MarjattaLaiho Jokainen ei ole hyvä jossakin – mutta kelpaa silti ihmiseksi.

Meillä on unelma ja joukkovoima

Rajat kiinni! -kansanliike kertoi Ylen aamu-tv:ssä sanovansa, mitä ”suuri hiljainen yleisö” ajattelee. http://yle.fi/uutiset/rajat_kiinni_-kansanliike_uskallamme_sanoa_mita_suuri_hiljainen_yleiso_ajattelee/8621508

Emmeköhän me suomalaisten enemmistö ajattele aivan peruskoulun opetussuunnitelman mukaisesti, että jokaisella Maan kamaralle syntyneellä on yhdenvertainen ihmisarvo. Se, että joitakin ihmisiä murhataan, raiskataan, ryöstetään, alistetaan ja heiltä viedään kaikki elämisen edellytykset, ei ole uhrien vika, vaan väärin tekevien. Minusta sota on väärin. Sotaa pakeneminen ei ole väärin, se on järkevää. Henkensä vaarantaminen päästäkseen pois sota-alueelta tai ilmastonmuutoksen tärvelemiltä pelloiltaan on pakon sanelemaa, ei kenenkään oma tahto. Käynnissä oleville sodille ei näy loppua. Ilmastopakolaisia on tulossa sadoin miljoonin lähivuosikymmeninä. Tarttisko tehdä jotain fiksumpaa kuin muodostaa katupartioita?

Yhden asian Susanna Kaukinen sanoo aika ok ihan keskustelun lopussa. Ilmiö, että hento, puolustuskyvytön nainen voi yksin kulkea voimakkaiden ja suorituskykyisten lajitoveriensa keskellä pelkäämättä muiden ihmisyhteisön jäsenten aggressioita, murhatuksi, vahingoitetuksi tai ryöstetyksi tulemista, on minustakin maailman paras keksintö.

Susannan sanoin: ”Naisrauha on siis sivistyksen suurimpii saavutuksia, jota ei maailmanhistoriassa ole ollut juuri missään kunnolla. Suomes se on ollut, se on hyvin lyhytaikanen ollut, vuosikymmeniä, ja tää on nyt vaarassa. Mun mielest tää katupartiointitoiminta on nähtävä tässä kontekstissa. He suojelee jotain täysin niin kun likipitäen korvaamatonta suomalaiselle naiselle. Siis Minna Canthin unelma oli aikanaan se, että suomalaisnaiset voisivat kulkea yksin rauhassa, turvassa. Tää oli hänen unelmansa. Nyt me ollaan menettämässä tää unelma. Ja nyt jos joku tulee sanomaan, että vaikka joku Soldiers of Odin, niin on jotenkin huono asia, niin mä en voi ymmärtää tämmöst puhettta. Et hehän on suojelemassa Minna Canthin unelmaa!”

Tämän ” Minna Canthin unelman” laajempi kehys on sama kuin Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen SASKin tunnuslause: "Vahvan tehtävä on tukea heikkoa." Toki patriarkaalisessa yhteiskunnassa myös ”naiseensa” täyden ”omistusoikeuden” omaavat miehet tykkäävät kyttyrää siitä että heidän ”omaisuutensa” otetaan luvatta muiden ”käyttöön”. Tämä kai on alun perin ollut pontimena sille, että naisen kimppuun käyminen yleensä on alettu nähdä paheksuttavana ja sittemmin suullisena perimätietona kulkevassa ja viimein kirjoitetussa laissa kriminalisoitu. Olettaisin, että vasta vähitellen on ”humanistinen” käsitys jokaisen ihmisen itseisarvosta, oikeudesta olla joutumatta ”vahvemman oikeuden” uhriksi, olipa sitten nainen, lapsi, vammautunut tai hauras vanhus, puskenut läpi kollektiivisen tajunnan kivikautisessa kulttuurissa – tai koska se lieneekään tapahtunut.

Susannan ”punavihreän kuplan” puolueille esittämä kysymys, mikä on niiden ”tavoite” maahanmuuttajien määrästä tulevaisuudessa on taas täysin järjetön. Taloustietäjiksi itsensä mieltävät ovat esittäneet arvioita ”oikeana” pitämästään muuttovoitosta Suomelle lähiaikoina, jolloin vanhusten määrä kasvaa rajusti ja työikäisten määrä vähenee. On puhuttu noin 40 000 hengen lisätyövoiman tarpeesta vuosittain. Noilla arvioilla tuskin on tukevaa faktapohjaa. Eihän millään tiedolla ja tilastomatematiikalla voida ennakoida luotettavasti robotisaation vaikutusta yhteiskunnassa tarpeellisiin työpanoksiin. Ihmistyövoiman tarve voi supistua suuresti tai sitten ihmisten keskuudessa voikin tulla ”muotiin” hankkia tarvekalunsa ja vaatteensa originaalikappaleina käsityöläisiltä tai vaatia yhä paneutuvampaa henkilökohtaista palvelua niin kauneuden kuin terveyden hoidossa, lasten varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, liikunnassa ja muissa harrastuksissa. Töitä riittäisi ja kestävä kulutus kukoistaisi.

Puolueiden ero on siinä, mitkä haluavat ihmisten ”muualla” kuin Suomessa kärsivän sotien ja sortovaltojen vuoksi omissa kotimaissaan, ja mitkä tahtoisivat yhdenvertaiset elämisen edellytykset kaikkiin maihin, jotta kenenkään ei olisi pakko paeta pois kotiseudultaan. Se vaatisi vain rehellistä kaupankäyntiä ja köyhempien maiden riistämisen lopettamista. Siihen niin kutsuttu oikeisto ei suostu suurin surminkaan. Se pitää yllä terroristijärjestöjä ja niiden hirmutekojen aiheuttamia pakolaisvirtoja. Ja juuri poliittisen oikean laidan kulkijat vaativat sitten suureen ääneen julmia keinoja käytettäväksi itse luomansa ”pakolaisongelman” ratkaisemiseksi. ”Punavihermädättäjäsuvakit” tasaisivat pelikortteja kansojen välillä ja lakkauttaisivat vähitellen terrorismin ja pakolaisuuden. Ilmastonmuutos tuo tietysti omat lisäongelmansa. Niiden ratkaisussa eivät väkivaltaiset toimet auta. Terve järki sydämen neuvojen rajoissa on saatava päätösten pohjaksi.

Työvoimaa lienee paljon helpompi houkutella nopeastikin maahan, jos huoltosuhde sitä vaatii, kuin päästä eroon liiasta. Ei kai isompaa itsemurhabuumia ole vielä näkynyt Juha Sipilän hallituksen toimien johdosta? Nyt, kun työvoimaa tunkee maahan lisää kutsumatta, olisi halvinta, inhimillisintä ja helpointa toivottaa tulijat tervetulleiksi ja antaa kaikille mahdollisimman hyvät eväät elämän aloittamiseen Suomessa. En pysty kuvittelemaan, että ”pahat mielessä” tänne soluttautuvat Isis-taistelijat voisivat pysytellä vuosikausia huomaamattomina. Tai mikseivät voisikin – hoksata hyvinvointivaltiossa elämisen auvoisuutta ja kotoutua ihan oikeasti! Ne, jotka alkavat ahdistella ”syntisiä” länsinaisia, joutuvat tuota pikaa vastuuseen. Ei tietenkään ole vähäteltävää, jos jotkut harhaan johdetut tai oma-aloitteisesti ”uskonnolliset” fanaatikot ehtivät raiskata ”pyhässä sodassaan” normaaliin ihmiselämään ja vapaaseen liikkumiseen tottuneita ja oikeutettuja Suomessa asuvia naisia. Mutta näitä äijiähän meillä on riittänyt omastakin takaa kaikki ne vuosikymmenet, jotka ”naisrauha” on Suomessa vallinnut. Sama laki on kaikille. Sen muualta tulleet toki tajuavat. Kuinpa ”meidän miehemmekin”!

Suomen hallitus toisensa perään on näyttänyt kykenemättömyytensä nykyajassa elämiseen. Dosentteja on riittänyt kertomaan hyvistä kehitysmahdollisuuksista, ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnallakin on olut näkemystä ja uudistushalua, mutta vanhaan vain on takerruttu, kuviteltu savupiipputeollisuuden nousevan takaisin tupruttelemaan. Veropakoa maasta on kiihdytetty helpottamalla varojen vientiä pois kansantaloudesta ja kotimaista kysyntää kutistettu köyhdyttämällä tavallista kansaa tarkoituksella. Sitten ollaan muka globaalissa lamassa! Tässä kotikutoisessapas. EU-aluehan on ”kotimaista”.

Järjetön ”tuottavuuden tehostaminen” irtisanomalla summittain väkeä niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta näyttänee parin vuosikymmenen päästä aivan mielettömältä. Mikseivät meidän aikamme ihmiset toimineet harkitsevasti ja joustavasti, antaneet vanhenevien väistyä rauhassa eläkkeelle ja nuorten tulla sitä mukaa työelämään, vähän limittäin oppimaan konkareilta, jotta hiljainen tieto olisi siirtynyt eteenpäin? Miksi koulutusta kieputeltiin päämäärättömästi, eikä kuljetettu peruskoululaitosta ajan mukana välineissä ja informaatiotaidoissa? Sillähän aiheutettiin turhia ja varsin mittavia kuluja – sekä taitotiedon hukkaamista. Ja kun SSS-hallitus pani kaiken sivistyksen matalaksi…?

Varsinainen "paras keksintö" kautta aikojen on väkivallan käytön sinänsä mieltäminen vääräksi, ihailun sijasta halveksunnan suuntaaminen fyysisellä ylivoimalla saatuun ”voittoon”. Valitettavasti rakenteellista talousjärjestelmän väkivaltaa ei juuri nähdä samalla tavoin. Muinaisessa Kiinassa lienee ollut kaupunkiyhteisöjä, joiden muurien sisällä todellinen ”naisrauha” on vallinnut. Tuskinpa sielläkään sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Käydessäni ensimmäistä kertaa kylässä naapurimaassamme nimeltä Neuvostoliitto 1970-luvulla, koin kuin palanneeni lapsuuteni 1950-luvun Suomeen. Tiedostin epätasa-arvoisen suhteen fasistisen ajatuspoliisin valvoman totalitaarisessa yhteiskunnassa elävän paikallisväestön ja itseni, vähävaraisen ”vapaan maan” kansalaisen, välillä. En trokannut farkkuja enkä sukkahousuja, jälkimmäisistä käyttämättömät jätin kyllä pois lähtiessäni hotellihuoneeseen. Katumiljöö tuntui minusta äärettömän turvalliselta, samanlaiselta kuin viisivuotiaana Järvenpäässä tepsuttaessani ylpeänä tien yli kauppaan kantaen varovasti tyhjää maitopulloa kassissa – ja vielä varovammin täyttä takaisin kotiin. Suurin vaara oli oma kompastumiseni ja pullon rikkoutuminen. Kukaan ihminen ei uhannut pientä lasta vähän rahaa sisältävän pikkukukkaron kanssa keskellä kauppalaa. Leningradin kaduilla koin saman turvallisen olon. Eihän kukaan neuvostokansalainen vaarantaisi tulevaisuuttaan esimerkiksi ryöstämällä länsimaista turistia! Venäläisistä en tänä päivänä uskaltaisi arvella samaa, kaduillahan on maassa nyt ”lupa” pahoinpidellä mielivaltaisesti ketä tahansa ”poikkeavaa ”yksilöä. ”Vapaa markkinatalous” on yleensä selkeästi vapautta ryöstää niin lain mukaisesti kuin laittomastikin. On uhrin oma syy, jos ei palkkaa turvamiestä. Ja jos vielä on heikko tai vaikka vammainen, niin itsehän on avuton! Tätä ajattelumallia en tahdo Suomeeni.

Siksi järki käteen ja Joukkovoimaan mukaan, kaikki ihmisarvon itselleen ja muille suovat – toteuttamaan unelmamme! Siinä unelmassa joka ikinen saa kulkea häiritsemättä ja turvassa, missä ihmisyhteisön keskellä ikinä haluaa, ja ympärillä kukoistaa Maan monimuotoinen ekosysteemi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat