*

MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

Jalkapuuhun vihkijät ja vihityt – vai rakastettaisiinko?

Huomenna keskiviikkona 13.9.2017 pastori Kai Sadinmaa kantaa jalkapuunsa Kallion kirkolta Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin eteen Bulevardi 16:een. Hänen vihkimänsä aviopari aikoo istuutua puolelta päivin seuraksi rangaistuslaitteeseen. Tuomiokapitulilla on tehtävänä vähemmän kadehdittava kurinpitopäätös siitä, rankaiseeko se vastoin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määräystä homopareja avioliittoon vihkinyttä pappia, ja jos, niin miten.

Katselen spektaakkelia turvallisesti kirkon ulkopuolelta. Unohdin viettää kevättalvella jumalaan uskomiseni päättymisen 50-vuotisjuhlaa. Olisi siitä pitänyt tehdä numeroa edes Facebookissa! Kerroin vanhemmilleni aika tuoreeltaan siitä, että olin päätynyt kohta 14 vuotta täytettyäni lopullisesti käsitykseen, etten näe yhtikäs mitään syytä kuvitella ihmisen omaksi kuvakseen luomaa, persoonallista Jumalaa vahtaamaan itseäni – ja samalla koko luomakuntaa – jostakin taivaallisista korkeuksistaan, etsien kaiken näkevällä katseellaan vikoja ja erehdyksiä ”vapaan tahtonsa” kanssa säheltävistä ihmispoloista. Ja suunnitellen säälimättömästi kuolemanjälkeistä rangaistusta itse kullekin syntisäkille.

Vuonna 1969, kun oli kai jo saavutettu julkisen keskustelun tasolla maallinen konsensus homoseksualismirikoksen poistamisesta rikoslaista, mikä toteutui eduskunnan päätöksellä virallisesti vuonna 1971, sain vihdoin kiristetyksi vanhempieni nimet paperiin, jossa he antoivat minulle luvan erota kirkosta. Koin suuren helpotuksentunteen, kun olin 16-vuotiaana vienyt lapun kirkkoherranvirastoon ja tiesin sen pyörivän byrokratian rattaissa irrottaen minut vihdoin jäsenyydestä yhteisössä, johon liittymisestä mielipidettäni ei ollut kysytty. Tautiluokituksesta homous poistettiin vasta 1981. Suomalaiseen sivistykseen jäi ”eheytyshoitojen” antajille kymmenen vuoden aukko kiusata julmasti seksuaalisesta suuntauksestaan epävarmoja kanssaihmisiä.

Homoavioliitot eivät kiinnostaneet minua tuolloin. Avoliitot lisäsivät jatkuvasti suosiotaan heteroilla, ja parisuhteiden virallistaminen tuntui vanhanaikaiselta riitiltä, joka karisisi pian historiaan. Vielä 1980-luvulla uskoin pitkään koko avioliittoinstituution olevan hiipumassa pois, eihän kukaan rynnännyt suoraan naimisiin asumatta ensin vuosia yhdessä puolisonsa kanssa. Hämmästelin vähän, miten tuttuni kuitenkin solmivat avioliittoja tuon tuostakin. Ehkä lapset olivat sopivan ikäisiä morsiustytöiksi ja sulhaspojiksi, ja oli kiva järjestää riemukas perhejuhla? No, olihan mahdollisessa kuolemantapauksessa turvallisempaa, jos perintöasiat olivat selkeitä. Senhän kyllä sai järjestetyksi keskinäisellä testamentillakin.

Häiden noustessa taas jossain vaiheessa muoti-ilmiöksi tyydyin toteamaan, että jos kerran kansa tahtoo aina vain naimisiin, niin menkööt! Sitten puhuttiinkin jo tasa-arvoisesta avioliittolaista, nolottavan myöhään verrattuna Ruotsiin ja muihin edistyksellisimpiin maihin. Suomalaiskansallisen perinteen mukaan asia kesti ja kesti, vaatien ensin viidentoista vuoden ihmisoikeuksia loukkaavan ”rekisteröidyn parisuhteen” kauden. Tänä vuonna vihdoin saimme hyvän ja ketään loukkaamattoman lain avioliitosta.

* * * * * * *

Luterilaisen kirkon jahkailua tiedossa olevan lainmuutoksen edessä on vaikea ymmärtää. Eikö olisi ollut helpompaa tehdä ajoissa selvä ratkaisu suuntaan mihin hyvänsä kuin jättäytyä tähän epäselvyyden hetteikköön, jossa kirkolla on virallinen vihkimisoikeus, mutta se kieltää avioliiton osalta jäseniään heidän sukupuoltensa kombinaation perusteella? Monille papeille taisi tulla yllätyksenä se juridinen tilanne, että kirkolla ei ole omia lakipykäliä avioliittoon vihittävien sukupuolista, vaan pelkkä viittaus valtakunnan lakiin. Tähän perustuu se, että pappi voi vihkiä pätevästi pariskunnan kuin pariskunnan, sanoipa kirkko, piispa tai arkkipiispa mitä tahansa.

Kirkon kanta on, että ”[v]aikka avioliittolaki muuttuu, kirkon oma opetus avioliitosta ei ole muuttunut. – – Kirkollinen avioliittoon vihkiminen koskee siten edelleen vain miehen ja naisen välistä avioliittoa.” Mutta, jos pappi vihkii samaa sukupuolta olevat, ”[v]ihkiminen on pätevä. Vihkivälle papille mahdollisesti koituvien seuraamusten arviointi kuuluu sen hiippakunnan tuomiokapitulille, jonka alaisuudessa kyseinen pappi työskentelee.”

Toisaalta voin toiveikkaasti ajatella, että aika parantaa haavat, ja yhä useampien pappien ruvetessa vihkimään yhdenvertaisesti kaikkia kaikkien kanssa tulee mahdottomaksi suoltaa kirkollisia rangaistuksia liukuhihnalta. Professori Eila Helanderin tekemässä selvityksessä esitetään useita vaihtoehtoja kirkon vihkioikeuden tulevaisuudelle. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan 35 prosenttia suomalaisista kannattaa kirkon tasa-arvoista avioliittoon vihkimistä ja 33 prosenttia vain miehen ja naisen, kertoo Ylen uutinen 6.9.2017.

Avioliittoasiasta päättää vuonna 2016 toimintansa aloittanut kirkolliskokous, jonka kausi päättyy vuonna 2020. Toivottavasti. Voihan asioita vieritellä aina myöhemmäksikin, jos on vaikeaa tehdä päätöstä. Sivusta katsoessa ei näyttäisi kauhean vaikealta, että papit voisivat toimia kukin omantuntonsa mukaisesti, vihkiä vain ”Raamatussa mainittuja” miehiä naisiin ja naisia miehiin tai kaikkia ihmisiä rakkaisiinsa. Arkkipiispa Kari Mäkinen on Ylen mukaan todennut, ”että kirkon ei ole syytä luopua vihkimisoikeudesta ainakaan avioliittolain muuttumisen vuoksi".

* * * * * * *

Kai Sadinmaa tietää jo mahdollisesti saamansa rangaistuksen, kun hänen teoksensa Ilmestyskirjan julkistustilaisuus pidetään hänen päästyään jalkapuusta. Myöhemmin käydään vielä paneelikeskustelu kirjan – ja ehkä avioliittolain ja vihkimisenkin tiimoilta.

Sain Ilmestyskirjan käsiini jo aikaisemmin, mutta kun se on kulkenut vain metromatkalukemisena, olen vielä alkupuolella teosta. Poimin tähän joitakin makupaloja:

”Erot hämärtyvät. Kaikki ovat vain yhtä sukuelinten sekamelskaa. – – Pornoistuneessa kulttuurissamme ihmisen kaikkein kaunein alue on häpäisty ja raiskattu.” (Sivu 42.)

"Virtuaalitodellisuuteen syntyvät uusheimot perustuvat vihaan ja ulossulkemiseen. – – Ajan ja paikan koordinaatit ovat kutistuneet ja tuottaneet tiivistettyä, ilmatiivistä ja ummehtunutta murhanhimoa.” (S. 44.)

”Kun tietopilvi kulkee mukanamme, olemme synnyttäneet alzheimer-maailmaa ilman inhimillistä muistia. – – Aivomme muotoutuvat lyhyeen ja pinnalliseen, eivätkä ne enää pysty käsittelemään isompia kokonaisuuksia.” (S. 45.)

”Me vyörymme eteenpäin vastustamattomasti, pysäyttämättömästi, alistumattomasti mutta ennen kaikkea hallitsemattomasti.” (S. 45.)

>>Todella vaarallinen amerikkalainen fasisti on ihminen, joka haluaa tehdä Yhdysvalloissa amerikkalaisella tavalla saman, minkä Hitler teki Saksassa preussilaisella tavalla. Amerikkalainen fasisti on mieluummin käyttämättä väkivaltaa. Hänen metodinsa on myrkyttää julkisen informaation kanavat. – – He väittävät olevansa yltiöisänmaallisia, muta he tulevat tuhoamaan kaikki perustuslain takaamat vapaudet. – – Käyttämällä samanaikaisesti valtion valtaa ja markkinoiden valtaa he voivat pitää tavallisen ihmisen ikuisessa alistussuhteessa.<<

Näin ennusti USA:n varapresidentti Henry Wallace New York Timesin haastattelussa vuonna 1944. (S. 47–48.)

”Maailman murtuessa sivistymättömät moukat astuvat esiin johdattamaan kansakunnat lopulliseen tuhoon. – – He tulevat kiihdyttämään ekokatastrofia.” (S. 49.)

”Pahuus ei ole niin vaarallinen vastustaja kuin tyhmyys. Pahuus voidaan aina paljastaa, tyhmyys livahtaa verkkojen läpi.”

Sitaatti Dietrich Bonhoefferilta: >>[– –] jokainen vahva ulkonainen vallanmuodostus, oli se sitten poliittista tai uskonnollista laadultaan, sokaisee suuren joukon ihmisiä tyhmyydellä.<<

”Valta on riippuvainen tyhmyydestä. – – Se, mitä halveksimme toisissa, kertoo samalla jotain itsestämme.” (S. 51.)

* * * * * * *

Mitä minusta kertoo se, että olen halveksinut syvästi Suomen istuvaa hallitusta 2015– sen ensi hetkistä alkaen?

Edellisen, kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin pääministeröimän hallituksen vahvasti oikeistopainotteinen politiikka oli ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä ja haavoitti lisää 1990-alun laman jälkeen heitteille jätettyjä, hauraimpiin pahoinvoinnin poimuihin uponneita suomalaisia. Siinä oli vielä kuitenkin aavistus järjen valoa mukana.

En tarkoita, että perusturvan sadan euron nosto olisi tullut suoraan valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (SDP) lämpimästä sydämestä, joka olisi sulattanut kokoomuspoikienkin päässä jäisen kalkulaattorin, sehän oli vain välttämätön toimenpide, etteivät vähimmällä elävät olisi ruuhkauttaneet totaalisesti toimeentuloluukkuja elinkustannusten noustessa.

Enkä usko, että vallankahvan vääntelyyn vähemmistönä osallistuneet sateenkaaren punavihreät värit olisivat painoarvollaan kallistaneet uusliberalistiset korvat ihmisoikeuksia kuuntelemaan.

Minulla on edelleenkin tunne, että noilla vuosien 2011–2015 välillä päällepäsmäreinä puuhastelleilla kapitalisteilla oli sittenkin aivoissaan sahajauhojen joukossa jotain tyhmyydestä poikkeavaa. Heidän kanssaan saattoi keskustella. En nyt sentään itse kokeillut, mutta joitakin dosentteja ja filosofeja pyöriskeli välillä hallituskuvioissa.

Eivätkä he kai olisi olleet yhtä helposti kuin SOS-hallitus kiedottavissa perusturvattomuudessaan tutisevan, ryssävihaisen populismin pikkusormen ympärille, kiihottamaan kansanryhmien keskinäistä kaunaa ja kateutta mielipuoliseen vihaväkivaltaan asti. Ainakaan ulkopoliittisesti.

En tiedä, toimiiko nykyinen pääministeri Juha Sipilä täysin tietoisesti, yhdistellen lahjakkaasti preussilaista ja amerikkalaista tapaa sokaista ihmisarvottomana pitämäänsä, työtä tekevää ja siitä toimeentulonsa tahtovaa rahvasta. Valtioneuvoston jäsenet toiseuttavat täsmälleen alkuperäiseen natsityyliin keskitysleireillä hävitettäviksi vanhat, sairaat, työttömät, vammaiset ja muuten köyhät. Miten nuo moukat saavat fanaattiset, ainoaan oikeaan uskontoonsa bunkkeroituneet "isis-soturinsa" seuraamaan itseään tuhoon kuin Hamelnin pillipiipari rotat? Kuka ihailee näitä Ilmestyskirjan petoja?

Kenelläkään ei voi olla vastuuta muusta kuin siitä, mistä hänellä on valta päättää. Jos vanhusten hoivakodin työntekijällä on kaksi kertaa enemmän hoidettavia kuin hän pystyy palvelemaan inhimillisesti ja arvostavasti, joku on päättänyt väärin hoitajamitoituksesta. Mahdoton työmäärä ei ole siitä suoriutumattoman ammattilaisen syy. Kunnan päättäjille on hallitus asettanut menoraamit, jotka eivät ole oikeassa suhteessa kohtuulliseen tarpeeseen. Vastuu on ylimmällä päättäjätasolla. Se ei hoida tänä päivänä velvollisuuksiaan huolehtia kaikkien Suomessa asuvien elämisestä ihmisarvoisesti.

Mitä Jeesus sanoisi tänään kirkkonsa rahanvaihtajille?

Jospa tavalliset ihmiset alkaisivat kaikkialla, omissa pienissä ympyröissään, miettiä jokaista ratkaisuaan lähimmäisenrakkauden näkökulmasta? Leviäisivätkö hyvien tekojen renkaat yhteisöelämän veden pinnalla ja yhyttäisivät yhä vallakkaampien tasojen toimijat piiriinsä? Saisimmeko sivistyksen takaisin kotimaamme perustaksi? Voisimmeko alkaa kunnioittaa valtiojohtoamme? Eettisesti oikein tekevää?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No Laiholla hyvä kirjoitus sinänsä. Laiho voisi katsoo you tube videon Howard Storm , niitä on useita videoita ja kait yhessä on ainakin tekstitys suomeksi. Sitten Laiho voisi lukee kirjan Nicky Cruz Juokse Poika Juokse-kirjan, se kait pitäisi olla kirjastoissa ja siitä on tehty muistaakseni jo yli 2 milj painosta jos en väärin muista, Vihreet on siinä hyvällä asialla, että luontoa pitää varjella, mutta miten se tehdään niin että työtä ja toimeentuloa sitten riittä kun väestöä on jo yli 7 miljardia. Seuraava hallitus voisikin olla kokoomus ja vihreet ja demarit ja vaikkapa ruotsalaiset runkona

Nämä homojutut kait niitä tutkitaan tieteen piirissä perimän muutoksista ja hormooneista ja aivotoiminnasta ja ympäristön vaikutuksista käsin ja kromosomitutkimustakin on olemassa-

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No kristikunta on kyllä hajallaan ja kokoontumiset ovat omissa karsinoissa vaikka kyllä kait Paavali sano ihan selvästi, että pitäs olla yksimielisiä eli pitäs pystyä kokoontumaan sitten yhdessä ja tässä varmaan onkin kristkunnalla parannuksen paikka olemassa. Parannushan tarkottaa sitä, että ei enää eletä saman mallin mukaan. Luther nimenomaan sano että parannusta pitää tehä joka päivä. Hyvä esimerkki on nunnista ja munkeista, he elävät aika vaatimattomasti. Kristikunta voisikin ottaa oppia nunninen ja munkkien elämästä ja sillai tehä sitä parannusta. Sovitus on kyllä jo valmiina, mutta kun siihen pitää käydä sisään elämään

Käyttäjän VinHirvel kuva
Väinö Hirvelä

Mielenkiintoinen kirjoitus. Tässä pari näkökulmaa.

1.
https://yle.fi/uutiset/3-9818777
"Kai Sadinmaa kiistää syytökset. Hän katsoo, että avioliitto on luterilaisessa ajattelussa valtiollinen instituutio ja sitä koskevat maalliset lait, eikä pappi voi julkisen vallan edustajana olla noudattamatta lakia. "

Miten voi olla, että yhtäkkiä maallista lakia tulisi papin totella mutta kun laittomien piilottelusta puhutaan niin yhtäkkiä pitäisikin seurata lähimmäisenrakkautta ja unohtaa maallinen laki?
Taitaa ennemminkin olla, että oli miten oli niin seurattava on punavihreää ideologiaa eikä millään omallatunnolla tai lain kunnioituksella ole mitään tekemistä tämänkään kanssa.

Tiesitkö myös, että kun Jeesus puhui lähimmäisen rakkaudesta hän nimenomaan tarkoitti maassa maaan tavalla tai maasta ulos?
Tämmöinen voi ateistilta helposti unohtua kun yrittää omaa ideologiaa pönkittää kivoilla lauseilla vanhoista kirjoista johon ei edse oikeasti usko.

2. Jeesus opettaa matteuksen evankeliumissa luku 22 37-40: " 37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Kolmas Mooseksen kirja

18. Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.

Tämä on Jeesuksen sanan vanhantestamentin pohja. Jeesus tunti kirjoitukset.

33. Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä.
34. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Maassa maan tavalla. Tai maasta ulos.

Hebrean kielessä muukalainen käytetään eri sanaa "ger" Muukalainen tarkoittaa semmoista joka on laillisesti otettu kansan keskuudessa asumaan. "nekhar ja zar" ulkomaalainen tarkoittaa semmoista jotka tulevat ja menevät.
Vanhatestamentti tekee eron laillisesti maassa olijan ja laittomasti maassa olevan välillä.

Esivalta päätti vanhantestamentinkin aikaan ketkä saa tulemaan jollekkin alueelle. Ja heitä tulee kohdella hyvin kuin omaa kansaa. Mutta heidän tulee myös mukautua kansantapoihin ja sääntöihin. Tarkoittaa ei puukoteta kaulaan naisia.

Laittomuutta ei pidä edistää.

Kommunismi on tappanut huomattavasti enemmän ihmisiä kuin fasismi. Toivotavasti Sadinmaa tuomitsee myös kommunismin kirjassaan mutta vähän jaksan uskoa, että eipä tuomitse.

Toimituksen poiminnat