MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

Käärmeet povellamme nahkaansa luomassa

Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n tutkijan Hussein al-Taee on sanonut Ylen mukaan:
"Isis tosiaan luo uutta nahkaa niin kuin käärme. Se yrittää tavallaan levittäytyä, olla yllättävä ja iskeä mahdollisimman monta kertaa monella paikalla, nyt kun se valmistautuu siihen, että se on menettämässä kalifaattinsa ja ydinalueensa erityisesti Irakissa."

Terrorisminvastaiset ”pyhät miehet” ovat luoneet Frankensteinin hirviönsä ihan itse.

Suomisanakirja.fi valistaa: ”Ajaa käärmettä pyssyyn vaivalloisesta, hankalan tuntuisesta puuhasta.[ – –] Elättää käärmettä povellaan holhota, suosia jkta myöhemmin petolliseksi, vaaralliseksi osoittautuvaa.”

Nahan luomista ei kyseinen kieliopas mainitse, mutta sitähän käytetään yleisesti henkisestä uudistumisestakin siinä kuin vaikka yrityksen imagonkohotuskampanjasta. Käärmettä voi todeta elättäneensä povellaan, kun on hoivannut hyvin ja vastuuntuntoisesti jotakuta tai jotakin, joka sitten tarpeeksi isoksi kasvettuaan ja voimistuttuaan käykin hoitajansa kimppuun, alkaa ”purra ruokkivaa kättä”.

Vastuullista ja hellää, tasapuolisesti kaikkien tarpeet huomioon ottavaa toimintaa ei ole ollut sen enempää ”humanististen” länsimaiden siirtomaapolitiikka menneinä vuosisatoina kuin meidän päivinämme harjoitettu ”vapaakauppa”, jossa voittoja ovat saaneet mistään moraalisäännöistä piittaamatta repiä valmiiksi rikkaiden maiden suurfirmat. Samalla on tietoisesti ja tarkoituksella estetty ”hauraita” maita rakentamasta kestävästi vaurastuvaa omaa taloutta ja kehittymästä inhimillisellä mittapuulla, demokratian lisäämisessä ja ihmisoikeuksien toteuttamisessa. ”Meidän” käymässämme ”pyhässä” muunlaisuudenvastaisessa sodassa on sekä työnnetty ”ainoita oikeita ajatuksiamme” erilaisten kulttuuripiirien asukkaiden kurkkuun kuin käärmettä pyssyyn että revitty rikki heidän yhteisörakenteitaan kuin tunkemalla pyssyä käärmeeseen.

Näen koko tunnetussa maailmanhistoriassa käärmeen luomassa nahkaansa: Omaa itseään löytämättömät, atavistiseen peruspelkotilaan jumiutuneet rasisti- ja fasistisieluiset ihmiset ovat aina ja kaikkialla pyrkineet valtaan, pääsääntöisesti keinolla millä hyvänsä, voidakseen alistaa kanssaihmisiään väkivallalla ja käyttää lyhytnäköisesti vain omaksi ”hyväkseen” heidän inhimillisen pääomansa tuotoksen. Aikojen varrelta tunnetaan myös monia ”hyviä kuninkaita”, jotka ovat saattaneet sovittaa verorasituksen kohtuulliselle tasolle, jolloin maanviljelijäperhe on saanut leivän pöytäänsä vuoden ympäri, eikä sen ole ollut pakko yrittää piilottaa osaa sadosta verovoudeilta. Toki koska vain on kato voinut aiheuttaa nälänhädän tai naapurimaan kuningas on voinut pakottaa kansansa hyökkäämään raa’asti tappamaan, ryöstämään ja raiskaamaan hyvänkin kuninkaan rauhantahtoista väkeä. Silloin on ollut viisasta, jos oman maan armeija on kaiken varalta ollut varustettuna ja koulutettuna taisteluun. Ja jos varmuusvarastoituna on ollut siiloittain viljaa.

Tuntuu, että joinakin historian mielipuolisimpina jaksoina on vain vaivihkaa, piilossa vallanpitäjien silmiltä, päässyt tieteen ja taiteen jatkumo ottamaan kuitenkin pieniä edistysaskeleita. Tietoisesti tosiasiaperustaista harkintaa ja taiteellista vapautta ovat suosineet vain itse aidosti suurisieluiset johtajat. Useimmat ovat vain laskelmoineet, mistä heidän kulloinenkin valta-asemansa hyötyy ja vankistuu. Kuten tänäänkin. Todellisuuteen perustuvan maailmankuvan sijasta nykymaailmankin mahtavimmat vallan käyttäjät tuntuvat toimivan kukin omassa, pääosin pelkän mielikuvituksen luomassa, teko-olevaisuuden kehikossaan. Pahuus ja ihmisviha luovat nahkaansa yhä uudestaan, välillä ne ovat yksinvaltiaan aseena, välillä populistiseen raivoon yllytettyjen kansanjoukkojen käyttövoimana. Maapallon ekosysteemi ei kestä odottaa, että vallankahvasta saavat tarpeeksi tukevan otteen ne jo elävät ja ajattelevat nuoret, joiden päässä on roppakaupalla enemmän järkeä ja todellisuudentajua kuin nyt päätöksiä tekevillä.

Juuri tätä työpaikalla kahvitunnilla kirjoittaessani Ilkka Kanerva sanoi Porin SuomiAreenan keskustelussa ”päivän puheenaiheesta”, että yhteisesti hyväksyttyinä pitämiämme Ranskan vallankumouksen arvoja ovat vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus, joita tänä päivänä haastetaan Euroopan sydämessä. Hän myös kuvaili tilannetta juuri kun oli kuin huokaistu helpotuksesta jalkapallon Euroopan mestaruuskisojen sujuttua turvallisesti ja juhlittaessa Ranskan kansallispäivää 14.7.: kaduille oli kerääntynyt paljon lapsiperheitä iloitsemaan, ja silloin syöksyi kuorma-auto ampujineen heitä kohti – vanhemmat heittelivät lapsiaan sivulle turvaan.

Eero Heinäluoma pohdiskeli Ranskan entisistä siirtomaista muuttaneiden, yhteiskuntaan integroitumatta jääneiden, useammankin polven nuorten tuntoja – sekä viranomaisten ja tavallisten syntyperäisten ranskalaisten, maakalaisten, osuutta siihen, etteivät ”muukalaiset” ole alkaneet monessakaan sukupolvessa tuntea olevansa kotonaan. Perussyy on terroristijärjestöjen syntyalueilla, siellä on saatava turvatuksi ihmisoikeudet kaikille ja mahdollisuus mielekkääseen arkielämään. Hän muistutti Norjan vuoden 2011 joukkoampumisen jälkeisistä pääministerin puheista, joissa Jens Stoltenberg sanoi, että norjalaisten täytyy osoittaa voimansa ja olla ryhtymättä poliisivaltioksi.

Murkkuiässä koin kerran ikimuistoisen ahaa-elämyksen. Jossakin yleisessä juhlatilaisuudessa vanhempien kanssa ollessani sain katsella pöydällä esillä olevaa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta. Kahvitauon tai tylsän puheen aikana luin julistuksen kursorisesti läpi, ja vaikutuin suuresti. Sen jälkeen elin turvallisella mielellä vuosikausia, kun ihailin niitä ihmisiä, jotka hirvittävän toisen maailmansodan katastrofin jälkeen kokoontuivat tekemään tuollaisen yhteisen ”päätöksen” siitä, miten meidän ihmisten tulee elää toistemme kanssa rakentavasti ja sivistyneesti.

Myöhemmin opin tietämään, ettei tuollainen ”julistus” ole valtioita virallisesti sitova. Ihmisoikeusjulistuksen sisältö on ajan mittaan vahvistettu monissa sitovissa YK:n sopimuksissa maailman maiden enemmistön ratifioimana. Luulin luovuttamattoman ihmisarvon ja joka ainoalle yksilölle kuuluvien ihmisoikeuksien tulleen siten ”kiveen hakatuiksi” ja ikiajoiksi voimaan. Uskoin Ranskan vallankumouksen tapahtuvan jokaisen maailmaan syntyvän ihmislapsen mielessä hänen aikuisten hoivissa ”oppiessaan ihmiseksi”. Niin – luulin.

Viime vuosikymmenten kehitys maailmassa on kärjistänyt eriarvoisuutta ihmisten kesken. Ekokatastrofin uhan alla vähäväkisimmät kärsivät jo vakavasti ilmastonmuutoksen alkuoireista. En voi käsittää, miksei ainoastakaan valtamaasta maailmassa löydy sellaista merkittävää johtohahmoa, joka asettuisi avoimesti puolustamaan tosiasioiden tunnustamista: ihmisarvottomuus tekee terroristin. Niin kauan kuin jokaisen Maahan syntyneen lähimmäisemme ei anneta toimia mielekkäästi yhteisöä rakentaen, kohtuullisella työllä toimeentulonsa saaden ja omana itsenään täysin hyväksytyksi tullen, ihmiskunta on sairas. Seuraavassa televisioidussa Porin keskustelussa arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi saaneensa Suomen kouluampumisten jälkeen lohdutusta sellaiselta kollegalta, jonka kotimaassa ei ole totuttu tällaiseen jokapäiväisen elämän turvallisuuteen kuin meillä, vaan siellä on kaikki ihmiset lähtökohtaisesti ”tatuoitu surulla ja väkivallalla”.

Toivon ehtiväni nähdä elinaikanani inhimillisen kulttuurin kehityksen kääntyvän päinvastaiseen suuntaan. Nuoret ihmiset ympäri maailmaa eivät enää hyväksy vanhempiensa ylenkatsovaa asennetta ”muihin”, omien ennakkoluulojensa ja turvattomuudentunteidensa vuoksi toiseuttamiinsa ihmisiin. He näkevät sosiaalisesta mediasta myös autoritäärisesti hallituissa maissa, etteivät kaikki muut joudu elämään ilman sananvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia yhteisöissään. He tekevät vallankumouksen. Mielelläni soisin sen alkavan verettömästi ja sydämen viisaudella. Me olemme ihmiskunta – ainoalla kotiplaneetallamme. Voimme elää älymme arvoisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat