*

MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

Hei nuoret, sapelinkalistelun aika on ohi!

  • Hei nuoret, sapelinkalistelun aika on ohi!

Kukaan ei ole tainnut tulla kertoneeksi Teille nuorille ikäpolville, 1980-luvulta alkaen Suomessa syntyneille, että 1950-luvun puolimaista alkaen, jolloin olin oppinut puhumaan ja satunnaisesti kuuntelemaankin, aina jonnekin 1990-luvun loppupuolelle asti pidettiin sapelinkalistelua huonona käytöksenä, tekipä sitä kuka hyvänsä. Sitten sivistys olikin saatu kitketyksi kotimaamme kulttuurista niin perin pohjin, että tuli mahdolliseksi korkeinta valtiojohtoa myöten – ei sentään ihan presidenttiä, mutta siitä alaspäin – ruveta raivoamaan kuin jalkaansa polkeva uhmaikäinen muille maille niiden muka meitä häiritsevästä toiminnasta yhteisen maapallomme kamaralla.

En ihannoinut edes lapsena Suomen ”virallisen ulkopolitiikan” heittäytymistä rähmälleen itäisen naapurikarhun tassujen juureen. Se näytti jo pikku koululaisesta tosi naurettavalta, täysin aikuisille ihmisille sopimattomalta, nolosti läpinäkyvältä lipevyydeltä. Muihin maailman maihin suhtauduttiin suoraselkäisen kunniallisesti: sanottiin suoraan, vaikka toki diplomaattisella kohteliaisuudella, mitä ajateltiin ihmisoikeusloukkauksista tai muista ei-toivottavista harrastuksista kansainvälisen yhteisön piirissä.

Tai no, totta puhuen, kyllä Suomi silloin ”ennenkin” oli aika lailla sordiino päällä arvostellessaan heikommissakin kantimissa olevia ulkomaita, ettei tuhoaisi tuottoisien kauppasuhteiden mahdollisuuksia. Mutta avoin vihapuhe, jossa toiseutetaan rasistisesti jotain kansakuntaa tai halveksitaan sen päämiestä henkilöön käyvästi, ei tekoja arvioiden, tuli suomalaisten päättäjien kansainväliseen kanssakäymiseen, ainakin minun huomioideni mukaan, vasta 2000-luvun puolella.

Mikko Elo kirjoitti Facebookissa tänään 11 9.2017 mainiosti mörön maalailusta, jota ”Länsi” harjoittaa: "Eiköhän kokonaisuutena pienempikin sapelinkalistelu riittäisi."

Länsi olemme me. Suomi, Ruotsi, muut Pohjoismaat, muu Eurooppa, Yhdysvallat, kaikki ”kehittyneiksi sivistysmaiksi” määrittelemämme ”vapaan markkinatalouden” piiriin kuuluvat valtiot. Meillä oli aikaisemmin yhteinen länsimainen ja humanistinen sivistyspohja, johon ei sopinut sapelinkalistelu. Oli kunnia-asia toimia itse arvokkaasti, vaikka joku kumppanimaa olisi öykkäröinyt mielestämme sopimattomasti. Länsimaiden hyvää, rauhanomaista tulevaisuutta kehitelleen ETYK-konferenssin Helsingissä Finlandia-talolla vuonna 1975 pidetyn päätöskokouksen jälkeen koin upean ylpeyden tulvahduksen, että saan elää siinä osassa maailmaa, joka rakentaa rauhaa ja mielekästä edistystä, ei tee väkivaltaa eikä halvenna kanssakulkijoitaan. Tänään on toisin. Suomi hakkaa päätään sivistymättömyyden betonimuuriin – ehkä myös taas kerran Karjalan mäntyynkin – enkä voi olla ylpeä juuri mistään, mitä maani tekee kansainvälisessä toiminnassaan.

Ehkä kaikki liittyy pyrkimykseen saattaa Suomen kansan suuri osa kelvottomaksi määritellyksi epäihmismassaksi? Kun valtiotamme hoitavat päättäjät eivät ole onnistuneet tai luultavammin eivät ole halunneet edes yrittää järjestää maan asioita ajan mukana notkeasti kehittyviksi, vaan ovat tumput suorina katselleet tuotannon rakennemuutoksen vievän työpaikkoja ja jättävän työntekijäjoukkoja tyhjän päälle, he ovat samaan syssyyn kääntäneet päälaelleen suhtautumisen muihin maihin ja kansoihin. On alettu lajitella valtioita meidän kanssamme ”samalla arvopohjalla” oleviksi ja joiksikin ”muiksi”, joita ei pidä kunnioittaa. Ja mikä käsittämättömintä, olemme alkaneet käyttäytyä siten, ettemme voi millään perusteella enää odottaa toisten osoittavan meille edes muodollista kunnioitusta.

Lapsikin osaa ajatella rationaalisesti ihmisyhteisöä, jossa syntyy uusia vauvoja, vanhenee isoäitejä ja vaareja, toisia sairastuu, joitakin vammautuu, eivätkä kaikkien voimat riitä jatkuvaan kilpailukykyhyppelyyn milloin minkäkin elämän ongelmien kasautuessa niskaan – ja vieläpä elämiseen riittämättömällä korvauksella, jota kilpailukyykytyssopimus heikoimmilta edellyttää. Tavallisella esikaupunkilaisjärjellä ymmärtää kuka tahansa, että vahvojen ja toimintakykyisten on kannateltava elon tiellä kompastelevia, eikä syyllistettävä itseään hauraammassa asemassa eläviä voimattomuudestaan. Kukin vuorollaan saa apua tarvitessaan, kun toimitaan kustannustehokkaasti ja tuottavasti. Sitä on hyvinvointiyhteiskunta.

Joidenkin yhteisön jäsenten pysyvä syrjään sysääminen maksaa mielettömän kalliin hinnan kansantaloudelle. Samoin maksaa sivistymätön sapelinkalistelu naapurimaille ja kauemmillekin kotiplaneettamme valtioille. Nyt on vallankahvassa vihaväkivaltaan radikalisoitunut joukkio, jolle ei pitäisi löytyä vähääkään kannatusta älyllisen kansan keskuudesta. Kaikilla on ihmisarvo. Kaikkialla on jokaisella oikeus laadukkaaseen elämään omana itsenään arvostettuna yksilönä.

Te rakkaat, avoimin silmin katsovat nuoret! Tulkaa mukaan meidän muinoin Vietnamin sotaa mielenosoituksissa vastustaneiden vanhojen kääkkien kanssa tekemään Suomesta sivistynyt taas!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän karitorikka kuva
Kari Torikka

Vaikka en Vihreistä yleensä perusta, Sinun julistuksesi allekirjoitan. Terveisin ukonturjake Keravalta ;).

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Olen samaa mieltä, Pohjois-Korean sapelinkalistelua ei pidä sallia.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

Mitään sapelinkalistelua ei tarvitse ihannoida. Omien aseiden kolinan alku, kun kuullaan jostain typerysten kiihkoilua, kertoo vain valmiudesta tehdä perusturvattomuuden vallassa hätiköityjä päätöksiä. Sen kauempana sankaruudesta ei voi olla.

Toimituksen poiminnat