos hänestä leviteltäisiin oudoista kuvakulmista lauottuja otoksia, joissa naama vääristyy tai suu on hölmösti auki, laskisiko venäläisten piirissä hänen suosionsa – ilmeisesti aidosti olemassa oleva, vaikka voikin kysyä, onko vaihtoehdoista faktatietoa saatavilla? Ainakin yletön herkkähipiäisyys taannoisen Pussy Riot -provokaation vuoksi ja ylimitoitetut vankeusrangaistukset bändin tytöille saivat täältä lännestä katsovan tuumimaan, eikö sellainen kärpäsen nosto härkäseksi anna valtionpäämiehestä jo naurettavan kuvan – ja saa ihmisten arvostuksen laskusuuntaan.

Pidän yhden uskontokunnan pyhäkössä, kristillisessä kirkossa, esitettyä Putinin vastaista performanssia ääliömäisenä tempauksena. Vaikka juuri Putin onkin kietonut Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtiovallan takaisin vanhaan tsaarinajan symbioosiin, yhdessä vastustamaan ihmisoikeuksia ja avointa demokratiaa, olisi fiksua olla loukkaamatta suurella pensselillä ison kansanosan uskonnollisia tunteita, kun tahtoo vaikuttaa reaalipolitiikkaan. Sellainen enemminkin työntää tukijoita pois periaatteessa oikeita asioita ajavilta kuin vetää uusia mukaan ihmisoikeustaisteluun.

Saman äärivanhoillisen uskonnollisuuden kytkemisen rasismin uuteen nousuun viralliseksi ja laajasti hyväksytyksi politiikaksi on tehnyt Donald Trump tahollaan. Hän tiettävästi nauraa makeasti itsensä pilkkaamiselle. Se on varmasti viisaampi tapa kuin suivaantuminen joka tölväisystä. Amerikkalaiset eivät ihan heti suostuisi suidensa laastarointiin: on Yhdysvaltain perustuslain ”vapausaate” jonkin verran myönteistäkin tuonut kansan kollektiiviseen tajuntaan, vaikka se takaakin konservatiivisimpien mielestä myös ampuma-aseen vapaan käytön hätävarjeluksi vaikeasti arvioitavissa tilanteissa.

Yhdysvalloissa on ilmennyt käsittämätöntä poliisiväkivaltaa vähemmistöjä kohtaan jo ennen Trumpia. En tiedä, oliko Venäjällä hiljaisesti vaiettua väkivaltaa ei-heteroseksuaaleja kohtaan ennen Putinin suorittamaa homofobiansa kirjaamista valtion lakiin. Sen jälkeen on mediatietojen mukaan tullut Venäjän homouhrien kimppuun käyville yhtä vallitsevaksi rankaisemattomuuden kulttuuri kuin ”väärän värisiä” murhaaville amerikkalaispoliiseille on vanhastaan ollut. Trump lienee kateellinen Putinille ainakin siitä, että tämä pystyi myös laittamaan ”miehisille miehille” lailliseksi vaimonsa pahoinpitelyn, mihin ei demokratiaa teeskentelevässä Yhdysvalloissa taitaisi sentään tulla republikaanien tukea riittävästi.

Nuo toimet eivät ole vähentäneet presidenttien Putin ja Trump valtaa. Heillä ei ole syytä kuunnella, mitä kansa heiltä toivoisi. Vaalithan ovat todistaneet, että enemmistö antaa täyden tukensa harjoitettavalle politiikalle. Mitään moraalista selkärankaa ja todellisesti olemassa olevien perinteisten, humanististen arvojen mukaan toimimista ei kumpikaan iso kansa odota. Me muissa maissa sitä vastoin saatamme edellyttää hallitsijoiltamme eettisten perusteiden esittämistä teoilleen. Voimme nähdä myös yläpuolellamme tehtävien vääryyksien olevan pahoja. Meistä monien mielestä valta ei valkopese väärämielisyyttä, eikä lakaise maton alle koko ihmiskuntaa ja maapallon ekosysteemiä uhkaavien katastrofien kiihdyttämistä. Siksi huudamme omien päättäjiemme lisäksi kovaa ja korkealta myös Putinille ja Trumpille.

 

Paluu Etykistä alkaneelle hennon toivon tielle?

Pekka Haavistolta kysyttiin vuosia sitten jossakin haastattelussa (ei tule heti vastaan nettihaulla), miten hän voi istua tyynesti neuvottelemassa jonkin terroristijärjestön päällikön kanssa YK:n teltassa, kun tietää tämän johtamien taistelijoiden samaan aikaan murhaavan, raiskaavan ja ryöstävän muutaman kymmenen kilometrin päässä viidakkokylässä viattomia ”vihollisheimonsa” jäseniä. Rauhanneuvottelijan vastausta en muista tarkasti, mutta sisältö oli, että se on nopein ja usein ainoa mahdollinen tapa saada väkivalta loppumaan.

Toivon samaa globaalin ihmiskunnan ”terroristijohtajien” kanssa ”neuvottelemiselta”. Ehkä vain noin 20 prosenttia maailman väestöstä elää oikeusvaltioissa, joissa vallitsee jotensakin riittävän tasoinen sananvapaus ja demokratia ja joissa ihmisiä ei jaeta joillakin mielivaltaisilla syillä, kuin ”rotuopillisesti”, hyväksyttäviin ja yhteisöstä ulos suljettaviin ”kansanryhmiin”. Miksi meilläkin, EU:n avoimissa – valitettavasti myös joissakin sulkeutumassa olevissa – demokratioissa, ihmiset vapaaehtoisesti äänestävät vailla eettistä selkärankaa olevia öykkäreitä johtajikseen?

Suomessa suuren kansanosan perusturvallisuuden on täytynyt järkkyä sukupolvesta toiseen lisääntyvästi. Ei lapsuudessani 1960-luvulla olisi ollut mentaalista tilaa eikä varsinkaan tilausta avoimen rasistisille poliittisille liikkeille, vaikka rakenteellista piilorasismia, naisten, vammaisten, ei-heteroiden ym. syrjimistä ei yleisesti tiedostettukaan vääryydeksi. Silloin kuitenkin nähtiin toinen ihminen edes kapeasti saman ihmisarvon omaavana kuin katsoja itse. Se oli kristillisiin arvoihin pohjautuva itsestäänselvyys, muillakin kuin koulun pakkouskonnon tunneilla opetettu. Luulin sen muuntuvan 1970-luvulla sekulaariksi, kiistattomaksi yleisinhimillisten perusarvojen kunnioittamiseksi, YK:n ihmisoikeussopimusten virallisesti vahvistamaksi.

Me Euroopassa olemme päässeet kestävälle, vaikkakin jo haurastetulle ja horjuvalle, perustalle yhdenvertaisuuteen ja jokaisen kansalaisen kohtuullisten elämänedellytysten turvaamiseen pyrkimisessä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan, kääntynyt peruutusvaihteelle, palaamaan synkkään, heikoimpia kaltoin kohtelevaan menneisyyteen. Sekä Vladimir Putin että Donald Trump ovat heittäneet vesilintua ”dosenteilla” ja tutkimustiedolla. He yrittävät tehdä yhteiskunnistaan yhä enemmän eriarvoistavia ja ”perinteisten arvojen” mukaisesti määriteltyjä ihmisryhmiä sortavia. Faktansietokykyä ei suvaita kummassakaan maassa. Vallitseva fundamentalistinen uskonoppi on erilainen, mutta perustalta löytyvä rasismi ja ”vahvemman oikeuden” hyväksyminen on yhtä pelottavaa.

 

ETYK:llä oli yksi konkreettinen rauhaa turvaava seuraus: myöhemmin perustettiin Etyj (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö), jota luonnehditaan eduskunnan sivuilla ”maailman laajapohjaisimmaksi turvallisuutta käsitteleväksi alueelliseksi järjestöksi”. Etyj:n tehtävästä kerrotaan: ”Etyj käsittelee turvallisuutta laajasta näkökulmasta. Keskeisimpiä toimialueita ovat asevalvonta ja aseidenriisunta, ennaltaehkäisevä diplomatia, demokratia, luottamusta herättävät toimet, ihmisoikeudet, taloudellinen ja ympäristön turvallisuus. Järjestön tavoitteena on tuoda valtiot tasa-arvoisina kumppaneina keskustelemaan ja sopimaan toimenpiteistä, jotka lisäävät yksittäisten maiden sekä kaikkien yhteistä turvallisuutta.”

 

Rauhaa ei voi rakentaa suorituskyvyltään parhaillakaan ja kustannustehokkaimmillakaan, valmistajavaltion eläviin maaleihin naapurimaassaan testaamilla, automaattitähtäimin varustetuilla ja Nato-yhteensopivilla pintatorjuntaohjusjärjestelmillä. Sota on poissa, kun aseita ei käytetä. ”Kauhun tasapainoa” ei ole. Turvallisuudentunne syntyy, kun aseita riisutaan. Sitä ei voi tehdä suit sait ihmisen hölmöyden luomassa nykyisessä maailmantilanteessa. On eletty aikaa, jolloin jokainen suosiotaan lisätä haluava länsijohtaja sanoi pyrkivänsä aseriisuntanaan ja ihmisarvoiseen rinnakkaineloon. Toisin tahtovat on sen jälkeen äänestetty valtaan. Rauhaan on pitkä matka. Maanantai 16.7.2018 voi olla yksi astumisen kestävä katukivi sillä tiellä. Kunpa se ei olisi kuokan isku asfalttiin eikä likavesivuodon tien pohjaa rapauttamaan päästävän reiän poraus!

Sekä Trump että Putin vaativat suu virneessä Suomea nostamaan puolustusmenojaan. Trumpille – joka painostaa erityisesti Natomaita varustautumaan enemmällä rahalla – se merkitsee valtavia asetilauksia Yhdysvalloista. Putinille – joka ei ehkä esitä vaatimuksiaan suorin sanoin vaan muin toimin – Suomen pitämistä ihmisoikeuksia kaventavalla ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rippeetkin poistavalla talouskurilinjalla, heikkona ja helposti manipuloitavana naapurina.

Molemmat ”ilmapallot” kohottavat siis Suomea irti järkiperäiseltä maan kamaralta kohti infantiilia varustelukilpaa ja muskeleiden pullistelua. Ehkä presidentit eivät oikeasti tiedä paremmasta. Jospa heitä on pienenä haavoitettu, kohdeltu kaltoin tai lyöty laimin? Tai jos he ovatkin tunnekylmiä psykopaatteja, eivätkä todellakaan pysty kokemaan inhimillisiä tunteita? Jälkimmäisessä tapauksessa he saattavat laskea etunsa olevan kansainvälisen tasapainotilan säilyttäminen ja oleminen paiskomatta toistensa nenän edessä ovia kovin tiukasti kiinni. Laiminlyötyjen tai kaltoin kohdeltujen lasten auttamiseksi ei Helsingin Sanomien jutussa kerrottu professorilta saadun hyviä neuvoja. Mutta hänhän tutkiikin nimenomaan psykopatiaa. Ehkä kellään ei ole tietoa, miten vääryyttä kokeneiden lasten mieleen saataisiin turva ja rauha, joiden perustalta he osaisivat nähdä hyviä ja kestäviäkin vaihtoehtoja. Kepittämisellä emme saa hyviä tuloksia. Mistä löytäisimme sopvat porkkanat kummallekin presidentille?

 

Dosentit esiin ö-mapista!

Professori Essi Vidingistä kertovan HS-artikkelin kommentoija ”Matti E Lehtinen 13.7. 9:08” päättää kirjoituksensa: ”Valtaosa lapsistamme ovat henkisesti epäkypsiä aikuisikään tultuaan, myös nuo tarinoivat professorit sitä useimmiten ovat itse.”

Ehkäpä niinkin. Ihmisiä me kaikki olemme, puutteita on jokaisella yhteiskunnan oksalla istujilla. Tänä ”totuuden jälkeisenä”, ”postfaktuaalisena”, antroposofisen maailmankauden sivistyksellisesti pohjimmaisena ajanjaksona on ainoa näkemäni toivo parempaan suuntaan pääsemisestä se, että alamme jälleen kuunnella ”dosentteja”, erotella faktoja fiktiosta, ja perustaa päätöksemme todellisuuden ilmiöille sekä tiedolle niiden keskinäisistä riippuvuussuhteista. Tiedon pitäisi olla valtaa. Valtaa tulee käyttää vastuullisesti.

 

Me jotka osallistumme sunnuntaina ja maanantaina tapahtumiin Helsinki Calling!, Amnesty@Helsinki Calling!, Trump ja Putin: Ikkunoista terveiset tyranneille! sekä Helsinki against Trump and Putin, tahdomme kaikkien ihmisten ja varsinkin meidän johtajiemme käyttävän laajaa älyään ja kansalaisten runsasta taitotietoa tämän kauniin kotiplaneettamme elämän turvaamiseen ja sen elävien asukkaiden hyvään kohteluun. Jokainen voi valita olla tekemättä pahaa, jos sen pystyy tekemään vaarantamatta omaansa tai läheistensä henkeä ja turvallisuutta. Monissa maissa joutuu asettamaan henkensä tai ainakin toimeentulonsa vaakalaudalle sanoessaan jotakin sellaista, mitä me nyt huudamme avoimesti kaduilla ja toreilla: Rakkaat lähimmäiset, eletään ihmisiksi yhdessä ja lakataan tappamasta ja sortamasta toisiamme!

Ihmisoikeudet ovat jokamiehenoikeus – koko kotiplaneetallamme!

]]>
1 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258220-tarinoivien-professoreiden-aika-on-koittanut#comments Donald Trump Helsingin henki Rauha Sota Vladimir Putin Sat, 14 Jul 2018 12:44:08 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258220-tarinoivien-professoreiden-aika-on-koittanut
Rakas poikkeamaton ihminen! http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257619-rakas-poikkeamaton-ihminen <p>Lämpimät terveiset täältä iloisten poikkeavuuksien viidakosta! Sinä ja minä emme tunne toisiamme, mutta haluaisin kovasti tutustua Sinuun. En tiedä, missä asut ja liikut toimissasi, enkä sitä olemmeko ehkä kohdanneetkin joskus, kenties montakin kertaa, minun hoksaamatta, että olet <a href="https://elinaheidirinkeli.com/2015/03/24/poikkeamaton/comment-page-1/"><u>poikkeamaton</u></a>. Sinuahan on vaikea erottaa väkijoukosta, koska olet poikkeamaton. Se on aika harmillinen juttu, sillä Sinähän olet ihmisen mitta, ja meitä kaikkia poikkeavia vertaillaan koko ajan juuri Sinuun. Eikö Sinun siis pitäisi olla selkeästi nähtävillä ja käytettävissä aina, kun joku haluaa tarkistaa oman poikkeavuustilanteensa &ndash; tai kenen tahansa toisen?</p><p>Poikkeamattomuuden jotkin piirteet ovat selkeästi heti havaittavissa, esimerkiksi <a href="https://www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/tarpeeksi-terve/saako-sanoa-vammaiseksi"><u>vammattomuus</u></a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rodullistaminen"><u>rodullistamattomuus</u></a>. Monia poikkeamattomuuksia taas ei voi huomata ennen lähempää tutustumista: esimerkiksi kielellinen poikkeamattomuus tai poikkeavuus paljastuu vasta puhekumppanin avatessa suunsa. Muita vasta keskinäisen kommunikoinnin yhteydessä paljastuvia poikkeamattomuuksia tai poikkeavuuksia ovat vaikkapa <a href="https://kaisadinmaa.wordpress.com/2016/02/04/pahan-tolkullisuus/"><u>tolkullisuus</u></a>, <a href="http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44353/Mustajarvi_Eeva.pdf;jsessionid=D20F47EACE99C0772770D837407A66E1?sequence=1"><u>tuottavuus</u></a>, <a href="http://wom.fi/palvelut/toiminnallinen-tasa-arvo/"><u>tasa-arvonäkökulmaisuus</u></a> ja <a href="https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vauvaiassa-syntyvat-luottamus-ja-turva"><u>perusturvallisuus</u></a>.</p><p>Risteytyneisyyttä on ehdotettu suomenkieliseksi vastineeksi käsitteelle <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247554-intersektionaalinen-feminismi-ja-sosialismi"><u>intersektionaalisuus</u></a>. Ilmauksella tarkoitetaan sitä, että ihminen on aina kuin monien, joka suuntaan ristiin rastiin kulkevien janojen leikkauspisteessä. Jollakin janoista hän voi olla sen parhaassa päässä, jollain toisella huonoimmassa. <a href="https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/sukupuolentutkimus/intersektionaalisuus-sukupuolentutkimuksessa"><u>Intersektionaalisuudesta</u></a> puhutaan erityisesti feminismin ja sukupuolentutkimuksen piirissä käsiteltäessä erilaisia syrjinnän ja sorron muotoja sekä niiden yhteisvaikutusta. Huono-osaisuus kasautuu usein samoille ihmisille, jos on esimerkiksi tummaihoinen köyhä vammainen transmies.</p><p>Sinä olet tässä intersektiohäkkyrässä kaikilla olopisteesi lävistävillä viivoilla niiden sallitulla jaksolla, poikkeamattomuudessa, etkä missään suhteessa ääripäässä. Haluaisin tietää, miltä se tuntuu. Oletko puhtaasti onnellinen ja itsetietoinen moitteettomuudessasi? Vai ahdistaako Sinua vaara luisua jollain janalla sen poikkeamattoman vihreältä vyöhykkeeltä ulos, tulla yhdeksi meistä poikkeavista? Näinhän voisi käydä ykskaks työtapaturmassa tai auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen joutuisit liikkumaan pyörätuolilla, tai jos kaveripiirisi hurahtaisi johonkin radikaaliin ismiin, kuten kaikki lajitoverimme koko maapallolla kattavaan ihmisoikeusajatteluun.</p><p>Omassa lapsuudessani ilmausta &rdquo;tolkun ihminen&rdquo; käytettiin kuvaamaan henkilöä, joka ehkä toimi joskus vähän ei-toivottavasti, mutta kuitenkin ymmärsi pitää lakien ja hyvien tapojen noudattamista parempana kuin rikosten tekemistä ja huonosti käyttäytymistä. Tolkun ihminen siis vähintään pyrki pysyttelemään poissa lain väärältä puolelta, vaikka olisi sinne joskus horjahtanut. Tämän päivän Suomessa &rdquo;tolkun mies&rdquo; on sellainen, joka on aina valmis unohtamaan kansainväliset <a href="http://www.yk.fi/node/257"><u>ihmisoikeussopimukset</u></a>, jos kokee poikkeamattomuutensa vähänkin uhatuksi jonkin <a href="https://fi.wiktionary.org/wiki/ep%C3%A4suomalaisuus"><u>epäsuomalaisen</u></a> poikkeavuuden taholta. Sinä olet väistämättä tolkun ihminen, koska et ole poikkeava.</p><p>Edellä kuvasin sitä, kuinka lähtökohtaisen lainkuuliaisuuden arvostamisen intersektionaalisen jatkumon sallittu osuus on Suomen päättäjien toimissa ja kansan kollektiivisessa tajunnassa siirretty selvästi laittomuuden hyväksymisen suuntaan ja siis lyhennetty ihmisoikeuspäästään leimaamalla laista kiinni pitäminen silloinkin, kun siitä seuraa taloudellisia kustannuksia tai jonkin poikkeaman ilmaantumista elinpiiriin, paheksuttavaksi epäisänmaallisuudeksi. Ihmisarvon luovuttamattomuus on poistettu muiden kuin poikkeavimpien äärisuvakkihuorien mielestä siedettävältä osuudelta. Seksuaalioikeusjanan luvallinen pätkä taas on laajentunut kovasti samaan aikaan, ja epäheteroseksuaalisuuden mieltäminen osaksi ihmisen luontaista käyttäytymistä on saanut yleisessä tietoisuudessa kyseenalaistamattoman aseman, tässä tapauksessa äärikonservatiivifundamentalistiuskovaisia lukuun ottamatta. Katupukeutumiskoodi taitaa kohta suoda transvestiitille luvan kulkea julkisessa tilassa muulloinkin kuin Pride-viikolla.</p><p>Ymmärrän &ndash; tai ainakin yritän ymmärtää &ndash; ettet Sinä ehkä tahdo tulla esiin ja paljastua poikkeamattomaksi. Saatat kenties pelätä joutuvasi ikään kuin vastaavaan tilanteeseen kuin joku joltakin osin poikkeava, jos poikkeamattomuutesi tulee kanssaihmisten tietoon. Se on hyvin surullista. Sinullahan ei ole samaa mahdollisuutta kuin meillä poikkeavilla asettua huolettomasti elämään kaikenlaisten poikkeavuuksien sekamelskassa ja hyväksyä jokainen, joka ei vahingoita toisia ihmisiä, muita eläimiä eikä yhteistä elinympäristöämme.</p><p>Tervetuloa huomenna lauantaina 30. kesäkuuta 2018 mukaan Helsingi <a href="https://www.facebook.com/events/201835807118725/"><u>Pride-kulkueeseen</u></a> ihan omana itsenäsi, kymmenien tuhansien toisiaan arvostavien marssijoiden ihmisoikeusjuhlassa ei varmasti pistä silmään, vaikka olisit kuinka poikkeamaton!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lämpimät terveiset täältä iloisten poikkeavuuksien viidakosta! Sinä ja minä emme tunne toisiamme, mutta haluaisin kovasti tutustua Sinuun. En tiedä, missä asut ja liikut toimissasi, enkä sitä olemmeko ehkä kohdanneetkin joskus, kenties montakin kertaa, minun hoksaamatta, että olet poikkeamaton. Sinuahan on vaikea erottaa väkijoukosta, koska olet poikkeamaton. Se on aika harmillinen juttu, sillä Sinähän olet ihmisen mitta, ja meitä kaikkia poikkeavia vertaillaan koko ajan juuri Sinuun. Eikö Sinun siis pitäisi olla selkeästi nähtävillä ja käytettävissä aina, kun joku haluaa tarkistaa oman poikkeavuustilanteensa – tai kenen tahansa toisen?

Poikkeamattomuuden jotkin piirteet ovat selkeästi heti havaittavissa, esimerkiksi vammattomuus ja rodullistamattomuus. Monia poikkeamattomuuksia taas ei voi huomata ennen lähempää tutustumista: esimerkiksi kielellinen poikkeamattomuus tai poikkeavuus paljastuu vasta puhekumppanin avatessa suunsa. Muita vasta keskinäisen kommunikoinnin yhteydessä paljastuvia poikkeamattomuuksia tai poikkeavuuksia ovat vaikkapa tolkullisuus, tuottavuus, tasa-arvonäkökulmaisuus ja perusturvallisuus.

Risteytyneisyyttä on ehdotettu suomenkieliseksi vastineeksi käsitteelle intersektionaalisuus. Ilmauksella tarkoitetaan sitä, että ihminen on aina kuin monien, joka suuntaan ristiin rastiin kulkevien janojen leikkauspisteessä. Jollakin janoista hän voi olla sen parhaassa päässä, jollain toisella huonoimmassa. Intersektionaalisuudesta puhutaan erityisesti feminismin ja sukupuolentutkimuksen piirissä käsiteltäessä erilaisia syrjinnän ja sorron muotoja sekä niiden yhteisvaikutusta. Huono-osaisuus kasautuu usein samoille ihmisille, jos on esimerkiksi tummaihoinen köyhä vammainen transmies.

Sinä olet tässä intersektiohäkkyrässä kaikilla olopisteesi lävistävillä viivoilla niiden sallitulla jaksolla, poikkeamattomuudessa, etkä missään suhteessa ääripäässä. Haluaisin tietää, miltä se tuntuu. Oletko puhtaasti onnellinen ja itsetietoinen moitteettomuudessasi? Vai ahdistaako Sinua vaara luisua jollain janalla sen poikkeamattoman vihreältä vyöhykkeeltä ulos, tulla yhdeksi meistä poikkeavista? Näinhän voisi käydä ykskaks työtapaturmassa tai auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen joutuisit liikkumaan pyörätuolilla, tai jos kaveripiirisi hurahtaisi johonkin radikaaliin ismiin, kuten kaikki lajitoverimme koko maapallolla kattavaan ihmisoikeusajatteluun.

Omassa lapsuudessani ilmausta ”tolkun ihminen” käytettiin kuvaamaan henkilöä, joka ehkä toimi joskus vähän ei-toivottavasti, mutta kuitenkin ymmärsi pitää lakien ja hyvien tapojen noudattamista parempana kuin rikosten tekemistä ja huonosti käyttäytymistä. Tolkun ihminen siis vähintään pyrki pysyttelemään poissa lain väärältä puolelta, vaikka olisi sinne joskus horjahtanut. Tämän päivän Suomessa ”tolkun mies” on sellainen, joka on aina valmis unohtamaan kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jos kokee poikkeamattomuutensa vähänkin uhatuksi jonkin epäsuomalaisen poikkeavuuden taholta. Sinä olet väistämättä tolkun ihminen, koska et ole poikkeava.

Edellä kuvasin sitä, kuinka lähtökohtaisen lainkuuliaisuuden arvostamisen intersektionaalisen jatkumon sallittu osuus on Suomen päättäjien toimissa ja kansan kollektiivisessa tajunnassa siirretty selvästi laittomuuden hyväksymisen suuntaan ja siis lyhennetty ihmisoikeuspäästään leimaamalla laista kiinni pitäminen silloinkin, kun siitä seuraa taloudellisia kustannuksia tai jonkin poikkeaman ilmaantumista elinpiiriin, paheksuttavaksi epäisänmaallisuudeksi. Ihmisarvon luovuttamattomuus on poistettu muiden kuin poikkeavimpien äärisuvakkihuorien mielestä siedettävältä osuudelta. Seksuaalioikeusjanan luvallinen pätkä taas on laajentunut kovasti samaan aikaan, ja epäheteroseksuaalisuuden mieltäminen osaksi ihmisen luontaista käyttäytymistä on saanut yleisessä tietoisuudessa kyseenalaistamattoman aseman, tässä tapauksessa äärikonservatiivifundamentalistiuskovaisia lukuun ottamatta. Katupukeutumiskoodi taitaa kohta suoda transvestiitille luvan kulkea julkisessa tilassa muulloinkin kuin Pride-viikolla.

Ymmärrän – tai ainakin yritän ymmärtää – ettet Sinä ehkä tahdo tulla esiin ja paljastua poikkeamattomaksi. Saatat kenties pelätä joutuvasi ikään kuin vastaavaan tilanteeseen kuin joku joltakin osin poikkeava, jos poikkeamattomuutesi tulee kanssaihmisten tietoon. Se on hyvin surullista. Sinullahan ei ole samaa mahdollisuutta kuin meillä poikkeavilla asettua huolettomasti elämään kaikenlaisten poikkeavuuksien sekamelskassa ja hyväksyä jokainen, joka ei vahingoita toisia ihmisiä, muita eläimiä eikä yhteistä elinympäristöämme.

Tervetuloa huomenna lauantaina 30. kesäkuuta 2018 mukaan Helsingi Pride-kulkueeseen ihan omana itsenäsi, kymmenien tuhansien toisiaan arvostavien marssijoiden ihmisoikeusjuhlassa ei varmasti pistä silmään, vaikka olisit kuinka poikkeamaton!

]]>
12 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257619-rakas-poikkeamaton-ihminen#comments Ihmisarvo Ihmisoikeussopimukset oikeudenmukaisuus Suomi YK Fri, 29 Jun 2018 18:50:45 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257619-rakas-poikkeamaton-ihminen
Sodan edellytys on vahvojen viholliskuvien luominen http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253064-sodan-edellytys-on-vahvojen-viholliskuvien-luominen <p>Facebook tarjosi tänään nähtäväkseni kaksi vuotta sitten tekemääni päivitystä mahdollista uusjakoa varten. Olin jakanut Helsingin sanomien pääkirjoituskolumnina olleen Raimo Sailaksen kirjoituksen otsikolla &rdquo;<a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002893446.html">Muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet jalansijaa hämmästyttävän laajalti</a>&rdquo;. Sailas viittaa vielä kaksi vuotta aiemmin (2014) kirjoittamaansa Kanava-lehden kolumniin ja jatkaa: &quot;Valitettavasti liberaali läntinen demokratia ihmisoikeuksineen, lehdistönvapauksineen sekä vapaine ja rehellisine vaaleineen on edelleen menettänyt asemiaan, eikä parempaa ole näkyvissä.&quot;</p><p>Myöhemmin hän toteaa:</p><p>&quot;Niin sanotut Visegrad-maat (Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari) ansaitsevat oman lukunsa läntisen demokratian alamäessä. Ne sanoutuvat nyt irti siitä, mihin sitoutuivat vapau&shy;tuessaan Neuvostoliiton komennosta ja liittyessään Euroopan unioniin.&quot;</p><p>Ja edelleen:</p><p>&quot;Monien kriisien keskellä painiva EU näyttää äärioikeiston nousun edessä avuttomalta. Jäsenmaat saavat irtisanoutua EU:n perusarvoista ilman kummempia reaktioita.&quot;</p><p><br />Sailaksen Kanavan kolumnia otsikolla &quot;Demokratia kulkee takaiskusta toiseen&quot; <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/suosittelemme/Sivut/demokratia-kulkee-takaiskusta-toiseen.aspx">referoidaan</a> eduskunnan kirjaston sivuilla. Siitä sitaatti:</p><p>&quot;Sailas kirjoittaa myös Venäjästä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet toiveet Venäjän demokratisoitumisesta vain haaveiksi. Myöskään Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa demokratisoitumisen aalto ei ole kantanut tarpeeksi pitkälle.</p><p>Osansa Sailaksen kritiikistä saa myös EU ja lopulta kansalaiset itse. Kansalaisten tulisi toimia toisin ja hankkia parempaa tietopääomaa, jotta demokratia jaksaisi kukoistaa. Kolumni on herättelevä ja lukemisen arvoinen.&quot;</p><p><br />Noin siis vuonna 2014.</p><p>Tänä vuonna Venäjää epäillään painavin perustein (? &ndash; julkisuudessa kuvailemattomin!) laittoman ja erittäin vaarallisen hermomyrkyn käytöstä murhayrityksessä Englannissa. Britannian pääministeri Theresa May uhoaa <a href="https://www.verkkouutiset.fi/theresa-may-ei-eparoisi-kayttaa-ydinasetta-53049/">valmiudestaan ydinaseen käyttöön</a>. EU-maiden enemmistö karkottaa joukoittain venäläisdiplomaatteja.</p><p>&nbsp;</p><p>Googlailuni toi näytölle linkin myös Pekka Tarkan <a href="http://historiajatkuu.blogspot.fi/2014/06/">Historia jatkuu -blogiin, vuoden 2014 kesäkuuhun</a>. Tässä blogissaan Tarkka ruotii silloisen ulkoministerin, Erkki Tuomiojan (SDP), näkemyksiä Ukrainan kriisiin ollessa &quot;päällä&quot;. Krimin/Ukrainan kriisiä ei tietenkään ole edelleenkään käännetty pois &quot;päältä&quot;. Nyt entisten ratkaisemattomien konfliktien, kauppapakotteiden ja vastapakotteiden ym. lisäksi tipahtelee tyrmistyttäviä kansainvälisten sopimusten ja lakien rikkomisia &ndash; ja Suomen valtiojohdossa häärää mukana herkästi poukkoilevia ja panikoivia, ulkopolitiikkaa osaamattomia &quot;älypäitä&quot;, joilla ei näytä olevan kykyä ymmärtää sen enempää toisten ilmaisemia kuin itse lähettämiään hienovaraisia viestejä, vaan he tulevat helposti yllytetyiksi toimimaan juuri &quot;lännen perusarvoja&quot; halveksivien manipuloijien toivomalla tavalla.</p><p><br />Erkki Tuomiojalta on <a href="https://areena.yle.fi/1-4382893?autoplay=true">nytkin kuultu</a> tahdikasta arvoistaan kiinni pitämistä koviakin moitteita antaessaan, sortumatta oikeusvaltiota alentavaan populistiseen mustamaalaamiseen, jollaisella fasistisissa diktatuureissa luodaan kansalaisille viholliskuvia ja nostatetaan pintaan irrationaalisia, atavistisia pelkotiloja.</p><p>&nbsp;</p><p>Raimo Sailaksen vuoden 2016 kolumni päättyy virkkeeseen: &quot;George Bernard Shaw määritteli aikanaan demokratian osuvasti ja ilmeisen realistisesti näin: &#39;Demokratia on rakennelma, joka varmistaa, että emme tule hallituiksi paremmin kuin ansaitsemme&#39;.&quot;</p><p>Demokratisoitumisen toivominen Venäjältä &ndash; ja jo toteutumaan lähteneen demokratisoitumiskehityksen kääntämisen kiivaaksi kyydiksi peruutusvaihteella taaksepäin loppumisen odottaminen Turkilta, Unkarilta, Puolalta jne. &ndash; näyttää koko ajan kauemmaksi karkaavalta haaveelta, eikä missään maissa, ei nyt vielä entistä paremmiksi demokratisoitumassa olevissakaan, kansan enemmistöä voisi vähempää kiinnostaa tietopääoman hankkiminen eikä omien arvojensa tinkimätön noudattaminen. Eikä kai arvojensa punnitseminenkaan mielessään, jotta ne osaisi yhdistää faktamaailman entiteetteihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Päivän Ylen uutisissa kerrotaan, että Venäjä katkoo <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10140426">diplomaattien karkotuksilla</a> länsisuhteitaan ja että ensi viikolla se pullistelee muskeleitaan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10140263">ohjusharjoituksissa</a> &quot;Itämerellä Ruotsin ja Tanskan aluevesien tuntumassa&quot;.</p><p>&quot;&ndash; En ole koskaan ennen nähnyt, että toinen valtio suorittaisi ammuntoja Ruotsin lentotiedotusalueella ilman yhteistyötä Ruotsin kanssa, kommentoi turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä <a href="https://twitter.com/wisemanswisdoms/status/979115791705694209">Wiseman-blogi</a> Twitterissä. Blogia kirjoittaa everstiluutnantti Carl Bergqvist.&quot;</p><p>Tuntuu kuin yhden jos toisenkin eurooppalaisen valtion ulkopolitiikan nokkaväki nyt kuopisi jalkojaan malttamattomana, odottaen lähtöä laukkaan pois läntisten demokraattisten oikeusvaltioiden yhteisöstä. &rdquo;Kilparadalla&rdquo; vedetään jäniksenä edessä Britannian hermomyrkkyhyökkäystä &ndash; olipa vetäjänä Venäjä tai joku sen syylliseksi lavastanut taho.</p><p><br />Kun tv-uutiset näyttivät elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1975 kuvaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) lopettavasta kokouksesta, jossa kymmenien länsimaailman valtioiden päättäjät allekirjoittivat päätösasiakirjan &ndash; laihahkolla sisällöllä varustetun, mutta kuitenkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) tuiki tärkeälle &rdquo;yhteisten arvojemme&rdquo; valvonta- ja sovittelumenettelylle perustan luoneen &ndash; mielessäni soi rauhansävel: ei koskaan enää valtiollista väkivaltaa meillä näillä nurkilla! Eihän historian pyörä voisi peruuttamaan lähteä? Eihän koskaan enää!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Facebook tarjosi tänään nähtäväkseni kaksi vuotta sitten tekemääni päivitystä mahdollista uusjakoa varten. Olin jakanut Helsingin sanomien pääkirjoituskolumnina olleen Raimo Sailaksen kirjoituksen otsikolla ”Muukalaisviha ja rasismi ovat löytäneet jalansijaa hämmästyttävän laajalti”. Sailas viittaa vielä kaksi vuotta aiemmin (2014) kirjoittamaansa Kanava-lehden kolumniin ja jatkaa: "Valitettavasti liberaali läntinen demokratia ihmisoikeuksineen, lehdistönvapauksineen sekä vapaine ja rehellisine vaaleineen on edelleen menettänyt asemiaan, eikä parempaa ole näkyvissä."

Myöhemmin hän toteaa:

"Niin sanotut Visegrad-maat (Puola, Tšekki, Slovakia ja Unkari) ansaitsevat oman lukunsa läntisen demokratian alamäessä. Ne sanoutuvat nyt irti siitä, mihin sitoutuivat vapau­tuessaan Neuvostoliiton komennosta ja liittyessään Euroopan unioniin."

Ja edelleen:

"Monien kriisien keskellä painiva EU näyttää äärioikeiston nousun edessä avuttomalta. Jäsenmaat saavat irtisanoutua EU:n perusarvoista ilman kummempia reaktioita."


Sailaksen Kanavan kolumnia otsikolla "Demokratia kulkee takaiskusta toiseen" referoidaan eduskunnan kirjaston sivuilla. Siitä sitaatti:

"Sailas kirjoittaa myös Venäjästä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet toiveet Venäjän demokratisoitumisesta vain haaveiksi. Myöskään Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa demokratisoitumisen aalto ei ole kantanut tarpeeksi pitkälle.

Osansa Sailaksen kritiikistä saa myös EU ja lopulta kansalaiset itse. Kansalaisten tulisi toimia toisin ja hankkia parempaa tietopääomaa, jotta demokratia jaksaisi kukoistaa. Kolumni on herättelevä ja lukemisen arvoinen."


Noin siis vuonna 2014.

Tänä vuonna Venäjää epäillään painavin perustein (? – julkisuudessa kuvailemattomin!) laittoman ja erittäin vaarallisen hermomyrkyn käytöstä murhayrityksessä Englannissa. Britannian pääministeri Theresa May uhoaa valmiudestaan ydinaseen käyttöön. EU-maiden enemmistö karkottaa joukoittain venäläisdiplomaatteja.

 

Googlailuni toi näytölle linkin myös Pekka Tarkan Historia jatkuu -blogiin, vuoden 2014 kesäkuuhun. Tässä blogissaan Tarkka ruotii silloisen ulkoministerin, Erkki Tuomiojan (SDP), näkemyksiä Ukrainan kriisiin ollessa "päällä". Krimin/Ukrainan kriisiä ei tietenkään ole edelleenkään käännetty pois "päältä". Nyt entisten ratkaisemattomien konfliktien, kauppapakotteiden ja vastapakotteiden ym. lisäksi tipahtelee tyrmistyttäviä kansainvälisten sopimusten ja lakien rikkomisia – ja Suomen valtiojohdossa häärää mukana herkästi poukkoilevia ja panikoivia, ulkopolitiikkaa osaamattomia "älypäitä", joilla ei näytä olevan kykyä ymmärtää sen enempää toisten ilmaisemia kuin itse lähettämiään hienovaraisia viestejä, vaan he tulevat helposti yllytetyiksi toimimaan juuri "lännen perusarvoja" halveksivien manipuloijien toivomalla tavalla.


Erkki Tuomiojalta on nytkin kuultu tahdikasta arvoistaan kiinni pitämistä koviakin moitteita antaessaan, sortumatta oikeusvaltiota alentavaan populistiseen mustamaalaamiseen, jollaisella fasistisissa diktatuureissa luodaan kansalaisille viholliskuvia ja nostatetaan pintaan irrationaalisia, atavistisia pelkotiloja.

 

Raimo Sailaksen vuoden 2016 kolumni päättyy virkkeeseen: "George Bernard Shaw määritteli aikanaan demokratian osuvasti ja ilmeisen realistisesti näin: 'Demokratia on rakennelma, joka varmistaa, että emme tule hallituiksi paremmin kuin ansaitsemme'."

Demokratisoitumisen toivominen Venäjältä – ja jo toteutumaan lähteneen demokratisoitumiskehityksen kääntämisen kiivaaksi kyydiksi peruutusvaihteella taaksepäin loppumisen odottaminen Turkilta, Unkarilta, Puolalta jne. – näyttää koko ajan kauemmaksi karkaavalta haaveelta, eikä missään maissa, ei nyt vielä entistä paremmiksi demokratisoitumassa olevissakaan, kansan enemmistöä voisi vähempää kiinnostaa tietopääoman hankkiminen eikä omien arvojensa tinkimätön noudattaminen. Eikä kai arvojensa punnitseminenkaan mielessään, jotta ne osaisi yhdistää faktamaailman entiteetteihin.

 

Päivän Ylen uutisissa kerrotaan, että Venäjä katkoo diplomaattien karkotuksilla länsisuhteitaan ja että ensi viikolla se pullistelee muskeleitaan ohjusharjoituksissa "Itämerellä Ruotsin ja Tanskan aluevesien tuntumassa".

"– En ole koskaan ennen nähnyt, että toinen valtio suorittaisi ammuntoja Ruotsin lentotiedotusalueella ilman yhteistyötä Ruotsin kanssa, kommentoi turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä Wiseman-blogi Twitterissä. Blogia kirjoittaa everstiluutnantti Carl Bergqvist."

Tuntuu kuin yhden jos toisenkin eurooppalaisen valtion ulkopolitiikan nokkaväki nyt kuopisi jalkojaan malttamattomana, odottaen lähtöä laukkaan pois läntisten demokraattisten oikeusvaltioiden yhteisöstä. ”Kilparadalla” vedetään jäniksenä edessä Britannian hermomyrkkyhyökkäystä – olipa vetäjänä Venäjä tai joku sen syylliseksi lavastanut taho.


Kun tv-uutiset näyttivät elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1975 kuvaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) lopettavasta kokouksesta, jossa kymmenien länsimaailman valtioiden päättäjät allekirjoittivat päätösasiakirjan – laihahkolla sisällöllä varustetun, mutta kuitenkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) tuiki tärkeälle ”yhteisten arvojemme” valvonta- ja sovittelumenettelylle perustan luoneen – mielessäni soi rauhansävel: ei koskaan enää valtiollista väkivaltaa meillä näillä nurkilla! Eihän historian pyörä voisi peruuttamaan lähteä? Eihän koskaan enää!

]]>
4 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253064-sodan-edellytys-on-vahvojen-viholliskuvien-luominen#comments EU Rauha Sota Suomi Ulkopolitiikka Thu, 29 Mar 2018 18:50:24 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253064-sodan-edellytys-on-vahvojen-viholliskuvien-luominen
Kuplien puhkomisesta niiden sisälle katsomiseen, kiitos! http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos <p>Presidenttiehdokas, kansanedustaja Laura Huhtasaari, totesi <a href="https://areena.yle.fi/1-4346930">Ylen haastattelussa</a> vähän ennen ennakkoäänten laskennan tuloksen julkistamista vaalisunnuntain iltana 28.1.2018:<br />&rdquo;Perussuomalaisista on tulossa uusi normaali ja valtavirtaa!&rdquo;</p><p>MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaiaamuna 29.1.2018 vihreä kansanedustaja Ozan Yanar, nuorena maahan muuttanut &ndash; perhesyistä, ei turvapaikan tarpeessa &ndash; sanoi:<br />&rdquo;Perussuomalaisten ideologia on menneisyyttä, minun kaltaiseni suomalaiset ovat uusi normaali. Globaalissa maailmassa me pärjäämme kaikki yhdessä ja nostamme Suomea eteenpäin.&rdquo;</p><p>Keskustelukumppanina ollut perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nillitti puolueensa tuttuun mielensä pahoittaja -tyyliin:<br />&quot;Saimme vaalituloksen myötä kansalaisoikeudet takaisin. Jo 2015 [kansanedustaja Olli] Immonen kirjoitti [Facebookissa], että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin ja silloin alettiin eri tahoilta vetämään, että meillä ei ole ihmisoikeuksia, ei saa puhua tällaisia asioita.&quot;</p><p>* * *</p><p>Ihmisoikeuksiin kuuluu oleminen turvassa hengen ja terveyden vaarantamiselta toisten ihmisten toimesta. Ihmisoikeutta on se, ettei tule syrjityksi iän, sukupuolen tai sen puutteen, etnisen alkuperän, kielen, vammaisuuden tai sairauden takia. Ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa myös vapaus harjoittaa haluamaansa uskontoa sekä esittää poliittisia ja muita mielipiteitä, mitä nimitetään sananvapaudeksi. Ei ole lupa uhata kenenkään toisen ihmisoikeuksien toteutumista vetoamalla omiin ihmisoikeuksiinsa. Ristiriitaisuuksien ilmetessä ne on ratkaistava kaikille oikeudenmukaisella tavalla.</p><p>Järkytyin tunnettujen ranskalaisnaisten, enimmäkseen arvostettujen kulttuurivaikuttajien, vastamanifestista #MeToo -kampanjalle. He vetosivat &quot;seksuaaliseen vapauteen&quot; vaatiessaan miehillä säilytettäväksi &quot;oikeuden&quot; häiritä naisia seksuaalisesti. Minusta seksuaalinen vapaus on ensisijaisesti turvallista varmuutta siitä, ettei koskaan eikä missään tilanteessa joudu pakotetuksi tai painostetuksi tekemään mitään, mitä ei itse halua jonkun toisen seksuaaliseksi tyydyttämiseksi, eikä tule kenenkään ahdistelemaksi lievemminkään.</p><p>Vakiintuneimmankin pariskunnan on joka ikinen kerta toisiaan intiimisti lähestyessään lunastettava kumppaninsa luottamus uudestaan. Se voi tapahtua vain, jos kumpikin on täydellisen vapaa kieltäytymään sellaisen tekemisestä, mikä ei häntä haluta. Eikä tämä periaate sulje pois oikeutta urautua monotoniseen kaksi kertaa viikossa parittelemiseen samassa asennossa, jos jotkut niin haluavat &ndash; yhdessä. Eikä se estä rempseääkään flirttailua, kunhan jokainen ymmärtää rajan, jonka yli ei saa astua loukkaamaan toisen itsemääräämisoikeutta. Lähentelyn sietorajan sijainti voi vaihdella hurjan paljon eri ihmisillä. Jokainen pystyy kissaa tai koiraa silittäessään havaitsemaan hetken, jolloin kanssaeläimemme ilmaisee, että nyt riittää. Jos silloin ei lopeta, eläinystävä livahtaa ulottuvilta pois. Jos sitä koettaa estää, saa ehkä raapaisun tai näykkäisyn. Miksi kukaan ihminen tahtoo ahdistella lajitoveriaan niin pitkälle, että tämän on raapaistava?</p><p>* * *</p><p>Olli Immonen kirjoitti Facebookissa 25. heinäkuuta 2015 kello 0:06:</p><p>&rdquo;I&rsquo;m dreaming of a strong brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.&rdquo;</p><p>Tekstissä ei mainita selkeästi toivotun, pian painajaismaisen monikulttuurisuuden kuplan pirstovaksi taistelutoiminnaksi purskahtavan vihaväkivallan kohdetta. Minä en tunnista siitä ilmaisua, joka kertoisi olevan tarkoituksena toimia pelkästään parlamentaarisen päätöksentekojärjestelmän puitteissa, vaan koen epämääräisen, viiltävän uhan kohdistuvan myös itseeni, kaikkien muiden ihmisoikeusperustaiseen oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneiden ihmisten ohella. Ulostulo herättää syvän huolen &rdquo;epäsuomalaiseen&rdquo; ainekseen kohdistuvasta todellisesta väkivallan uhasta. Myöhemmin Immonen selitteli tuota kännipäissä möläytetyksi postaukseksi ja vakuutti omanaan ja kaveriensa, &rdquo;taislelutoverien&rdquo;, tarkoituksena olevan vain lain mukaan toimimisen. Matti Putkonen siis vääristeli tv:ssä totuutta väittäessään, että ihmisoikeudet riistettiin persuilta siksi, että &quot;Immonen kirjoitti, että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin&quot;.</p><p>Suutuin rauhantahtoisten ihmisystävien Helsingin Kansalaistorilla pikavauhtia Immos-kohun puhjettua järjestämässä &quot;Meillä on unelma&quot; -mielenosoituksessa aukion täyttävälle väkijoukolle, kun se alkoi vislata ja buuata Perussuomalainen-lehden päätoimittajalle Matias Turkkilalle tämän tullessa muiden puolueiden edustajien joukossa vuorollaan lavalle puhumaan. Siinä rikottiin hänen ihmisoikeuksiaan ja tahdottiin sulkea yksi keskustelun osapuoli ulos. Ali Jahangiri pelasti tilanteen ja syöksyi esiin hiljentämään yleisön, josta tosin piti äänekästä mökää yllä vain pieni osa, ja Turkkila sai suurin piirtein sanotuksi sanottavansa. Vuoropuhelusta kieltäytyminen on ihmisoikeusrikos.</p><p>* * *</p><p>Tarvitsemme laajemman #metoo-kampanjan. Kaikenlainen häirintä ja ahdistelu on tuotava avoimesti esiin ja sellaisen harjoittajien &quot;päät pölkylle&quot;. Myös mielipiteen ilmaisemisen estäminen,&nbsp; yhteistoiminnassa kanssaan olevien kuuntelematta jättäminen ja muunlainen henkisen tilan kaappaaminen kanssaihmisiltä on tuomittavaa. Meidän on opittava elämään toistemme kanssa &quot;veljeyden hengessä&quot;. Niiden, joiden suita ei yritetä tukkia ja joilla on väljemmät toimintamahdollisuudet kuin alistetuksi joutuvilla, kuuluu puuttua näkemiinsä väärinkäytöksiin &ndash; samoin kuin seksuaaliseen häirintäänkin. Tasavertainen keskustelu edellyttää kaikkien osapuolten rehellisyyttä ja faktojen tunnustamista.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>&rdquo;<a href="https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/arvomaailmamme/">Perussuomalaisten aateperusta</a>&rdquo;</p><p>&rdquo;Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.&rdquo;</p><p>Yllä olevan voi lukea myös <a href="https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/vihreiden-periaateohjelma-vastuu-vapaus-valittaminen">Vihreiden periaateohjelmasta</a>.</p><p>Pidän suurena kunniana kuulua Ozanin kaltaisiin suomalaisiin, puolestani Suomen syntyperäisenä maakalaisena. Meidän velvollisuutemme on turvata ihmisoikeudet kaikille muunlaisillekin. Ja keskustella kaikkien kanssa asiallisesti ja toinen toistensa näkökantoja arvostavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidenttiehdokas, kansanedustaja Laura Huhtasaari, totesi Ylen haastattelussa vähän ennen ennakkoäänten laskennan tuloksen julkistamista vaalisunnuntain iltana 28.1.2018:
”Perussuomalaisista on tulossa uusi normaali ja valtavirtaa!”

MTV:n Huomenta Suomi -lähetyksessä maanantaiaamuna 29.1.2018 vihreä kansanedustaja Ozan Yanar, nuorena maahan muuttanut – perhesyistä, ei turvapaikan tarpeessa – sanoi:
”Perussuomalaisten ideologia on menneisyyttä, minun kaltaiseni suomalaiset ovat uusi normaali. Globaalissa maailmassa me pärjäämme kaikki yhdessä ja nostamme Suomea eteenpäin.”

Keskustelukumppanina ollut perussuomalaisten työmies Matti Putkonen nillitti puolueensa tuttuun mielensä pahoittaja -tyyliin:
"Saimme vaalituloksen myötä kansalaisoikeudet takaisin. Jo 2015 [kansanedustaja Olli] Immonen kirjoitti [Facebookissa], että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin ja silloin alettiin eri tahoilta vetämään, että meillä ei ole ihmisoikeuksia, ei saa puhua tällaisia asioita."

* * *

Ihmisoikeuksiin kuuluu oleminen turvassa hengen ja terveyden vaarantamiselta toisten ihmisten toimesta. Ihmisoikeutta on se, ettei tule syrjityksi iän, sukupuolen tai sen puutteen, etnisen alkuperän, kielen, vammaisuuden tai sairauden takia. Ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa myös vapaus harjoittaa haluamaansa uskontoa sekä esittää poliittisia ja muita mielipiteitä, mitä nimitetään sananvapaudeksi. Ei ole lupa uhata kenenkään toisen ihmisoikeuksien toteutumista vetoamalla omiin ihmisoikeuksiinsa. Ristiriitaisuuksien ilmetessä ne on ratkaistava kaikille oikeudenmukaisella tavalla.

Järkytyin tunnettujen ranskalaisnaisten, enimmäkseen arvostettujen kulttuurivaikuttajien, vastamanifestista #MeToo -kampanjalle. He vetosivat "seksuaaliseen vapauteen" vaatiessaan miehillä säilytettäväksi "oikeuden" häiritä naisia seksuaalisesti. Minusta seksuaalinen vapaus on ensisijaisesti turvallista varmuutta siitä, ettei koskaan eikä missään tilanteessa joudu pakotetuksi tai painostetuksi tekemään mitään, mitä ei itse halua jonkun toisen seksuaaliseksi tyydyttämiseksi, eikä tule kenenkään ahdistelemaksi lievemminkään.

Vakiintuneimmankin pariskunnan on joka ikinen kerta toisiaan intiimisti lähestyessään lunastettava kumppaninsa luottamus uudestaan. Se voi tapahtua vain, jos kumpikin on täydellisen vapaa kieltäytymään sellaisen tekemisestä, mikä ei häntä haluta. Eikä tämä periaate sulje pois oikeutta urautua monotoniseen kaksi kertaa viikossa parittelemiseen samassa asennossa, jos jotkut niin haluavat – yhdessä. Eikä se estä rempseääkään flirttailua, kunhan jokainen ymmärtää rajan, jonka yli ei saa astua loukkaamaan toisen itsemääräämisoikeutta. Lähentelyn sietorajan sijainti voi vaihdella hurjan paljon eri ihmisillä. Jokainen pystyy kissaa tai koiraa silittäessään havaitsemaan hetken, jolloin kanssaeläimemme ilmaisee, että nyt riittää. Jos silloin ei lopeta, eläinystävä livahtaa ulottuvilta pois. Jos sitä koettaa estää, saa ehkä raapaisun tai näykkäisyn. Miksi kukaan ihminen tahtoo ahdistella lajitoveriaan niin pitkälle, että tämän on raapaistava?

* * *

Olli Immonen kirjoitti Facebookissa 25. heinäkuuta 2015 kello 0:06:

”I’m dreaming of a strong brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.”

Tekstissä ei mainita selkeästi toivotun, pian painajaismaisen monikulttuurisuuden kuplan pirstovaksi taistelutoiminnaksi purskahtavan vihaväkivallan kohdetta. Minä en tunnista siitä ilmaisua, joka kertoisi olevan tarkoituksena toimia pelkästään parlamentaarisen päätöksentekojärjestelmän puitteissa, vaan koen epämääräisen, viiltävän uhan kohdistuvan myös itseeni, kaikkien muiden ihmisoikeusperustaiseen oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sitoutuneiden ihmisten ohella. Ulostulo herättää syvän huolen ”epäsuomalaiseen” ainekseen kohdistuvasta todellisesta väkivallan uhasta. Myöhemmin Immonen selitteli tuota kännipäissä möläytetyksi postaukseksi ja vakuutti omanaan ja kaveriensa, ”taislelutoverien”, tarkoituksena olevan vain lain mukaan toimimisen. Matti Putkonen siis vääristeli tv:ssä totuutta väittäessään, että ihmisoikeudet riistettiin persuilta siksi, että "Immonen kirjoitti, että hän tahtoo taistella perussuomalaisten arvojen puolesta demokraattisin ja parlamentaarisin keinoin".

Suutuin rauhantahtoisten ihmisystävien Helsingin Kansalaistorilla pikavauhtia Immos-kohun puhjettua järjestämässä "Meillä on unelma" -mielenosoituksessa aukion täyttävälle väkijoukolle, kun se alkoi vislata ja buuata Perussuomalainen-lehden päätoimittajalle Matias Turkkilalle tämän tullessa muiden puolueiden edustajien joukossa vuorollaan lavalle puhumaan. Siinä rikottiin hänen ihmisoikeuksiaan ja tahdottiin sulkea yksi keskustelun osapuoli ulos. Ali Jahangiri pelasti tilanteen ja syöksyi esiin hiljentämään yleisön, josta tosin piti äänekästä mökää yllä vain pieni osa, ja Turkkila sai suurin piirtein sanotuksi sanottavansa. Vuoropuhelusta kieltäytyminen on ihmisoikeusrikos.

* * *

Tarvitsemme laajemman #metoo-kampanjan. Kaikenlainen häirintä ja ahdistelu on tuotava avoimesti esiin ja sellaisen harjoittajien "päät pölkylle". Myös mielipiteen ilmaisemisen estäminen,  yhteistoiminnassa kanssaan olevien kuuntelematta jättäminen ja muunlainen henkisen tilan kaappaaminen kanssaihmisiltä on tuomittavaa. Meidän on opittava elämään toistemme kanssa "veljeyden hengessä". Niiden, joiden suita ei yritetä tukkia ja joilla on väljemmät toimintamahdollisuudet kuin alistetuksi joutuvilla, kuuluu puuttua näkemiinsä väärinkäytöksiin – samoin kuin seksuaaliseen häirintäänkin. Tasavertainen keskustelu edellyttää kaikkien osapuolten rehellisyyttä ja faktojen tunnustamista. 
 

Perussuomalaisten aateperusta

”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”

Yllä olevan voi lukea myös Vihreiden periaateohjelmasta.

Pidän suurena kunniana kuulua Ozanin kaltaisiin suomalaisiin, puolestani Suomen syntyperäisenä maakalaisena. Meidän velvollisuutemme on turvata ihmisoikeudet kaikille muunlaisillekin. Ja keskustella kaikkien kanssa asiallisesti ja toinen toistensa näkökantoja arvostavasti.

]]>
58 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos#comments Asiaton keskustelu Ihmisoikeudet Suomessa Metoo-kampanja Presidentinvaalit 2018 Punavihreät Mon, 29 Jan 2018 17:16:05 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250055-kuplien-puhkomisesta-niiden-sisalle-katsomiseen-kiitos
Useimmat viivat ovat veteen piirrettyjä, myös #MeToo http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248975-useimmat-viivat-ovat-veteen-piirrettyja-myos-metoo <p>Helsingin Sanomissa torstaina 11.1.2018 on <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/11012018/art-2000005519102.html">juttu</a> sadan ranskalaisen julkkisnaisen avoimesta vetoomuksesta #MeToo-kampanjaa vastaan. Nettilehdessä on pitkä otsikko, joka alkaa: &rdquo;Näyttelijälegenda Catherine Deneuve näkee miesvihaa&hellip;&rdquo; Torstain paperiversiossa artikkeli on sivulla B 3 otsikoitu: &rdquo;Deneuve puolustaa seksuaalista vapautta&rdquo;. Miksi Hesari ottaa selkeän kannan sen puolesta, että &rdquo;Miesten oikeus &rsquo;kiusata&rsquo; naisia on yksi seksuaalisen vapauden ydinoikeuksista&rdquo;, kuten se sanoo Reutersin kertoneen vetoomuksessa kirjoitetun. Ilmeisesti ranskankielen taitoiset ovat vähissä HS:n toimittajakunnassa.</p><p>Artikkelin otsikon valitsee toimitus, ei sen kirjoittaja. Taika Dahlbomia ei ole syyttäminen asenteellisuudesta, teksti on asiallinen, muotoiltu esimerkiksi: &rdquo;Allekirjoittajat sanovat, että&hellip;&rdquo;</p><p>Jutun loppukappale kuuluu: &quot;The New York Times kertoi marraskuussa, että #metoo-liikkeellä on erityisen vaikeaa Ranskassa, sillä käsitys seksuaalisesta vapaudesta on osa koko kansan identiteettiä.&rdquo; Näin paperilla. Nettiin on täydennetty: &rdquo;&hellip; sillä käsitys seksuaalisesta vapaudesta ja kulttuurisista tavoista kuten poskisuudelmista on osa koko kansan kulttuurista identiteettiä.&rdquo;</p><p>BBC:n kerrotaan lainanneen ranskalaisvetoomuksesta muun muassa kohdan: &rdquo;Raiskaus on rikos, mutta viettelemiseen pyrkiminen, vaikka se olisi alituista tai kömpelöä, ei ole.&rdquo; Kyllä suomalaisen &ndash; ja pohjoismaisen &ndash; ihmisoikeuskäsityksen mukaan kömpelyydellä on rajansa! &rdquo;Viettelemiseen pyrkimisellä&rdquo; ei ole oikeutta loukata toisen ihmisen koskemattomuutta eikä saada häntä tuntemaan ahdistusta.</p><p>Poskisuudelmat kuuluvat kulttuuriin jossakin, toisaalla eivät. On selvää, että ihmisten kanssakäymisessä tulee kömpelyyksiä ja kömmähdyksiä esiin, kun eri tapoihin tottuneet kohtaavat. Olen itse lähes jähmettynyt saadessani yllättäen poskisuudelman unkarilaiselta naiselta, osaamatta vastata siihen ollenkaan luontevasti. Silloin minä olin huonosti käyttäytyvä juntti. Eräässä sosiaalisessa tilanteessa vieras herrasmies antoi minulle käsisuudelman, joka oli mielestäni hieman liian pitkäkestoinen. Yritin esiintyä kohteliaasti hymyilevänä. Toisen kerran kohdatessamme tämä sankari alkoi suudella pitkin paljasta käsivarttani liukusuudelmaa. Se meni räikeästi rajan yli. Riuhtaistuani itseni rajusti irti mistään kauniista käytöksestä piittaamatta ja varmaan mulkoiltuani hyypiötä todella peittelemättömän raivokkaasti hän jätti minut sittemmin rauhaan.</p><p><a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.219978">Maaseudun Tulevaisuudessa 9.1.2018</a> Johanna Storck Naisten linjalta sanoo: &quot;Jos kohde kokee toisen lähestymisen tai teot seksuaalisesti häiritseväksi, kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Tekijän aikomus tai tarkoitus ei ratkaise sitä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.&quot;<br />&quot;Pääsääntö on se, että flirttailla saa, mutta jos toinen osapuoli ilmoittaa, ettei tykkää sellaisista jutuista tai teoista, ne pitää lopettaa ja pyytää anteeksi. Kaikki siitä eteenpäin on häirintää.&quot;</p><p>Näin asia on. Kukaan ei ole oikeutettu määrittelemään, mitä joku toinen on velvollinen sietämään. Ranskaan &ndash; tai Venäjälle &ndash; matkustaessani valmistaudun kohtaamaan sellaistakin &rdquo;naisen kohtelua&rdquo; miesten taholta, jota Suomessa ei harrasteta. Täällä pidän huolta yksityisyyteni kunnioittamisesta omien käsitysteni mukaisesti.</p><p>Kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä on tärkeintä hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat. Jos törmää sellaiseen muiden näkemykseen itsestään tai oikeuksistaan, mitä ei hyväksy, on parasta kertoa siitä heille. Sen voi tehdä kohteliaasti ja ymmärtäväisesti. Aina on rakentavaa antaa huumorin kukkien puhjeta hehkumaan.</p><p>Hesarin asettuminen sovinistisikamoodiin ei edistä avointa keskustelua. Toivon tarkempaa harkintaa toimitukselta, kiitos! Seksuaalinen vapaus on oloa turvassa sellaiselta, mitä ei halua.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomissa torstaina 11.1.2018 on juttu sadan ranskalaisen julkkisnaisen avoimesta vetoomuksesta #MeToo-kampanjaa vastaan. Nettilehdessä on pitkä otsikko, joka alkaa: ”Näyttelijälegenda Catherine Deneuve näkee miesvihaa…” Torstain paperiversiossa artikkeli on sivulla B 3 otsikoitu: ”Deneuve puolustaa seksuaalista vapautta”. Miksi Hesari ottaa selkeän kannan sen puolesta, että ”Miesten oikeus ’kiusata’ naisia on yksi seksuaalisen vapauden ydinoikeuksista”, kuten se sanoo Reutersin kertoneen vetoomuksessa kirjoitetun. Ilmeisesti ranskankielen taitoiset ovat vähissä HS:n toimittajakunnassa.

Artikkelin otsikon valitsee toimitus, ei sen kirjoittaja. Taika Dahlbomia ei ole syyttäminen asenteellisuudesta, teksti on asiallinen, muotoiltu esimerkiksi: ”Allekirjoittajat sanovat, että…”

Jutun loppukappale kuuluu: "The New York Times kertoi marraskuussa, että #metoo-liikkeellä on erityisen vaikeaa Ranskassa, sillä käsitys seksuaalisesta vapaudesta on osa koko kansan identiteettiä.” Näin paperilla. Nettiin on täydennetty: ”… sillä käsitys seksuaalisesta vapaudesta ja kulttuurisista tavoista kuten poskisuudelmista on osa koko kansan kulttuurista identiteettiä.”

BBC:n kerrotaan lainanneen ranskalaisvetoomuksesta muun muassa kohdan: ”Raiskaus on rikos, mutta viettelemiseen pyrkiminen, vaikka se olisi alituista tai kömpelöä, ei ole.” Kyllä suomalaisen – ja pohjoismaisen – ihmisoikeuskäsityksen mukaan kömpelyydellä on rajansa! ”Viettelemiseen pyrkimisellä” ei ole oikeutta loukata toisen ihmisen koskemattomuutta eikä saada häntä tuntemaan ahdistusta.

Poskisuudelmat kuuluvat kulttuuriin jossakin, toisaalla eivät. On selvää, että ihmisten kanssakäymisessä tulee kömpelyyksiä ja kömmähdyksiä esiin, kun eri tapoihin tottuneet kohtaavat. Olen itse lähes jähmettynyt saadessani yllättäen poskisuudelman unkarilaiselta naiselta, osaamatta vastata siihen ollenkaan luontevasti. Silloin minä olin huonosti käyttäytyvä juntti. Eräässä sosiaalisessa tilanteessa vieras herrasmies antoi minulle käsisuudelman, joka oli mielestäni hieman liian pitkäkestoinen. Yritin esiintyä kohteliaasti hymyilevänä. Toisen kerran kohdatessamme tämä sankari alkoi suudella pitkin paljasta käsivarttani liukusuudelmaa. Se meni räikeästi rajan yli. Riuhtaistuani itseni rajusti irti mistään kauniista käytöksestä piittaamatta ja varmaan mulkoiltuani hyypiötä todella peittelemättömän raivokkaasti hän jätti minut sittemmin rauhaan.

Maaseudun Tulevaisuudessa 9.1.2018 Johanna Storck Naisten linjalta sanoo: "Jos kohde kokee toisen lähestymisen tai teot seksuaalisesti häiritseväksi, kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Tekijän aikomus tai tarkoitus ei ratkaise sitä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei."
"Pääsääntö on se, että flirttailla saa, mutta jos toinen osapuoli ilmoittaa, ettei tykkää sellaisista jutuista tai teoista, ne pitää lopettaa ja pyytää anteeksi. Kaikki siitä eteenpäin on häirintää."

Näin asia on. Kukaan ei ole oikeutettu määrittelemään, mitä joku toinen on velvollinen sietämään. Ranskaan – tai Venäjälle – matkustaessani valmistaudun kohtaamaan sellaistakin ”naisen kohtelua” miesten taholta, jota Suomessa ei harrasteta. Täällä pidän huolta yksityisyyteni kunnioittamisesta omien käsitysteni mukaisesti.

Kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä on tärkeintä hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat. Jos törmää sellaiseen muiden näkemykseen itsestään tai oikeuksistaan, mitä ei hyväksy, on parasta kertoa siitä heille. Sen voi tehdä kohteliaasti ja ymmärtäväisesti. Aina on rakentavaa antaa huumorin kukkien puhjeta hehkumaan.

Hesarin asettuminen sovinistisikamoodiin ei edistä avointa keskustelua. Toivon tarkempaa harkintaa toimitukselta, kiitos! Seksuaalinen vapaus on oloa turvassa sellaiselta, mitä ei halua.

]]>
2 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248975-useimmat-viivat-ovat-veteen-piirrettyja-myos-metoo#comments Thu, 11 Jan 2018 11:45:30 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248975-useimmat-viivat-ovat-veteen-piirrettyja-myos-metoo
Aktiivimalli vs. passiivimalli? http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247821-aktiivimalli-vs-passiivimalli <p>Suomen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/taysistunnon_verkkolahetykset/Sivut/default.aspx">eduskunta</a> alkaa tänään kello 12 käsitellä &rdquo;Hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2018 talousarvioesityksen (HE 106/2017 vp) täydentämisestä&rdquo; ja myös &rdquo;Hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta&rdquo;, mihin sisältyy työttömien &rdquo;aktiivimalli&rdquo;. Täysistuntoa voi seurata suorana verkossa.</p><p><a href="http://joukkovoima.com/">Joukkovoima</a> on pyytänyt kansalaisia ottamaan yhteyttä kansanedustajiin seuraavalla tiedotteella Facebook-tapahtumassa &rdquo;<a href="https://www.facebook.com/events/179559142634017/?active_tab=about">Vastustan työttömien aktiivimallia, äänestys siirtyi ti 19.12.</a>&rdquo;(Korvasi vanhan tapahtuman, jossa äänestystä odotettiin tänään maanantaina. &rdquo;<a href="https://www.facebook.com/events/1292567817515005/" target="_blank">Vastustan työttömien aktiivimallia!</a>&rdquo;):</p><p>&gt;&gt;JAA!&nbsp; Ti 19.12. kansanedustajat äänestävät ns. työttömän aktiivimallista. [Siirtyi maanantailta 18.12.]. Nyt kiireellä postia: kansanedustajat aakkosissa alla + sähköpostiosoitteet kampanjointia varten (sähköpostinimiluettelo alimmaisena). Huomio! Sama viesti kannattaa lähettää korkeintaan noin viiden ryhmissä, ettei luokitu roskapostiksi.</p><p>Viesti voi olla esimerkiksi tällainen (tee viestistä yksilöllinen; ainakin alkua kannattaa muutella):</p><p>&rdquo;Rohkenen lähestyä Sinua ja pyydän, että vastustat työttömien aktiivimallia koskevan lain säätämistä, koska se on vastoin lakia ja ihmisten perusoikeuksia. Miten työtöntä voidaan rangaista siitä, että hänellä ei ole työtä?</p><p>Työttömyyden perusturvaa on vähennetty radikaalisti viime vuosina. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea moittii Suomea, että työmarkkinatuki on liian pieni jo nyt. Enää ei voi leikata ilman, että työttömät ajetaan ahdinkoon, joka tulee yhteiskunnalle vielä kalliiksi. Sillä miten ihminen voi pärjätä rahatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa, kun nytkin jo riittämättömästä tuesta leikataan? Osa joutuu pysyvästi yhteiskunnalle kalliiksi tulevan tukimuodon eli toimeentulotuen varaan. Iso osa joutuu toimeentulotuelle aina, kun tarvitsee rikki menneen kodinkoneen tilalle uuden tai päästäkseen hammaslääkäriin tai välttämättömään sairaanhoitoon.</p><p>Kiitos, jos luit tämän ja asetut tuota järjetöntä työttömien aktiivimallia vastaan, joka todellisuudessa vain rankaisee ihmistä, joka on vailla työtä.<br />Kunnioittavasti<br />Nimi + Titteli + Paikkakunta + Puh.&rdquo; &lt;&lt;</p><p>Lähetin eilen kaikille 200 kansanedustajalle oman viestini &rdquo;aktiivimallista&rdquo;. Se on tällainen:</p><p>* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *</p><p>&gt;&gt; Passiivimalli [aiheena]</p><p>Arvoisa kansanedustaja!</p><p>Tunnetko jonkun pyörätuolilla liikkuvan ihmisen? Vaikka et tuntisikaan, Sinä voit helposti kuvitella, miten kannustavaa olisi, jos kaikille kävelykyvyttömille ja siksi hyvinvointiyhteiskunnalta käyttöönsä pyörätuolin tai muun liikkumisapuvälineen saaneille laadittaisiin laki passiivimallista.</p><p>Passiivimalliksi luonnostelin seuraavia pykäliä, jotka saat ottaa vapaasti käyttöön sellaisinaan tai muokata mieleisiksesi eduskunta-aloitteeseen / ministerinä hallituksen esitykseen:</p><p>&rdquo;Jos liikkumisapuvälinettä käyttävä henkilö ei ole ajanjaksona, jolta hänelle on maksettu elinkustannuksiin tarkoitettua vammaisetuutta yhteensä 65 päivältä, ollut riittävän passiivisesti syrjäytyneenä yhteisöstään, maksetaan hänelle seuraavalta 65 päivältä etuus alennettuna.</p><p>Alentaminen tehdään täyteen vammaisuuden perusteella saatavaan tukeen ja sen suuruus on 4,65 prosenttia.</p><p>Vammaisetuutta saadessaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi syrjässä vammattomien kanssa yhdenvertaisena elämisestä, jos hän on kyseisenä aikana ollut:</p><p>1) ilman arkitoimissaan liikkumiseen välttämättömiä apuvälineitä yhteensä niin paljon, että toimintakyvyttömyyden kesto kalenteriviikon aikana tehtynä vastaisi työttömyysetuuksien saamista koskevaa palkansaajan työssäoloehtoa, joka on 18 tuntia kalenteriviikossa;</p><p>2) viisi päivää syrjäytymistä edistävässä palvelussa aivopestävänä ymmärtämään kelvottomuutensa suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.&rdquo;</p><p>Vammaiselle riittävän passiivisen syrjäytymisen osoittava selviytymättömyysehto olisi siis vain 18 tuntia 65 päivässä, sama kunakin peräkkäisenä 65 päivän jaksona työikäisyytensä loppuun &ndash; silloin kun elää lakisääteisillä korvauksilla ennen eläkeikää. Se on hyvin kohtuullisesti tulevaa työttömien aktiivimallia vastaava vaatimus toimimisesta asiassa, johon ei lainkaan pysty vaikuttamaan, ja syyllistysyhteiskunnalle tärkeä vastine siitä, että epäkelpona yksilönä pystyy muun ajan liikkumaan ja seurustelemaan toisten raajarikkojen ja myös vammattomien ihmisten kanssa, jopa touhuamaan mukana ties missä arveluttavissa, Suomen kilpailukykyä rapauttavissa kansalaisjärjestötoiminnoissa, kehittämään itseään harrastuskerhoissa tai yleisöluennoilla ja &ndash; mikä pahinta &ndash; pelkällä katukuvassa näkymisellään edistämään demokratiaa ja yhdenvertaisuutta, ymmärtämystä erilaisista elämäntilanteista ja globaalia solidaarisuutta. Eläkeikään tulleelta ei sitten enää edellytettäisi sen enempää passiivisuutensa kuin aktiivisuutensa todistamista, olipa raihnainen tai työtön. Viilaahan indeksileikkuri eläkkeen joka tapauksessa elämiseen riittämättömäksi.</p><p>En ole tarkemmin pohtinut kaikkia passiivimallin yksityiskohtia. Luonnollisesti on selvää, ettei passiivisuuden ilmentämiseen riittäisi yöaikainen liikkumattomuus ja syrjäytyneenä olemisen teeskentely. Kuitenkin laissa on ilman muuta järkevää antaa madollisuus jakaa tuo 65 päivän aikana pidettävä 18 tunnin passiivisuusjakso niin lyhyisiin pätkiin, että ei tule tarvetta päästä vessaan sinä aikana, joksi viranomaiset kulloinkin ottavat haltuunsa wc-käynnissä välttämättömän rollaattorin, kyynärsauvat tms. välineen. Tietysti omatoimisesti elävälle rammalle voitaisiin laittaa pitemmäksikin apuvälineettömyysajaksi pakkovaipat, mutta siitä syntyisi todennäköisesti harmillista viranomaisen väkivaltaista vastustamista sekä oikeudenkäyntikuluja jotka jäisivät yhteiskunnan maksettavaksi, koska surkimusten pieneläkkeistä ei voitaisi niitä ulosmitata. Suomen tapahtumat saattaisivat myös tällöin herättää kilpailukykyä kohottamatonta huomiota ulkomailla.</p><p>Passiivisuusmallin viranomaisvalvonta työllistäisi lisää muutenkin liiallista, tuottamatonta julkissektorin henkilökuntaa jatkuvassa apuvälineiden käytön estämisessä ja taas tarvitsijoidensa käyttöön palauttamisessa, mutta pieni hintahan se olisi siitä, että yhdenvertaisen ihmisyyden harha saataisiin poistetuksi Suomesta.</p><p>_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _</p><p>Rammalta puuttuu kyky liikkua omin jaloin.<br />Työttömältä puuttuu mahdollisuus mennä töihin ja saada reilulla työllä elantonsa.<br />Kävelemään kyvytön ei ole itse valinnut vapaasti vammaansa vaihtoehtona vammattomuudelle.<br />Työtön valitsisi melkein sataprosenttisesti mieluummin työn kuin työttömyyden &ndash; mutta hänkään ei saa valita.</p><p>Hallitus ja eduskunta eivät voi parantaa ihmisyksilöiden fyysisiä vammoja päätöksillään. Sitä onneksi tehdään Suomessa nykylääketieteen mahdollisuusien rajoissa jo varsin taitavasti ja kustannustehokkaasti muutenkin &ndash; siihen asti, kunnes suunnitellussa muodossa oleva sote tulee voimaan.</p><p>Työttömälle valtiojohto tai paikallishallinto voisi tarjota työtä kunnon palkalla. Ihmisarvoa halventava, kafkamainen kikkailu ei ole sivistysmaalle sopivaa politiikkaa.</p><p>Maanantaina 18.12.2017 on eduskunnan esityslistalla:<br />&rdquo;6&nbsp; &nbsp;Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta<br />Hallituksen esitys&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; HE 124/2017 vp<br />Valiokunnan mietintö&nbsp; StVM 22/2017 vp<br />Toinen käsittely&rdquo;</p><p>Toivotan Sinulle joulumieltä ja kulunutta parempaa toista vuosisataa kotimaassamme!</p><p>&nbsp;</p><p>Kunnioittavasti, potkurollaattorinsa riistämistä odottaen</p><p>Marjatta Laiho<br />[yhteystiedot] &lt;&lt;</p><p>* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *</p><p>Syyttömille, punavihreille kansanedustajille laitoin alkusanat, joissa kerroin lähettäväni tekstini vain tiedoksi, ja esitin aluksi arvioni heidän poliittisesta toiminnastaan: &rdquo;Kiitos Sinulle, että puolustat ihmisoikeuksia Suomen 110-vuotiaassa eduskunnassa!&rdquo; Lopuksi kirjoitin: &rdquo;Toivotan Sinulle ihanaa joulunaikaa ja jaksamista istuvan luddiittihallituksen kanssa, joka pirstoo hyvinvointivaltion tehokasta &ndash; myös kustannustehokasta &ndash; koneistoa minkä kerkiää!&rdquo;</p><p>Tänään &ndash; eipäs kun huomenna tiistaina 19.12. &ndash; nähdään, onko kansanedustuslaitoksemme jäsenillä hiventäkään tervettä järkeä päässään vai hyväksyykö heidän enemmistönsä näin mielipuolisen aktiivimallilakiesityksen, joka tuo väistämättä mieleen natsi-Saksan &rdquo;juutalaislakien&rdquo; sekä myös vammaisiin, rauhanaktivisteihin ym. kohdistuvien ihmisoikeuksien poistamislakien vähittäisen kiristämisen ja massiivisen kansanmurhan toteuttamisen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen eduskunta alkaa tänään kello 12 käsitellä ”Hallituksen esitystä eduskunnalle vuoden 2018 talousarvioesityksen (HE 106/2017 vp) täydentämisestä” ja myös ”Hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta”, mihin sisältyy työttömien ”aktiivimalli”. Täysistuntoa voi seurata suorana verkossa.

Joukkovoima on pyytänyt kansalaisia ottamaan yhteyttä kansanedustajiin seuraavalla tiedotteella Facebook-tapahtumassa ”Vastustan työttömien aktiivimallia, äänestys siirtyi ti 19.12.”(Korvasi vanhan tapahtuman, jossa äänestystä odotettiin tänään maanantaina. ”Vastustan työttömien aktiivimallia!”):

>>JAA!  Ti 19.12. kansanedustajat äänestävät ns. työttömän aktiivimallista. [Siirtyi maanantailta 18.12.]. Nyt kiireellä postia: kansanedustajat aakkosissa alla + sähköpostiosoitteet kampanjointia varten (sähköpostinimiluettelo alimmaisena). Huomio! Sama viesti kannattaa lähettää korkeintaan noin viiden ryhmissä, ettei luokitu roskapostiksi.

Viesti voi olla esimerkiksi tällainen (tee viestistä yksilöllinen; ainakin alkua kannattaa muutella):

”Rohkenen lähestyä Sinua ja pyydän, että vastustat työttömien aktiivimallia koskevan lain säätämistä, koska se on vastoin lakia ja ihmisten perusoikeuksia. Miten työtöntä voidaan rangaista siitä, että hänellä ei ole työtä?

Työttömyyden perusturvaa on vähennetty radikaalisti viime vuosina. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea moittii Suomea, että työmarkkinatuki on liian pieni jo nyt. Enää ei voi leikata ilman, että työttömät ajetaan ahdinkoon, joka tulee yhteiskunnalle vielä kalliiksi. Sillä miten ihminen voi pärjätä rahatalouteen perustuvassa yhteiskunnassa, kun nytkin jo riittämättömästä tuesta leikataan? Osa joutuu pysyvästi yhteiskunnalle kalliiksi tulevan tukimuodon eli toimeentulotuen varaan. Iso osa joutuu toimeentulotuelle aina, kun tarvitsee rikki menneen kodinkoneen tilalle uuden tai päästäkseen hammaslääkäriin tai välttämättömään sairaanhoitoon.

Kiitos, jos luit tämän ja asetut tuota järjetöntä työttömien aktiivimallia vastaan, joka todellisuudessa vain rankaisee ihmistä, joka on vailla työtä.
Kunnioittavasti
Nimi + Titteli + Paikkakunta + Puh.” <<

Lähetin eilen kaikille 200 kansanedustajalle oman viestini ”aktiivimallista”. Se on tällainen:

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

>> Passiivimalli [aiheena]

Arvoisa kansanedustaja!

Tunnetko jonkun pyörätuolilla liikkuvan ihmisen? Vaikka et tuntisikaan, Sinä voit helposti kuvitella, miten kannustavaa olisi, jos kaikille kävelykyvyttömille ja siksi hyvinvointiyhteiskunnalta käyttöönsä pyörätuolin tai muun liikkumisapuvälineen saaneille laadittaisiin laki passiivimallista.

Passiivimalliksi luonnostelin seuraavia pykäliä, jotka saat ottaa vapaasti käyttöön sellaisinaan tai muokata mieleisiksesi eduskunta-aloitteeseen / ministerinä hallituksen esitykseen:

”Jos liikkumisapuvälinettä käyttävä henkilö ei ole ajanjaksona, jolta hänelle on maksettu elinkustannuksiin tarkoitettua vammaisetuutta yhteensä 65 päivältä, ollut riittävän passiivisesti syrjäytyneenä yhteisöstään, maksetaan hänelle seuraavalta 65 päivältä etuus alennettuna.

Alentaminen tehdään täyteen vammaisuuden perusteella saatavaan tukeen ja sen suuruus on 4,65 prosenttia.

Vammaisetuutta saadessaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi syrjässä vammattomien kanssa yhdenvertaisena elämisestä, jos hän on kyseisenä aikana ollut:

1) ilman arkitoimissaan liikkumiseen välttämättömiä apuvälineitä yhteensä niin paljon, että toimintakyvyttömyyden kesto kalenteriviikon aikana tehtynä vastaisi työttömyysetuuksien saamista koskevaa palkansaajan työssäoloehtoa, joka on 18 tuntia kalenteriviikossa;

2) viisi päivää syrjäytymistä edistävässä palvelussa aivopestävänä ymmärtämään kelvottomuutensa suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.”

Vammaiselle riittävän passiivisen syrjäytymisen osoittava selviytymättömyysehto olisi siis vain 18 tuntia 65 päivässä, sama kunakin peräkkäisenä 65 päivän jaksona työikäisyytensä loppuun – silloin kun elää lakisääteisillä korvauksilla ennen eläkeikää. Se on hyvin kohtuullisesti tulevaa työttömien aktiivimallia vastaava vaatimus toimimisesta asiassa, johon ei lainkaan pysty vaikuttamaan, ja syyllistysyhteiskunnalle tärkeä vastine siitä, että epäkelpona yksilönä pystyy muun ajan liikkumaan ja seurustelemaan toisten raajarikkojen ja myös vammattomien ihmisten kanssa, jopa touhuamaan mukana ties missä arveluttavissa, Suomen kilpailukykyä rapauttavissa kansalaisjärjestötoiminnoissa, kehittämään itseään harrastuskerhoissa tai yleisöluennoilla ja – mikä pahinta – pelkällä katukuvassa näkymisellään edistämään demokratiaa ja yhdenvertaisuutta, ymmärtämystä erilaisista elämäntilanteista ja globaalia solidaarisuutta. Eläkeikään tulleelta ei sitten enää edellytettäisi sen enempää passiivisuutensa kuin aktiivisuutensa todistamista, olipa raihnainen tai työtön. Viilaahan indeksileikkuri eläkkeen joka tapauksessa elämiseen riittämättömäksi.

En ole tarkemmin pohtinut kaikkia passiivimallin yksityiskohtia. Luonnollisesti on selvää, ettei passiivisuuden ilmentämiseen riittäisi yöaikainen liikkumattomuus ja syrjäytyneenä olemisen teeskentely. Kuitenkin laissa on ilman muuta järkevää antaa madollisuus jakaa tuo 65 päivän aikana pidettävä 18 tunnin passiivisuusjakso niin lyhyisiin pätkiin, että ei tule tarvetta päästä vessaan sinä aikana, joksi viranomaiset kulloinkin ottavat haltuunsa wc-käynnissä välttämättömän rollaattorin, kyynärsauvat tms. välineen. Tietysti omatoimisesti elävälle rammalle voitaisiin laittaa pitemmäksikin apuvälineettömyysajaksi pakkovaipat, mutta siitä syntyisi todennäköisesti harmillista viranomaisen väkivaltaista vastustamista sekä oikeudenkäyntikuluja jotka jäisivät yhteiskunnan maksettavaksi, koska surkimusten pieneläkkeistä ei voitaisi niitä ulosmitata. Suomen tapahtumat saattaisivat myös tällöin herättää kilpailukykyä kohottamatonta huomiota ulkomailla.

Passiivisuusmallin viranomaisvalvonta työllistäisi lisää muutenkin liiallista, tuottamatonta julkissektorin henkilökuntaa jatkuvassa apuvälineiden käytön estämisessä ja taas tarvitsijoidensa käyttöön palauttamisessa, mutta pieni hintahan se olisi siitä, että yhdenvertaisen ihmisyyden harha saataisiin poistetuksi Suomesta.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Rammalta puuttuu kyky liikkua omin jaloin.
Työttömältä puuttuu mahdollisuus mennä töihin ja saada reilulla työllä elantonsa.
Kävelemään kyvytön ei ole itse valinnut vapaasti vammaansa vaihtoehtona vammattomuudelle.
Työtön valitsisi melkein sataprosenttisesti mieluummin työn kuin työttömyyden – mutta hänkään ei saa valita.

Hallitus ja eduskunta eivät voi parantaa ihmisyksilöiden fyysisiä vammoja päätöksillään. Sitä onneksi tehdään Suomessa nykylääketieteen mahdollisuusien rajoissa jo varsin taitavasti ja kustannustehokkaasti muutenkin – siihen asti, kunnes suunnitellussa muodossa oleva sote tulee voimaan.

Työttömälle valtiojohto tai paikallishallinto voisi tarjota työtä kunnon palkalla. Ihmisarvoa halventava, kafkamainen kikkailu ei ole sivistysmaalle sopivaa politiikkaa.

Maanantaina 18.12.2017 on eduskunnan esityslistalla:
”6   Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta
Hallituksen esitys      HE 124/2017 vp
Valiokunnan mietintö  StVM 22/2017 vp
Toinen käsittely”

Toivotan Sinulle joulumieltä ja kulunutta parempaa toista vuosisataa kotimaassamme!

 

Kunnioittavasti, potkurollaattorinsa riistämistä odottaen

Marjatta Laiho
[yhteystiedot] <<

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Syyttömille, punavihreille kansanedustajille laitoin alkusanat, joissa kerroin lähettäväni tekstini vain tiedoksi, ja esitin aluksi arvioni heidän poliittisesta toiminnastaan: ”Kiitos Sinulle, että puolustat ihmisoikeuksia Suomen 110-vuotiaassa eduskunnassa!” Lopuksi kirjoitin: ”Toivotan Sinulle ihanaa joulunaikaa ja jaksamista istuvan luddiittihallituksen kanssa, joka pirstoo hyvinvointivaltion tehokasta – myös kustannustehokasta – koneistoa minkä kerkiää!”

Tänään – eipäs kun huomenna tiistaina 19.12. – nähdään, onko kansanedustuslaitoksemme jäsenillä hiventäkään tervettä järkeä päässään vai hyväksyykö heidän enemmistönsä näin mielipuolisen aktiivimallilakiesityksen, joka tuo väistämättä mieleen natsi-Saksan ”juutalaislakien” sekä myös vammaisiin, rauhanaktivisteihin ym. kohdistuvien ihmisoikeuksien poistamislakien vähittäisen kiristämisen ja massiivisen kansanmurhan toteuttamisen.

]]>
0 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247821-aktiivimalli-vs-passiivimalli#comments Avoin demokratia Eduskunta Euroopan ihmisoikeussopimus Hallituksen työttömyyspolitiikka Ihmisoikeudet Suomessa Mon, 18 Dec 2017 09:08:08 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247821-aktiivimalli-vs-passiivimalli
Minä myös olen saaliseläin – vapaata riistaa http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa <p>#Metoo</p><p>Viisivuotiaina karkasimme luvalliselta muutaman korttelin alueelta, jolla ei tarvinnut ylittää muuta tietä kuin asuintalojen pihoihin menevä. Menimme ison kadun reunaan, katsoimme tarkkaan molempiin suuntiin, epäröimme ja katsoimme uudestaan. Sitten ryntäsimme tytöissä toiselle puolelle. Seisoimme vähän aikaa siellä suojatien reunassa, kunnes taas autottomalla hetkellä palasimme takaisin &rdquo;turva-alueelle&rdquo;.</p><p>Vuonna 1958 autoliikenne ei ollut kovin vilkasta Järvenpään kauppalan keskustassa, ja oli vielä vuosikausia sen ensimmäisen pääkadun asfaltointiin. Tulimme kotipihaan jatkamaan leikkejä. Myöhemmin kotona isä ja äiti pitivät minulle ankaran puhuttelun. Naapurin setä oli käynyt kertomassa nähneensä kaksi talon pikkutyttöä kadun väärällä puolella. Mekin olimme nähneet hänet, mutta koska hän meni menojaan tien toista laitaa meistä piittaamatta, luulimme, ettei hän ollut huomannut meitä. Jo silloin aloin ihmetellä, miksei se aikuinen setä tullut torumaan meitä lapsia ja huolehtinut, että pääsisimme turvallisesti takaisin kotinurkille. Kanteli vain vanhemmille. En tullut tietämään, saiko toinen tyttö samanmoiset moitteet.</p><p>Kurittomia pikkuneitejä ei kukaan ahdistellut &ndash; ennen vanhempien aiheellista nuhtelua. Varmaan jo tuolloin olin oppinut tietämään, että kun tultiin asemanmäkeä alas junamatkalta, tien poskessa lorvaili juoppojengi, joka saattoi huudella rumia ohikulkijoille. Kerran pahalta haiseva setä astui meitä kohti ja tahtoi silittää tukkaani. Vanhempani astuivat väliin ja tempaisivat minut suojaansa, niin että miehen sormenpäät ehtivät vain hipaista hiuksiani. Inhon väristyksen muisto elää silti vahvana mielessäni. Samaa tehtiin omalle tyttärelleni &ndash; ja hänen lapsilleen. Suomalaisen viinaveljeskunnan katkeamaton perinne? Kun sain kulkea yksin junalla, osasin aina ottaa spurtin kännikalojen ohi ja säästyin käsiksi käymiseltä. Huutelut olivat mitä moninaisimpia.</p><p>* * *</p><p>Vietin kesälomani mummulassa Tuusulan Jokelan kylässä, kymmenen minuutin junamatkan päässä kotoa. Kerran 12-vuotiaana menin uimaan Jokelan lammelle kivenheiton päähän koulusta, jossa kouluampuja surmasi kahdeksan oppilasta ja opettajaa sekä itsensä syksyllä 2007. Lammesta käytettiin yleisemmin nimeä Kuolemankuoppa, joskus siihen hukkuneiden lasten muistoksi. Kun olin vasta päässyt veteen, muut uimassa olevat tytöt ryntäsivät sieltä hiekkarannalle ja varoittivat minuakin paikalle tulleesta isosta pojasta. Uimahoususilleen riisuutuvia poikia oli kolme tai neljä, mutta tytöt nimesivät vain yhden varottavaksi. En tuntenut 14&ndash;15-vuotiaita kavereita, ja ajattelin, etteivät he nyt sentään kai yrittäisi hukuttaa uimassa olijaa, enkä noussut vedestä. Päätin vain varalta uida niin matalassa, että jalat ottavat pohjaan.</p><p>Pojat tulivat veteen ja uiskentelivat sopivalla, ei häiritsevällä etäisyydellä minusta. Se kammottu jätkä kääntyi yhtäkkiä minuun päin, kun uin sammakkoa, ja sukelsi alleni. Luulin hänen aikovan käyttää minua apuna sukellusharjoituksessaan ja sujahtaa alitseni, enkä säikähtänyt. Sankari sukelsikin altani, mutta mennessään hän työnsi kätensä haaroväliini ja kouri sieltä sormillaan. Säntäsin vauhkona rannalle. Sinä kesänä taisin sitten käydä uimassa vain parin kilometrin päässä olevalla toisella lammikolla, savikuopalla nimeltä Saffari. Minut valtaa likaisen tahmainen tuntemus edelleen muistaessani aggressiivisen toisen sukupuolen edustajan sormien kosketusta uimapukuni ulkopuoleen sieltä, mistä ei ollut lupa.</p><p>Uima-ahdistelu ei ehkä ollut ensimmäinen kokemani varsinainen seksuaalinen häirintä. Kaduillakin eri-ikäiset miehet alkoivat kähmiä minua ollessani 12-vuotias. Järjestelmällisen seksuaalisen väkivallan uhriksi jouduin 13-vuotiaana, kun olin muuttanut asumaan leskeksi jääneen mummini luokse Jokelaan. Lähellä asuva alkoholiongelmainen mies tuntui suorastaan kyttäävän minua, kun astelin muutaman sadan metrin matkaa kyliltä tai rautatieasemalta mummulaan. Hän yritti halata ja lääppiä, vakuutti haluavansa mennä kanssani naimisiin. Mummi tiesi kertoa, että äijällä oli vaimo ja liuta lapsia kotonaan.</p><p>En voinut ymmärtää, että joku nainen voi elää sellaisen hyypiön kanssa, mennä sänkyyn hänen viereensä. Kuinka lapsia saattoi syntyä yhä lisää perheeseen? Käsittämättömintä minusta oli, että omat aikuiseni viittasivat kintaalla ahdistelulleni. Kerroin vanhemmille ja mummille &rdquo;kosiomiehestä&rdquo; odottaen empatiaa ja kanssasuuttumusta. Kysyin isältä, voisiko hän mennä sanomaan sille tyypille, ettei aikuisen sovi tehdä sillä lailla lapsen ikäiselle. Isä ynähti jotain epämääräistä ikään kuin ottamatta kantaa koko asiaan. Mummi, joka oli varsin tomera nainen, huitaisi häirintäni sivuun kuin itsestäänselvyytenä, jota nyt ilman muuta tapahtuu, naiselle. Hän oli syntynyt kohta Minna Canthin kuoltua 1800-luvun lopulla. Koin läheisteni ilmaisevan minulle suoraan, että mitäs tyttö kuljet kaverittomana yksin ja olet vammainen, etkä pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun...</p><p>En tiedä, joutuiko kähmijä-äijä laitokseen vai mihin, mutta se alentava kujanjuoksuni jatkui vain parin vuoden ajan. Kaikkialla muuallakin tuli tuhkatiheästi vastaan ivahuutoja ja häirintää. Eikä Suomessa 1960-luvulla juuri ulkomaalaistaustaiselta näyttäviä liikkunut.</p><p>* * *</p><p>Nuoruusaikoinani tuntui kuitenkin aivan turvalliselta kulkea liftaamalla pitkin maata. Kerran matkatessani kahden nuoren miehen kanssa pakettiauton etupenkillä Turusta Porin suuntaan heitettiin ronskiakin herjaa ja naurettiin makeasti. Ykskaks keskipaikalla istuja löi kämmenensä toiselle rinnalleni ja rutisti. Riuhdoin itseni irti ja vetäydyin ovea kohti. Koin sulkeutuvani kuin simpukka. Olin luullut juttelevani kahden kivan kaverin kanssa niitä näitä heidän tarjottuaan ystävällisesti kyydin. Eikä ollut siihen asti ollut rajaa, kuinka pitkälle lähisuhteeseen saattaisin sopivan tilaisuuden sattuessa jommankumman kanssa mennä &ndash; jos he olisivat kohdelleet minua ihmisarvoisesti.</p><p>Huoltoasemalle tankkaamaan poikettaessa en lähtenyt mukaan kahville, enkä kysynyt, olisivatko herrasmiehet tarjonneet. Painelin tien poskeen nostamaan peukaloani jatkomatkaa varten, vähän entistä enemmän varuillani ja sivistyneempää kyytijää toivoen. Joillakin myöhemmillä liftausreissuilla sattui pelottavampaakin, mutta selvisin onneksi naarmuitta eroon ikävästä seurasta.</p><p>Perheen perustamisen ja lapsen kanssa kuljettujen vuosien aikana sain olla enemmän rauhassa katuhäirinnältä, mutta joskus yksin liikkuessani kuulin kyllä entisenlaista haukkumista ja kohtasin fyysistäkin koskemattomuuden loukkaamista. Kun nivelrikkoni eteni ja onnuin vuosi vuodelta pahemmin, myös häirintä ja huutelu lisääntyivät. Arvonimet &rdquo;huora&rdquo; ja &rdquo;ämmä&rdquo; saivat rinnalleen &rdquo;invalidin&rdquo; ja &rdquo;linkuttajan&rdquo;. Niin nuoret pojanviikarit kuin kaikenikäiset humalaiset herrasmiehet kulkivat nauraa räkättäen rinnallani matkien könkkäämistäni. Päihtyneenä hoipertelijasta oli kai kivaa kokeilla, menenkö nurin, kun vähän kädellä tökkäisee. Menen minä.&nbsp; Ehkä tulee vielä aika, jolloin joku isänmaallisuuttaan tyrkkää pyörätuolini junan alle kestävyysvajeen vähentämiseksi.</p><p>* * *</p><p>Sanallinen ja lievä käsiksi käyminen jatkui noin siihen asti, että olin viisikymppinen, ilmeten useimmilla kerroilla, kun liikuin illansuussa tai myöhempään kaupunkitilassa. Sen omituinen väheneminen ja lähes lakkaaminen ei tapahtunut suoranaisesti joutuessani ottamaan liikkumisapuvälineitä käyttööni 1990-luvun lopulla, ja se tapahtui kuitenkin ennen muuttamistani pois ravintolakeskittymän vierestä vuonna 2005.</p><p>Tapahtuiko juuri vuosituhannen vaihteessa jokin muutos suomalaisessa mielenmaisemassa? Kotimaahamme &ndash; ainakin pääkaupunkiseudulle &ndash; oli tuolloin jo asettunut asumaan merkittävä määrä ei-suomalaissyntyiseltä näyttäviä ihmisiä. Kaappasikohan katupartioijien &rdquo;isänmaallinen kansanrintama&rdquo; nämä &rdquo;muukalaiset&rdquo; sijaissyyllisiksi? Johtiko se siihen, että suomalaissyntyiset miehet alkoivat oikeasti vältellä naisten ahdistelua? Eihän vaikuttaisi kovin uskottavalta, jos samat jätkät irvailisivat ja lääppisivät tuntemattomia maannaisiaan kadulla ollessaan pelkästään suomalaisten seurassa ja sitten alkaisivat urheasti &rdquo;puolustaa&rdquo; häirintänsä kohteita, kun näköpiiriin astelisi ulkomaalaisen näköistä miesväkeä.</p><p>Oli syy mikä tahansa, on hyvä jos naisten turvallisuus on parantunut. Kunhan se ei merkitse joidenkin muiden turvattomuuden lisääntymistä! Olen nähnyt kuvottavia tilanteita, joissa suomalainen &rdquo;tavismies&rdquo; alkaa väkivaltaisia eleitä tehden huoritella tai syytellä mielettömästi huntuun sonnustautunutta tai muuten vierasmaalaiselta vaikuttavaa naista julkisella paikalla tai kulkuneuvossa. Usein aggressioita suunnataan myös &ndash; tai jopa nimenomaan &ndash; rattaissa istuviin pieniin lapsiin. Olen myös kokenut, että urhoollinen &rdquo;suomalaisnaisten puolustaja&rdquo; vaikenee helposti ja häipyy häntä koipien välissä, jos häneltä vain ystävällisesti ja asiallisesti kysyy perusteluja väitteilleen. Siihen toimintaan toivoisin maanmiehiltäni löytyvän reippaasti rohkeutta.</p><p>Kirjailija Minna Canthkin toivoi toki aikoinaan &rdquo;naisrauhaa&rdquo;. Ei hän sitä halunnut saada suomalaissisarilleen joidenkin &rdquo;toisten&rdquo; naisten turvaa rajoittamalla ja lapsia pelottelemalla. <a href="http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2016/01/29/rajoja-vaaditaan-kiinni-minna-canthin-nimissa---mita-kirjailija-itse-sanoisi-asiasta">Etelä-Suomen Sanomat</a> haastatteli tammikuussa 2016 Canth-tutkija Minna Maijalaa, joka sanoi: &rdquo;1800-luvun lopulla jokainen nainen, joka liikkui yksin ulkona etenkin hämärällä, asettui alttiiksi julkeille ehdotuksille ja väkivallan uhalle. Canthin elinaikana, eli 1800-luvulla, naiset eivät saaneet kulkea ilman saattajaa. [&ndash; &ndash;] Tämä johtui kaksinaismoralismista, miehelle annettiin enemmän vapauksia kuin naiselle. Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä ja liikkui ulkona sopimattomaan aikaan, ei ollut ajan käsityksen mukaan miehen vika, jos hän &rsquo;vietteli&rsquo; naisen.&rdquo;</p><p>Ja kuinka Suomessa joskus paheksuttiinkaan autoa ajavaa naista!</p><p>Minna Maijala toteaa: &rdquo;Meillä on ollut maailman parasta suhtautumista naisiin.&rdquo;<br />Ei mennä taaksepäin, ei eriytetä suhtautumista niihin ja näihin naisiin, miehiin, lapsiin, vanhuksiin, vaivaisiin, työtä paahtaviin tai työstä pois heitettyihin. Parannetaan edelleen suhtautumistamme, kohdataan toisemme ihmisarvoisina yksilöinä, pilkkaamatta, uhkaamatta ja rajoittamatta toistemme tilaa olla omana itsenään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> #Metoo

Viisivuotiaina karkasimme luvalliselta muutaman korttelin alueelta, jolla ei tarvinnut ylittää muuta tietä kuin asuintalojen pihoihin menevä. Menimme ison kadun reunaan, katsoimme tarkkaan molempiin suuntiin, epäröimme ja katsoimme uudestaan. Sitten ryntäsimme tytöissä toiselle puolelle. Seisoimme vähän aikaa siellä suojatien reunassa, kunnes taas autottomalla hetkellä palasimme takaisin ”turva-alueelle”.

Vuonna 1958 autoliikenne ei ollut kovin vilkasta Järvenpään kauppalan keskustassa, ja oli vielä vuosikausia sen ensimmäisen pääkadun asfaltointiin. Tulimme kotipihaan jatkamaan leikkejä. Myöhemmin kotona isä ja äiti pitivät minulle ankaran puhuttelun. Naapurin setä oli käynyt kertomassa nähneensä kaksi talon pikkutyttöä kadun väärällä puolella. Mekin olimme nähneet hänet, mutta koska hän meni menojaan tien toista laitaa meistä piittaamatta, luulimme, ettei hän ollut huomannut meitä. Jo silloin aloin ihmetellä, miksei se aikuinen setä tullut torumaan meitä lapsia ja huolehtinut, että pääsisimme turvallisesti takaisin kotinurkille. Kanteli vain vanhemmille. En tullut tietämään, saiko toinen tyttö samanmoiset moitteet.

Kurittomia pikkuneitejä ei kukaan ahdistellut – ennen vanhempien aiheellista nuhtelua. Varmaan jo tuolloin olin oppinut tietämään, että kun tultiin asemanmäkeä alas junamatkalta, tien poskessa lorvaili juoppojengi, joka saattoi huudella rumia ohikulkijoille. Kerran pahalta haiseva setä astui meitä kohti ja tahtoi silittää tukkaani. Vanhempani astuivat väliin ja tempaisivat minut suojaansa, niin että miehen sormenpäät ehtivät vain hipaista hiuksiani. Inhon väristyksen muisto elää silti vahvana mielessäni. Samaa tehtiin omalle tyttärelleni – ja hänen lapsilleen. Suomalaisen viinaveljeskunnan katkeamaton perinne? Kun sain kulkea yksin junalla, osasin aina ottaa spurtin kännikalojen ohi ja säästyin käsiksi käymiseltä. Huutelut olivat mitä moninaisimpia.

* * *

Vietin kesälomani mummulassa Tuusulan Jokelan kylässä, kymmenen minuutin junamatkan päässä kotoa. Kerran 12-vuotiaana menin uimaan Jokelan lammelle kivenheiton päähän koulusta, jossa kouluampuja surmasi kahdeksan oppilasta ja opettajaa sekä itsensä syksyllä 2007. Lammesta käytettiin yleisemmin nimeä Kuolemankuoppa, joskus siihen hukkuneiden lasten muistoksi. Kun olin vasta päässyt veteen, muut uimassa olevat tytöt ryntäsivät sieltä hiekkarannalle ja varoittivat minuakin paikalle tulleesta isosta pojasta. Uimahoususilleen riisuutuvia poikia oli kolme tai neljä, mutta tytöt nimesivät vain yhden varottavaksi. En tuntenut 14–15-vuotiaita kavereita, ja ajattelin, etteivät he nyt sentään kai yrittäisi hukuttaa uimassa olijaa, enkä noussut vedestä. Päätin vain varalta uida niin matalassa, että jalat ottavat pohjaan.

Pojat tulivat veteen ja uiskentelivat sopivalla, ei häiritsevällä etäisyydellä minusta. Se kammottu jätkä kääntyi yhtäkkiä minuun päin, kun uin sammakkoa, ja sukelsi alleni. Luulin hänen aikovan käyttää minua apuna sukellusharjoituksessaan ja sujahtaa alitseni, enkä säikähtänyt. Sankari sukelsikin altani, mutta mennessään hän työnsi kätensä haaroväliini ja kouri sieltä sormillaan. Säntäsin vauhkona rannalle. Sinä kesänä taisin sitten käydä uimassa vain parin kilometrin päässä olevalla toisella lammikolla, savikuopalla nimeltä Saffari. Minut valtaa likaisen tahmainen tuntemus edelleen muistaessani aggressiivisen toisen sukupuolen edustajan sormien kosketusta uimapukuni ulkopuoleen sieltä, mistä ei ollut lupa.

Uima-ahdistelu ei ehkä ollut ensimmäinen kokemani varsinainen seksuaalinen häirintä. Kaduillakin eri-ikäiset miehet alkoivat kähmiä minua ollessani 12-vuotias. Järjestelmällisen seksuaalisen väkivallan uhriksi jouduin 13-vuotiaana, kun olin muuttanut asumaan leskeksi jääneen mummini luokse Jokelaan. Lähellä asuva alkoholiongelmainen mies tuntui suorastaan kyttäävän minua, kun astelin muutaman sadan metrin matkaa kyliltä tai rautatieasemalta mummulaan. Hän yritti halata ja lääppiä, vakuutti haluavansa mennä kanssani naimisiin. Mummi tiesi kertoa, että äijällä oli vaimo ja liuta lapsia kotonaan.

En voinut ymmärtää, että joku nainen voi elää sellaisen hyypiön kanssa, mennä sänkyyn hänen viereensä. Kuinka lapsia saattoi syntyä yhä lisää perheeseen? Käsittämättömintä minusta oli, että omat aikuiseni viittasivat kintaalla ahdistelulleni. Kerroin vanhemmille ja mummille ”kosiomiehestä” odottaen empatiaa ja kanssasuuttumusta. Kysyin isältä, voisiko hän mennä sanomaan sille tyypille, ettei aikuisen sovi tehdä sillä lailla lapsen ikäiselle. Isä ynähti jotain epämääräistä ikään kuin ottamatta kantaa koko asiaan. Mummi, joka oli varsin tomera nainen, huitaisi häirintäni sivuun kuin itsestäänselvyytenä, jota nyt ilman muuta tapahtuu, naiselle. Hän oli syntynyt kohta Minna Canthin kuoltua 1800-luvun lopulla. Koin läheisteni ilmaisevan minulle suoraan, että mitäs tyttö kuljet kaverittomana yksin ja olet vammainen, etkä pysty juoksemaan tarpeeksi nopeasti karkuun...

En tiedä, joutuiko kähmijä-äijä laitokseen vai mihin, mutta se alentava kujanjuoksuni jatkui vain parin vuoden ajan. Kaikkialla muuallakin tuli tuhkatiheästi vastaan ivahuutoja ja häirintää. Eikä Suomessa 1960-luvulla juuri ulkomaalaistaustaiselta näyttäviä liikkunut.

* * *

Nuoruusaikoinani tuntui kuitenkin aivan turvalliselta kulkea liftaamalla pitkin maata. Kerran matkatessani kahden nuoren miehen kanssa pakettiauton etupenkillä Turusta Porin suuntaan heitettiin ronskiakin herjaa ja naurettiin makeasti. Ykskaks keskipaikalla istuja löi kämmenensä toiselle rinnalleni ja rutisti. Riuhdoin itseni irti ja vetäydyin ovea kohti. Koin sulkeutuvani kuin simpukka. Olin luullut juttelevani kahden kivan kaverin kanssa niitä näitä heidän tarjottuaan ystävällisesti kyydin. Eikä ollut siihen asti ollut rajaa, kuinka pitkälle lähisuhteeseen saattaisin sopivan tilaisuuden sattuessa jommankumman kanssa mennä – jos he olisivat kohdelleet minua ihmisarvoisesti.

Huoltoasemalle tankkaamaan poikettaessa en lähtenyt mukaan kahville, enkä kysynyt, olisivatko herrasmiehet tarjonneet. Painelin tien poskeen nostamaan peukaloani jatkomatkaa varten, vähän entistä enemmän varuillani ja sivistyneempää kyytijää toivoen. Joillakin myöhemmillä liftausreissuilla sattui pelottavampaakin, mutta selvisin onneksi naarmuitta eroon ikävästä seurasta.

Perheen perustamisen ja lapsen kanssa kuljettujen vuosien aikana sain olla enemmän rauhassa katuhäirinnältä, mutta joskus yksin liikkuessani kuulin kyllä entisenlaista haukkumista ja kohtasin fyysistäkin koskemattomuuden loukkaamista. Kun nivelrikkoni eteni ja onnuin vuosi vuodelta pahemmin, myös häirintä ja huutelu lisääntyivät. Arvonimet ”huora” ja ”ämmä” saivat rinnalleen ”invalidin” ja ”linkuttajan”. Niin nuoret pojanviikarit kuin kaikenikäiset humalaiset herrasmiehet kulkivat nauraa räkättäen rinnallani matkien könkkäämistäni. Päihtyneenä hoipertelijasta oli kai kivaa kokeilla, menenkö nurin, kun vähän kädellä tökkäisee. Menen minä.  Ehkä tulee vielä aika, jolloin joku isänmaallisuuttaan tyrkkää pyörätuolini junan alle kestävyysvajeen vähentämiseksi.

* * *

Sanallinen ja lievä käsiksi käyminen jatkui noin siihen asti, että olin viisikymppinen, ilmeten useimmilla kerroilla, kun liikuin illansuussa tai myöhempään kaupunkitilassa. Sen omituinen väheneminen ja lähes lakkaaminen ei tapahtunut suoranaisesti joutuessani ottamaan liikkumisapuvälineitä käyttööni 1990-luvun lopulla, ja se tapahtui kuitenkin ennen muuttamistani pois ravintolakeskittymän vierestä vuonna 2005.

Tapahtuiko juuri vuosituhannen vaihteessa jokin muutos suomalaisessa mielenmaisemassa? Kotimaahamme – ainakin pääkaupunkiseudulle – oli tuolloin jo asettunut asumaan merkittävä määrä ei-suomalaissyntyiseltä näyttäviä ihmisiä. Kaappasikohan katupartioijien ”isänmaallinen kansanrintama” nämä ”muukalaiset” sijaissyyllisiksi? Johtiko se siihen, että suomalaissyntyiset miehet alkoivat oikeasti vältellä naisten ahdistelua? Eihän vaikuttaisi kovin uskottavalta, jos samat jätkät irvailisivat ja lääppisivät tuntemattomia maannaisiaan kadulla ollessaan pelkästään suomalaisten seurassa ja sitten alkaisivat urheasti ”puolustaa” häirintänsä kohteita, kun näköpiiriin astelisi ulkomaalaisen näköistä miesväkeä.

Oli syy mikä tahansa, on hyvä jos naisten turvallisuus on parantunut. Kunhan se ei merkitse joidenkin muiden turvattomuuden lisääntymistä! Olen nähnyt kuvottavia tilanteita, joissa suomalainen ”tavismies” alkaa väkivaltaisia eleitä tehden huoritella tai syytellä mielettömästi huntuun sonnustautunutta tai muuten vierasmaalaiselta vaikuttavaa naista julkisella paikalla tai kulkuneuvossa. Usein aggressioita suunnataan myös – tai jopa nimenomaan – rattaissa istuviin pieniin lapsiin. Olen myös kokenut, että urhoollinen ”suomalaisnaisten puolustaja” vaikenee helposti ja häipyy häntä koipien välissä, jos häneltä vain ystävällisesti ja asiallisesti kysyy perusteluja väitteilleen. Siihen toimintaan toivoisin maanmiehiltäni löytyvän reippaasti rohkeutta.

Kirjailija Minna Canthkin toivoi toki aikoinaan ”naisrauhaa”. Ei hän sitä halunnut saada suomalaissisarilleen joidenkin ”toisten” naisten turvaa rajoittamalla ja lapsia pelottelemalla. Etelä-Suomen Sanomat haastatteli tammikuussa 2016 Canth-tutkija Minna Maijalaa, joka sanoi: ”1800-luvun lopulla jokainen nainen, joka liikkui yksin ulkona etenkin hämärällä, asettui alttiiksi julkeille ehdotuksille ja väkivallan uhalle. Canthin elinaikana, eli 1800-luvulla, naiset eivät saaneet kulkea ilman saattajaa. [– –] Tämä johtui kaksinaismoralismista, miehelle annettiin enemmän vapauksia kuin naiselle. Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä ja liikkui ulkona sopimattomaan aikaan, ei ollut ajan käsityksen mukaan miehen vika, jos hän ’vietteli’ naisen.”

Ja kuinka Suomessa joskus paheksuttiinkaan autoa ajavaa naista!

Minna Maijala toteaa: ”Meillä on ollut maailman parasta suhtautumista naisiin.”
Ei mennä taaksepäin, ei eriytetä suhtautumista niihin ja näihin naisiin, miehiin, lapsiin, vanhuksiin, vaivaisiin, työtä paahtaviin tai työstä pois heitettyihin. Parannetaan edelleen suhtautumistamme, kohdataan toisemme ihmisarvoisina yksilöinä, pilkkaamatta, uhkaamatta ja rajoittamatta toistemme tilaa olla omana itsenään!

]]>
0 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa#comments Ihmisoikeudet Katuturvallisuus Maahanmuutto Oikeudenmukaisuus käsite Sukupuolten tasa-arvo Tue, 17 Oct 2017 13:50:51 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244594-mina-myos-olen-saaliselain-vapaata-riistaa