*

MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

Miljoonakalat ranskalaisessa akvaariossa

Helena Telkänranta kertoo kirjassaan ”Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää?” Italiassa tehdyistä tutkimuksista: Miljoonakalanpoikasia laitettiin yksitellen akvaarioon, jonka kummassakin päässä oli lasiseinän takana muita miljoonakaloja. Kavereita, joiden luokse kalanpoikaset kiihkeästi pyrkivät, oli saavuttamattomissa erilaisia määriä. Vain millimerien pituisetkin poikaset suunnistivat lähes kaikki sille puolelle, missä oli näkyvissä neljä kalaa, eivätkä lasiseinälle, jonka takana uiskenteli vain yksi lajitoveri. Kun muiden kalojen määrää lisättiin, loppui miljoonakalanpoikasen lukumääränarviointikyky kuitenkin aika nopeasti, neljä ei enää tahtonut erottua kahdeksasta.

Kokeen toisessa osassa tutkittiin kalanpoikasten kykyä erottaa yksittäisiä lukumääriä näyttämällä niille pelkkiä täpliä, ja ne saivat pienen herkkupalan palkkioksi, kun onnistuivat tunnistamaan vaikkapa kaksi täplää muiden täpläryhmien joukosta. Kävi ilmi, että miljoonakalan laskutaito loppuu kolmeen tai neljään, sen suurempia alkiojoukkoja ne eivät pystyneet erottamaan toisistaan.

Presidentinvaaleissa on aika vastaava tilanne, mutta akvaariossa on enemmän kuin kaksi päätyä. Keskellä olevassa lasiseinälokerossa ovat ehdokkaat herkkupaloina, ja joka puolella keskuskopin ympärillä on siinä näytillä olevista tarjokkaista valitsemassa monta sektorillista omalla tavallaan ajattelevia äänestäjäkalaparvia lasiseiniensä sisällä – mitä moninaisimmin risteytyvien ajatusmallien pohjalta eri lailla koko elämään ja yhteiskuntaan suhtautuvia.

Herkkupalaehdokkaat koettavat tehdä vaikutuksen mahdollisimman moniin äänestäjälokerollisiin. He ja heidän kampanjatiiminsä näkevät jokaisen sektorin ikkunassa äänestäjien katselevan himoiten lempiehdokkaisiinsa tai pälyilevän epätietoisina ympäriinsä. Kaikki ehdokkaat yrittävät kääntää toisiin suuntautuneita itsensä puoleen.

Jotkut tekeytyvät mahdollisimman laaja-alaisesti hyväksyttäviksi, yleensä samalla kelmeän hajuttomiksi ja mauttomiksi. Toiset hylkäävät suoralta kädeltä ”toivottomat” äänestäjätapaukset ja keskittyvät pörhistelemään jyrkimmillä puolillaan niille, joihin ne vetoavat. Ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen osataan äänestäjäsektorit muodostaa uudelleen kutakin ehdokasta äänestäneiden joukkoihin. Ja jäljellä olevien ehdokkaiden on suunnattava itsensä mainonta uudelta pohjalta kilvasta tippuneita äänestäneille.

Presidentinvaalien toisella kierroksella äänestyspiraijoille on jäljellä vain kaksi herkkupalaa. Ei ole mitenkään selvää, että aikaisemmin jotakuta muuta ehdokasta kannattaneet tulisivat saman lopullisen ehdokkaan taakse. Vaaliporukat arvailevat ”uusien” äänestäjiensä jakautumista ja heidän odotuksiaan. Lasisektoreiden eturiveistä saattaa kuulua kovaa huutoa toisen tai toisen presidenttikandidaatin puolesta. Kuitenkaan ei ole tietoa siitä, kuinka suuri joukko siellä takana loppujen lopuksi oleilee, eikä siitä, miten se sillä kertaa suuntautuu vai jääkö kotiin äänestämättä.

Ihmislasten laskutaito ja tulevaisuuden hahmotuskyky ovat toista luokkaa kuin miljoonakalanpoikasten, mutta evoluution meille antamaa älyä ja varsinkaan tunneälyä ei välttämättä oteta kovinkaan suurelta osalta käyttöön. Sydämen viisaus ja oikeudenmukaisuuden taju eivät näytä viimeaikaisten globaalien tapahtumien valossa olevan erityisen hyviä vaalimarkkinatäkyjä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat