MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

60 vuotta sitten

Oli ilta. Minulle oli jo laitettu pyjama päälle. Olin hyvin väsynyt ja tahdoin päästä nukkumaan. Ihmettelin, miksi isä ja äiti touhottivat jotakin kummallista, eivätkä vieneet minua sänkyyn. Sitten toinen heistä sanoi, että minun pitääkin pukea ulkovaateet päälleni. Aloin hämmästyneenä riisua pyjaman paitaa harmitellen, että oli yleensä vaihdettu päivävaatteet pois, jos ne kerran puetaan heti uudestaan, mutta äiti tuli estelemään ja sanoi, että pannaankin lämmin takki ja housut uniasun päälle. Kun minut oli puettu myssyyn ja kintaisiinkin, isä nosti minut syliinsä, ja äiti kääri vielä viltin ympärilleni. Sitten menimme kaikki rappukäytävässä muutaman porrasaskelman alas ensimmäisen kerroksen asunnostamme.

En vieläkään ymmärtänyt, mitä oli tekeillä ja mietin, mihin nyt iltamyöhällä oikein mennään. Ei menty oikeastaan mihinkään. Äiti ja isä seisahtuivat heti kolmikerroksisen kerrostalomme ulko-oven eteen pihalle ja alkoivat tuijottaa taivaalle. Olin kuullut jo aikaisemmin oudon sanan ”Sputnik” vilahtelevan heidän keskinäisissä puheissaan, mutta sen merkitys oli jäänyt epäselväksi. Nyt sen pitikin olla tulossa tuonne taivaalle. Jompikumpi vanhemmistani huudahti, että tuolla se näkyy. Yritin tutkia silmilläni taivasta sieltä radan yläpuolelta, minne isä ja äiti osoittivat. He sanoivat, että siellä on tähti, joka liikkuu, se Sputnik. Kesti pitkän aikaa, että lopulta erotin kymmenien tähtien seassa yhden liikkuvan. Se oli jo melkein puolivälissä avoimesti näkyvissä olevaa taivaan kaistaletta.

Isä ja äiti olivat ehtineet sinä aikana jo selittää, että Sputnik on Neuvostoliitosta taivaalle, oikeaan avaruuteen, ammuttu raketti. Myös maailman hienoimman ja rikkaimman maan asukkaat, amerikkalaiset, olivat tehneet avaruustutkimusta, mutta kautta aikojen kaikkein ensimmäisen avaruusraketin oli nyt saanut lähetetyksi jotenkin kammottavan ”suuri ja mahtava", kummallinen kommunistimaa Suomen naapurissa, Neuvostoliitto. Ja me katselimme sen Sputnikin menoa kotipihamme yli!

Liikkuva tähti kulki suoraviivaisesti ja määrätietoisesti pihan ylitse, ja tuntui, että se katosi aivan turhan pian päidemme yläpuolella katon reunan taakse. Toisella puolella taloamme oli muita kauppalan rakennuksia. Emme varmaan olisi enää nähneet Sputnikia, vaikka isä olisi juossut minua sylissään kantaen talon toiselle puolelle. Menimme sisään, minut riisuttiin taas yöpukusilleni ja pääsin nukkumaan. Olin neljä vuotta, seitsemän kuukautta ja viikon vanha.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Koko ns. avaruusaika on tapahtunut sinun läsnäollessa, täällä vähän sama homma. Tähtiin ne ei meitä ehdi kuskata, tähän yhteen on nyt tyytyminen. Mutta mikäs tässä sikäli, kun ollaan jo "perillä" ;D

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Sinullapas oli hieno lapsuusmuisto. Minä muistan vain mummulan ensimmäisen automaattipyykkikoneen. Kun masiina käynnistettiin ensimmäisen kerran, perheemme seisoi vieressä tuijottamassa konetta koko ohjelman ajan. Oli se vaan vekkuli vekotin siihen aikaan.

En ollut edes syntynyt, kun Sputnik lähti ilmaan, mutta vielä omassa lapsuudessani pyykkikone oli suuri ihme pienituloisten työläisten kodissa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Muistan... Silloin meidän kirkonkylä oli niin niukkavaloinen, että sputnikin näki hyvin taivaansydessä. Lehdissä li tietoja milloin sen avaruusihmeen saattoi nähdä.
Muutaman vuoden kuluttua samaan aikaan saattoi nähdä useampia valokulkuja..

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Olen melkein Marjatan ikäinen ja katsoimme myös äidin ja isän kanssa Sputnikia.

Minusta se hieman teki pientä mutkaa koko ajan ja kysyinkin vanhemmiltani: "Väisteleekö se tähtiä?" Mutta eivät he siihen osanneet vastata.

Joka tapauksessa yksi elämäni ensimmäisistä muistoista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sputnikkeja katselimme serkkujeni kanssa 60-luvulla tähtitaivaalta. Silloin niitä vilisi jo sen verran paljon, että jaksoi jatkaa tarkkailua niin kauan, kunnes jonkun bongasi.

Ensimmäisen avaruuskävelyn iltapäivälehden kirkuvassa otsikossa muistan henkilökohtaisesti ja kuukävelyhän nyt oli vasta hiljan. Tosin mustavalkotelkkarista sitä kesäisenä lämpimänä aamupäivänä seurailtiin.

Kaj Granlund

On samanlaiset muistot Sputnikista syksyltä 1957. Radion uutisista saimme tietää mihin kellonaikaan piti mennä katsomaan taivaalle ja sama porukka kokoontui pihalle illasta toiseen.

Muistan myös kun Laika-koira hieman myöhemmin samana vuonna kierteli taivaalla Sputnik II:ssa. Toinen näistä Sputnikeista lähetti radiotaajuuksilla säännöllisen signaalin (piip .. piip), jota kuuntelimme. Sitä en muista kumpi se oli.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Se oli sitä aikaa, kun kodeissa oli vielä radioVASTAANOTTIMIA, joiden lyhytaalloilta etsiskeltiin Luxenburgia, Madridia tai Lontoota. Keskipitkiltä aalloilta löytyi asemia, joilta kuuluu lennätinviestin sähkötystä morsemerkein (tititi taataataaa... tit ... taati ...). Kun radio meni rikki, kutsuttiin kotiin radionkorjaaja, joka vaihtoi kuumumisesta simahtaneen lasisen radioputken kojeen syövereistä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juu, kyllä. Moskovasta tuli jylhää juttua: siellä oli studioissa kovat kaikupohjat. Yksikin mamma päästeli suomenkielellä varsin suurilla tehoilla, ja miesten äänet oli matalia ja vaikuttavia. Saati sitten se yks venäjänkielinen jehu, joka oli suurinpiirtein kuin jumala taivaankallelta olisi paahtanut. Vaikutavaa, se oli sitä aikaa. Mutta, lieventävänä asianhaarana lausun, että kuuntelimme kyllä Läntisiä lähteitä myös, etenkin Lontoota, josta Anselm Hollo ja cos. pitivät hyvää ohjelmaa, ja Lux-Em-Burg... tietysti.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Isäni oli innokas radioasemasurffailija ja DX-kuuntelija, mutta ei hän ainakaan meille muulle perheelle soittanut Moskovan terveisiä, saattoi kylläkin laittaa tuolta länsisuunnalta kuulumaan hyvää musiikkia tai mielestään kiinnostavaa puhetta. Isä istui usein ruokapöydässäkin isot vanhanajan kuulokkeet korvillaan.

Toimituksen poiminnat